Juhlat perheessä, uskonnoton ja uskovainen

Älä tee 'kärpäsestä härkästä', itsesi ja perheesi vuoksi.

On aika tasapainoton tila, jos uskonto saa näkyä, mutta uskonnottomuus ei. Miksi olisi jotenkin enemmän oikein, että sinä juhlit uskontoa harjoittavien kanssa, mutta he eivät voisi hyväksyä yhteistä ajanviettoa uskonnottomasti?
Tämä lähtökohta on pielessä, että kun kerran suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon (tapakristityt, ei-osallistujat), niin uskonnollinen elämäntapa olisi jotenkin enemmän "oikein", ja uskonnottomat ovat vain kiusallinen vähemmistö, joita ei nyt voi matonkaan alle lakaista. "Heitä-on-vain-jotenkin-siedettävä-,vaikka-ovatkin-väärässä." Ärrmurr! ;)

Uskonnottoman ei missään tapauksessa pidä hyssytellä luulevien edessä, vaan seistä rinta rottingilla ja olla tarvittaessa kuuluvastikin sitä mieltä, mitä mieltä aidosti on! Juuri niinhän uskovatkin tekevät, ja he ovat jotenkin oikeuttaneet sen itselleen.

Jos ajattelen esimerkin vuoksi itseäni, en voisi kuvitella suhdetta jyrkästi eri tavalla näistä asioista ajattelevan kanssa. En tällä provosoi mitään, mutta omalla kohdallani tilanne olisi tämä. Ja sama koskee myös tätä "huuhaa" -osastoa. Jos kumppanini uskoisi oikeasti vaikkapa astrologiaan, ennustuksiin, kiviin, tarot-kortteihin, auroihin, energiahoitoihin, telepatiaan, selvänäköön (joko riittää tämä lista?) ja ennalta määrättyyn kohtaloon, sukset olisivat ristissä hyvin nopeasti (ääh, nyt huomasin, että miehesi onkin itse ateisti. No, jääköön tuo yllä kirjoitettu kuitenkin paikalleen. Voihan joillakin olla tuollainenkin tilanne).

"Jos pitäisinkin itse keskitalven juhlat, saisi anoppikin hieman mietittävää, kun täällä saisi vain kasvisruokaa, ei mitään radion virrenveisuuta jne. Uskaltaisinkohan?"

Hitto, tietysti uskallat! Vuoroin vieraissa ja talossa talon tavalla: sinä kuuntelet toisinaan anoppilassa virsiä, ja anoppisi syö vastavuoroisesti, mielenosoituksetta, sinun kasvisruokiasi. Sanoit, että anoppisi haluaisi sinun liittyvän kirkkoon. Aika rohkeasti puututtu toisen elämäntapaan ja -katsomukseen. Mitäpä jos sinä vastavuoroisesti ehdottaisit, että hän eroaisi kirkosta ja liittyisi vapaa-ajattelijoihin? Olisiko ehdotus liian julkea ja tahditon? Jos vastaat kyllä, niin miksi ihmeessä? Sinähän toimisit täsmälleen samoin, kuin hän on jo toiminut.

Tuo saatananpalvonnasta uskonnottomuuden vuoksi syyttäminen kiehautti sappeni, ja siksi en paljoa pidätellyt kirjoittaessani. Olettamani siis on, että hän on väärässä (?). :)

Vielä tuosta syyttämisestä: on aika mielenkiintoista, että (tosi)uskovat usein saarnaavat ateistien olevan perkeleen tai muun vastaavan vallassa tai kätyri.
Ateistin näkövinkkelistä katsoen vanha vihtahousu kuuluu kuitenkin samaan satuun jumalien kanssa, ainakin omasta mielestäni.

et viettäisi joulua laisinkaan. Juhlapyhät voisit olla töissä samaan aikaan kun mies ja tulevat lapset köllöttelevät lomapäiväänsä.

Se on uskonnonvapautta, muuten loukkaat itseäsi ja muita.

Turha vedota siihen, että kristilliset juhlapyhät on rakennettu vanhojen pakanajuhlapäivien päälle - ateistina sinähän et pakanajuttuihinkaan usko. Olisi uskonnonvapautesi rikkomista ja uskonnollista tuputtamista sekä sinun kiusaamistasi osallistua näihin tyhjänpäiväisiin lomapäiviin! :)

Mutta joo.. vitsit vitsinä. Jos ihan totta puhutaan, varmasti tiesit jo melkein alussa miehesi ja hänen vanhempiensa uskostaan. Älä rupea pelleilemään jonkun pikkuasian vuoksi. Ei sinun kirkkoon tarvitse naimisiin asti mennä, ei todellakaan, mutta joulu on kuitenkin perhejuhla. Koita ymmärtää vaikka se yhdessäolo kuinka loukkaisi uskonnonvapauttasi.

Anoppeja ei tarvitse sen enempää kuunnella oman elämänsä ohjaamiseen, liittyköön tai erotkoon itse kirkosta, sinuun sen ei tulisi mitenkään vaikuttaa, tärkeintä on että miehesi kanssa teillä on yhteinen sävel.

Että haluatko ärsyttää "appivanhempiasi" vai mistä on kysymys. Itse en kuulu mihinkään kirkkoon ja suhtaudun kriittisesti erilaisiin oppeihin, mutta jos satun olemaan esim. uskovaisten kanssa samassa pöydässä pystyn sen aikaa olematta syömättä jos he haluavat rukoilla. Kunnioitusta puolin ja toisin!!!

jos itse kustannatte häänne.Jos taas anoppi ja appesi osallistuvat kuluihin,mielestäni silloin pitäisi yrittää huomioida myös heidän toiveitaan.

Lykkyä tykö,kyllä se siitä ludviintuu.

juhlia silloin kun siltä tuntuu. Keskitalven, kevään keskikesän ja talven taittumisen juhlia on vietetty kauan ennen kuin kristinusko Suomeen saapui. Eivät ne alkujaan ole mitään kristillisiä juhlia, vaan liittyivät agraariyhteiskunnassa vuoden kiertoon. Kristiusko ne vaan nappasi itselleen. Sanopa anopillesi, että netistä löytyy vaikka millä mitalla tietoa vanhan ajan juhlista jolloin ei Jeesuksesta ollut kukaan vielä mitään kuullutkaan.