VT:n aikana `kunnon ihmiset` erotti siitä, että he noudattivat lakia. Se oli se, joka määritti oikean uskovan. Ja tätä määrittelyä vastaan iskee Galatalaiskirje. Se kertoo, että oikeassa Jumala suhteessa olevan määrittää "Hengen varassa" eläminen.
Tilanteen tekee haasteelliseksi se, että kun ihmiselta puuttuu "rauha Jumalan kanssa", hän on automaattisesti lain alla. Hän ei mietikään, miten voisi rakastaa, vaan miten voisi lepyttää Jumalaa.
Siksi ihmisen, jolla ei ole rauhaa, tulee ensin löytää rakastava Jumala, ennekuin hänesta voi tulla rakkauden kanava, ennekuin hän voi alkaa vaeltaa Hengen varassa.
Paavali oli roomalaiskirjeen alkupuolella osoittanut, kuinka lain alta voi siirtyä Hengen todellisuuteen. Sen jälkeen hän latelee vahvoja käskymuotoja siitä, kuinka tulee elää. Ei niinkään ensisisijassa yksilöille, vaan seurakunnalle.
Jotkut saavat asiat näyttämään siltä, että Hengen johdatuksessa olo on kuin automaattiohjausta. Mutta Hengen varassa eläminen ei myoskään tapahdu itsestään. Vaan se vaatii valoon tulemista, avoimuutta, kyselemistä, rakkauden opettelua. Mutta niin kauan, kun lähtokohtana on tieto siitä, että olen Jeesuksen pelastama, niin kipuilumme, arkinenkin, on Hengen johdatuksen etsimistä ja kysymistä. Sillä kyse on rakastamaan oppimisesta…
Tilanteen tekee haasteelliseksi se, että kun ihmiselta puuttuu "rauha Jumalan kanssa", hän on automaattisesti lain alla. Hän ei mietikään, miten voisi rakastaa, vaan miten voisi lepyttää Jumalaa.
Siksi ihmisen, jolla ei ole rauhaa, tulee ensin löytää rakastava Jumala, ennekuin hänesta voi tulla rakkauden kanava, ennekuin hän voi alkaa vaeltaa Hengen varassa.
Paavali oli roomalaiskirjeen alkupuolella osoittanut, kuinka lain alta voi siirtyä Hengen todellisuuteen. Sen jälkeen hän latelee vahvoja käskymuotoja siitä, kuinka tulee elää. Ei niinkään ensisisijassa yksilöille, vaan seurakunnalle.
Jotkut saavat asiat näyttämään siltä, että Hengen johdatuksessa olo on kuin automaattiohjausta. Mutta Hengen varassa eläminen ei myoskään tapahdu itsestään. Vaan se vaatii valoon tulemista, avoimuutta, kyselemistä, rakkauden opettelua. Mutta niin kauan, kun lähtokohtana on tieto siitä, että olen Jeesuksen pelastama, niin kipuilumme, arkinenkin, on Hengen johdatuksen etsimistä ja kysymistä. Sillä kyse on rakastamaan oppimisesta…
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.