Jainan 'dogmi-hell' sai ajatukseni tälläiseen aloitukseen.
Nimittäin, jos saisitte olla 'luomassa' maailmanne--> jossa saisitte/joutuisitte viettämään määräämättömän ajan ja tuon ajan suh't hyvissä voimissa [oletettavasti :D], niin millainen tuo maailmanne olisi?
Olisiko se ollenkaan tälläistä maailmaa sivuava, rahalla vaihtamisen suorittava, lisääntyvä,ja mitä puuhattaisiin ajattomuudessa etc.?
Olisi mielenkiintoista tietää mitä ajattelette 'iki-omasta utopiastanne'.
Nimittäin, jos saisitte olla 'luomassa' maailmanne--> jossa saisitte/joutuisitte viettämään määräämättömän ajan ja tuon ajan suh't hyvissä voimissa [oletettavasti :D], niin millainen tuo maailmanne olisi?
Olisiko se ollenkaan tälläistä maailmaa sivuava, rahalla vaihtamisen suorittava, lisääntyvä,ja mitä puuhattaisiin ajattomuudessa etc.?
Olisi mielenkiintoista tietää mitä ajattelette 'iki-omasta utopiastanne'.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Saksalainen filosofi, matemaatikko, juristi, luonnontieteilijä, historioitsija, teologi ja diplomaatti Gottfried Wilhelm Leibniz (1646 - 1716) edusti optimistista käsitystä todellisuuden luonteesta ja ihmisen elämästä. Hänen mukaansa todellinen maailma on "paras kaikista mahdollisista maailmoista". Leibniz perustelee tämän kantansa seuraavasti: Jumala on ehdottoman hyvä ja kaikkivaltias olento. Luodessaan maailman hän valitsee toteutettavaksi yhden äärettömän monista mahdollisista maailmoista. Sen mahdollisuuden, joka toteutuu, on oltava paras, koska ei voida ajatella Jumalan valitsevan toiseksi, kolmanneksi tai jne. parasta maailmaa. Olemuksensa mukaisesti Jumala luo parhaan maailman. Eikö maailma, joka ei sisällä kärsimystä, kuolemaa ja kauhua, olisi parempi kuin todellinen maailma? Ei, vastaa Leibniz, koska aivan samoin kuin hyvän maalauksen tekevät hyväksi varjot ja sävytykset, myös sellainen maailma jossa esiintyy pimeyttä valon vastakohtana on parempi kuin täysin sävytön maailma. Kärsimykselläkin on tarkoituksensa."
"Leibnizin teorian arvostelijoihin kuuluu myös Arthur Schopenhauer, joka puolestaan edustaa filosofista pessimismiä ja ajattelee, että tämä maailma on huonoin kaikista mahdollisista. Jos se olisi vielä huonompi, järkeilee Schopenhaer, se ei enää pysyisi koossa. Filosofinen optimismi ja pessimismi käyvät kamppailua todellisuuden tulkinnasta. Ei voida sanoa, että teodikea-ongelma olisi lopullisesti ratkaistu jomman kumman hyväksi. Nuorena ja terveenä, auringon paistaessa ja ystävien hymyillessä on helppoa olla Leibnizin kannalla."
Juttelis joutavia lähimmäisen kanssa irish-coffeen äärellä siinä palatesssa satavuotisten rugby -turnauksesta. Keskustelis mahdollisuudesta tehdä lapsia ja itsemurha.
Päättäis ensin kuitenkin entisöidä muutaman hehtaaria ikimetsää ja aloittais taas uuden väitöskirjaprojektin, ehkäpä ihan uudelta alalta.
Ihmettelis parisuhdettaan, että miksi olis edelleenkin rakastunut siihen samaan, vaikka tuntis sen jo melko peruseellisesti. Olis onnellinen, että se on.
Kuvittelen, että olisin rauhallisempi. Jos jotakin pitäisi tehdä, sen voisi saada aikaiseksi hitaamminkin. Luultavasti en kyllästyisi asioiden ja ilmiöiden ihmettelyyn, sillä olen nytkin oppinut sen, että tylsyys, ikävystyminen on yleensä vain sitä, etten tiedä asiasta tarpeeksi tai en ehdi/jaksa perehtyä siihen perusteellisesti.
Opettelisin monia taitoja, koska oppiminen sujuu ihmiseltä luonnostaan ja koska se on kivaa. Tiedoilla ja taidoilla toteuttaisin itseäni.
Olisi siellä ainakin stripparitehdas ja kaljatulivuori.