Terve kaikille!! :D
Meillä on Tiibetinspanieli, Pepi.
Se on 5v ja 4kk ja tietty uros.
Väriltään se on Soopeli ja tulee toimeen kaikkien narttukoirien kanssa.
Isoja uroksia pelkää, niille rähisee, mutta jos on saman katon alla jonkun aikaa niin ei välitä yhtää.
Paitsi jos liian lähelle tulee niin ärähtää hiukan.
Kissoja kun ei ole nähnyt kun välillä lenkeillä, niin ei tiedä miten suhtautuisi, mutta varmasti totuttelun jälkeen se ei välittäisi siitä.
Pepin omistaa siskoni, mutta koko perhe hoitaa sitä.
Itse asiaan...
Minä olen 12v ja haluaisin oman lemmikin.
En oikein pidä mistään häkkieläimestä, niin ajattelin toista koiraa tai kissaa.
Kumpa olisi parempi?
Olisin valmis tekemään kaikkeni sen tähden.
Käydä eläinlääkärissä tarvittaessa tai lenkillä pakkasella..
Sitten lisäksi haluaisin hankkia sen Tallinnan Pelastetaan koirat ry:stä.
Olisin jo valmiiksi löytänyt sopivan Koiran tai Kissan.
Koira:
Uros, näyttää Chow chow ja Islanninlammaskoiran risteytykseltä. Korkeutta on pojulla 60cm.
Vaaleanruskea, ihan kuin nallekarhu!
Tulee toimeen muiden koirien kanssa, reipas lenkkeilijä ja sosiaalinen muutenkin.
Nanda nimeltään, mutta nimen voi aina vaihtaa.
Kissa:
naaras, maatiaiskissa.
Kilpikonna väritykseltään ja tuuhea häntä.
Tulee toimeen muiden kissojen kanssa ja tottunut koiriin.
Leikkisä ja sosiaalinen kisu.
Osaa kyllä ottaa rauhallisesti ja asettua syliin loikoilemaan tarpeen tullen.
Jänck nimeltään, mutta vaihtaisin nimen.
Tiedän, että molemmat lajit ovat pitkäikäisiä.
Eikö ne olekkin näin:
Koira 10-15 vuotta ja kissa 15-20 vuotta?
Ja, että pienet koirat elävät usein pidempään kuin isot..
Molemmista 2 tärkeintä/ensisijalla olevaa seikkaa on: sairaudet ja luonne
No niin, olen valmis:
Koira:
- Laittamaan rahani: rokotuksiin, ruokiin, leluihin jne.
- Käymään joka päivä, 2-3 kertaa päivässä pitkillä lenkeillä, oli sää mikä tahansa.
- Etsimään sille hoitopaikan jos lähdemme reissuun, minne se ei voi tulla mukaan.
- Opetan/koulutan sitä jos tarvii ja käyn ongelmakoulussa jos siitä meinaa tulla ongelmakoira.
Kissa:
- Laittamaan rahani: rokotuksiin, ruokiin, leluihin jne.
- Vaihtamaan hiekkalaatin tarvittaessa.
- Etsimään sille hoitopaikan jos lähdemme reissuun, minne se ei voi tulla mukaan.
Ainakin nuo molemmista.
Voin myös sanoa, että en aio TODELLAKAAN tehdä samoin kun serkkuni.
Esim. Hän sai vasta koiranpennun ja nyt on jo saamassa käärmettä!
Siis sillä on: 2 kissaa, kani, hamsteri, koira ja kohta käärme.
No jaa, kyselkää vapaasti ja sanokaa mielipiteenne.
Olen aina valmis vastaamaan!! :)
Sitten ovat myös tervetulleita erilaiset linkit.
Meillä on Tiibetinspanieli, Pepi.
Se on 5v ja 4kk ja tietty uros.
Väriltään se on Soopeli ja tulee toimeen kaikkien narttukoirien kanssa.
Isoja uroksia pelkää, niille rähisee, mutta jos on saman katon alla jonkun aikaa niin ei välitä yhtää.
Paitsi jos liian lähelle tulee niin ärähtää hiukan.
Kissoja kun ei ole nähnyt kun välillä lenkeillä, niin ei tiedä miten suhtautuisi, mutta varmasti totuttelun jälkeen se ei välittäisi siitä.
Pepin omistaa siskoni, mutta koko perhe hoitaa sitä.
Itse asiaan...
Minä olen 12v ja haluaisin oman lemmikin.
En oikein pidä mistään häkkieläimestä, niin ajattelin toista koiraa tai kissaa.
Kumpa olisi parempi?
Olisin valmis tekemään kaikkeni sen tähden.
Käydä eläinlääkärissä tarvittaessa tai lenkillä pakkasella..
Sitten lisäksi haluaisin hankkia sen Tallinnan Pelastetaan koirat ry:stä.
Olisin jo valmiiksi löytänyt sopivan Koiran tai Kissan.
Koira:
Uros, näyttää Chow chow ja Islanninlammaskoiran risteytykseltä. Korkeutta on pojulla 60cm.
Vaaleanruskea, ihan kuin nallekarhu!
Tulee toimeen muiden koirien kanssa, reipas lenkkeilijä ja sosiaalinen muutenkin.
Nanda nimeltään, mutta nimen voi aina vaihtaa.
Kissa:
naaras, maatiaiskissa.
Kilpikonna väritykseltään ja tuuhea häntä.
Tulee toimeen muiden kissojen kanssa ja tottunut koiriin.
Leikkisä ja sosiaalinen kisu.
Osaa kyllä ottaa rauhallisesti ja asettua syliin loikoilemaan tarpeen tullen.
Jänck nimeltään, mutta vaihtaisin nimen.
Tiedän, että molemmat lajit ovat pitkäikäisiä.
Eikö ne olekkin näin:
Koira 10-15 vuotta ja kissa 15-20 vuotta?
Ja, että pienet koirat elävät usein pidempään kuin isot..
Molemmista 2 tärkeintä/ensisijalla olevaa seikkaa on: sairaudet ja luonne
No niin, olen valmis:
Koira:
- Laittamaan rahani: rokotuksiin, ruokiin, leluihin jne.
- Käymään joka päivä, 2-3 kertaa päivässä pitkillä lenkeillä, oli sää mikä tahansa.
- Etsimään sille hoitopaikan jos lähdemme reissuun, minne se ei voi tulla mukaan.
- Opetan/koulutan sitä jos tarvii ja käyn ongelmakoulussa jos siitä meinaa tulla ongelmakoira.
Kissa:
- Laittamaan rahani: rokotuksiin, ruokiin, leluihin jne.
- Vaihtamaan hiekkalaatin tarvittaessa.
- Etsimään sille hoitopaikan jos lähdemme reissuun, minne se ei voi tulla mukaan.
Ainakin nuo molemmista.
Voin myös sanoa, että en aio TODELLAKAAN tehdä samoin kun serkkuni.
Esim. Hän sai vasta koiranpennun ja nyt on jo saamassa käärmettä!
Siis sillä on: 2 kissaa, kani, hamsteri, koira ja kohta käärme.
No jaa, kyselkää vapaasti ja sanokaa mielipiteenne.
Olen aina valmis vastaamaan!! :)
Sitten ovat myös tervetulleita erilaiset linkit.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehdoton ei rescuekoiran hankinnalle mikäli päävastuu koirasta ei OIKEASTI ole vanhemmilla. Lapsi ei missään tapauksessa kykene huolehtimaan edes "normaalista" koirasta joten ei kykene huolehtimaan myöskään rescuekoirasta.
Kaikki mitä olet valmis tekemään tulee oikeasti olla vanhempien vastuulla. Vanhemmat ovat vastuussa taloudellisesti koirasta. Vanhemmat ovat vastuussa koiran kasvattamisesta (edellyttää jatkuvaa aktiivisuutta) ja kouluttamisesta (ei vain temppuja). Vanhemmat ovat vastuussa koiran tarpeiden täyttämisestä (mm liikunta ja muut virikkeet). Vanhemmat ovat aina vastuussa ongelmien ratkaisemisesta. Vanhemmat ovat aina vastuussa siitä että koiraan on kaikilla perheenjäsenillä hyvä suhde. Vanhemmat ovat aina vastuussa koiran hyvinvoinnista.
Surullista ja vahingollista että vastuu ja tehtävät jaetaan perheissä aivan väärin. Lapsen rooli on osallistua koiranpitoon vanhempien ohjaamana ja valvomana siten että päävastuu kaikesta on koko ajan oikeasti vanhemmilla. Lapsi ei voi olla vastuussa koirasta.
Lemmikin valinta on yksin vanhempien tehtävä. Toki lapsen ja muun perheen toiveet tulee huomioida, mutta lapsi ei kykene valitsemaan lemmikkiä. Joten keskustele vanhempien kanssa ja siirrä päävastuu asiassa takaisin heille jos eivät itse sitä ymmärrä ottaa.
Rescue-eläimiä ei onneksi edes luovuteta lapsille.
Tietenkin päättäisimme asian vanhempieni kanssa!
Ja hankkisimme sen yhdessä ja noin.
Tiedän, että kun olen alaikäinen, niin vanhemmillani on se kokovastuu.
Mutta kyllähän jossain kohtiin ikää pitää alkaa ottamaan asioista vastuuta.
Jompa kumpa vanhemmistani tietysti maksaisi rokotukset sun muut, mutta minä annan aina niihin sen verran rahaa kun minulla on.
Lisäksi ostaisin itse: lelut, herkut, tarvikkeet ja ruoan. Ainakin siis nuo.
Koira saisi olla melkein joka paikassa mukana.
Ulkomailla se ei voisi olla mukana kun Tallinnassa, mutta mökillä, Suomi-matkoilla, uimassa, lenkeillä ja lähikauppa-matkoilla se voi ihan hyvin olla.
Samoin pätee kissaa.
Kissa ei kyllä voisi olla edes Tallinnassa mukana, mutta muualla se voisi olla(minne sen siis voisi hyvin ottaa mukaan)
justhan sä olit halunnu 9m vuotta kissaa. kissa vai koira?
ei sulla oo varaa viedä eläinlääkärille sitä. vanhempien pitäs sitoutuu maksamaa tollaset jutut.
Et ole valmis koiran/kissan omistajaksi, juuri edellä mainituista syistä. Varsinkaan rescue-eläintä ei pidä ottaa ensimmäiseksi lemmikikseen,eikä välttämättä edes toiseksi. Niillä on yleensä jonkinlaisia "ongelmia" verrattuna suoraan pentuina otettuihin eläimiin. (Ei kenellekään herneitä tästä, omistan itse rescuekissan). Ja tästä syystä voinkin sanoa, että jotkut aikuiset rescuekissat voivat olla melkoisia tapauksia, ja niiden kanssa pitää todella tuntea kissan sielunelämää,pitää olla loputtomiin kärsivällisyyttä ja hermoja. Koti-oloissa nimittäin niin koiran kuin kissankin käytös saattaa muuttua hyvinkin radikaalisti. Mitäs sitten tehdään, ilman aikaisempaa kokemusta koiran/kissan kouluttamisesta/kasvattamisesta,kun koira tai kissa repii vanhempiesi sohvat tai ulostaa koulupäiväsi aikana pitkin seiniä? Tai käyttäytyy uhkaavasti muita eläimiä kohtaan, tai kokee eroahdistusta? Ja tällaista tapahtuu ihan oikeasti.
Ja rescuekoirat/kissat ovat jo valmiiksi kokeneet kovia, joten niiden olisi syytä päästä osaavaan kotiin,jossa niiden käytöstä ymmärretään ja osataan tulkita. Ja ennenkaikkea, aikuisen omistajan hoiviin.
Odota siis esim. 10 vuotta, paijaile kavereiden lemmikkejä, lue kirjallisuutta, osallistu vaikka 4H:n dogsitter-kurssille niin saat enimmät halipulat siksi aikaa hoidettua. Ja onhan sinulla jo kotona koira, joka kaipaa rakkauttasi yhtälailla! Ja varmasti arvostaa huomiotasi. Voisit vaikka ottaa perheesi nykyisestä koirasta hieman enemmän vastuuta, kokeilla miltä se tuntuu huolehtia koirasta.
Kissat ja koirat ovat kuin lapsia, ne ovat riippuvaisia omistajastaan. Niiden hyvinvointi on täysin kiinni omistajasta. Ainoana poikkeuksena ihmislapsiin on, että eläimet eivät opi huolehtimaan itse itsestään, ruokinnasta, ulkoiluttamisesta(turvallisesti,kissaakaan ei saisi päästää ulos ilman valvontaa,rescuekissoilla vain ulkotarha/valjaissa ulkoilu ovat mahdollisia) ja terveydenhoidosta. Olisitko siis todellakin valmis olemaan vastuussa "lapsesta" 24/7 365 päivää vuodessa? Koska vaikka esim. lomareissun ajaksi koira tai kissa menisi hoitoon, olet silti vastuussa sen terveydestä.
Tämän kirjoitin ihan vain sinun itsesi ja eläinten hyväksi.
Justiinsa. Täälä heti tyrmätään alaikäiset, varsinkin noin nuoret, kun esimerkjiksi 12-vuotiaat lemmikin hankkijat torjutaan heti. ''odota 10-vuotta, hoida muiden lemmikeitä jnt..'' Totta on, että rescue koiraa en ottaisi tuossa iässä. Ota koira ihan normaalista perheestä, missä se on elänyt hyvän pentu-ajan, niin sästyt varmemmin ongelmilta. :) Koira-ongelmat eivät ole mitään pikkujuttuja, jotka ratkeavat vain sillä, että käydään koirakouluttajalla ja asia on sujut. eieiei.
Mutta mutta.. Kerrompa tässä yhden onnistuneen esimerkin;
Tyttö 11 v, halusi kovasti koiraa. Pitkän harkinnan ja odotuksen jälkeen koira tuli taloon. Tyttö on tähän asti YKSIN hoitanut, kouluttanut koiran kokonaan. Nyt tyttö on 15-vuotias ja koira on hänellä edellee. Koiran koko elinajan vanhemmat ovat maksanet koiran peruskustannukset; Eläinlääkärikulut, ruoat, tarvikkeet. Ja kaikki ns'extra' on tytön pitänyt itse ostaa. Hyvin on mennyt tähän asti ainakin, niin miksei tuleisuudessakin. Kyllähän se niin on, että sihen menee paljon aikaa ja vaivaa. Itkua on tuherrettu kun murrosikäisen koiran kanssa kipuiltu, mutta kyllä siitä on selvitty.