Kekkonen erotti ulkoministerinsä
Muistelmissaan, joiden alaotsakkeena on Korhonen Kekkosen komennossa, Korhonen kertoo toiminnastaan ulkoministeriön poliittisella osastolla, Suomen YK-suurlähettiläänä ja lyhytaikaisena ulkoministerinä 1970-luvun lopulla.
Korhonen oli ulkoministerinä Miettusen vähemmistöhallituksessa vuosina 1976-77. Korhonen kertoo, kuinka hänen ministerinuransa päättyi hänet tehtävään ottaneen presidentti Urho Kekkosen puhutteluun.
Kekkonen sanoi kuulleensa, että Korhonen ei tule toimeen venäläisten kanssa, joten hänen on jätettävä ministerin paikka.
Korhonen epäilee joutuneensa ajojahdin uhriksi. Syyllisiksi hän nimeää hänen jälkeensä ulkoministeriksi nousseen Paavo Väyrysen, silloisen presidentin kansliapäällikön Juhani Perttusen ja silloisen Neuvostoliiton Suomen-suurlähettilään Vladimir Stepanovin.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/20.elokuu/KORH3399.HTM
Muistelmissaan, joiden alaotsakkeena on Korhonen Kekkosen komennossa, Korhonen kertoo toiminnastaan ulkoministeriön poliittisella osastolla, Suomen YK-suurlähettiläänä ja lyhytaikaisena ulkoministerinä 1970-luvun lopulla.
Korhonen oli ulkoministerinä Miettusen vähemmistöhallituksessa vuosina 1976-77. Korhonen kertoo, kuinka hänen ministerinuransa päättyi hänet tehtävään ottaneen presidentti Urho Kekkosen puhutteluun.
Kekkonen sanoi kuulleensa, että Korhonen ei tule toimeen venäläisten kanssa, joten hänen on jätettävä ministerin paikka.
Korhonen epäilee joutuneensa ajojahdin uhriksi. Syyllisiksi hän nimeää hänen jälkeensä ulkoministeriksi nousseen Paavo Väyrysen, silloisen presidentin kansliapäällikön Juhani Perttusen ja silloisen Neuvostoliiton Suomen-suurlähettilään Vladimir Stepanovin.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/20.elokuu/KORH3399.HTM
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvähän se on tulla naapureiden kanssa toimeen, mutta Kekkonen meni liian pitkälle antaessaan naapurin vaikuttaa oman maamme sisäpolitiikkaan..
Varmaan pelkäsi joutuvansa itse erotetuksi naapurin toimesta, jos ei noudata neukkulan tahtoa.
Kekkonen poti omantunnon vaivoja takinkääntönsä jälkeen vuosista ennen 1942 ja ennen kaikkea pelkäsi, että NL ottaa ne vuodet puheeksi, jos hän ei miellytä isäntiään.
Samalla hän pani muutkin miellyttämään ja ajoi paitsioon ne, joiden suhteen se ei onnistunut, sekin tapahtui NL:n tuella kätevästi.