Ajan pisteestä A pisteeseen B maantietä, jossa on 100 nopeusrajoitus. Saavutan edellä ajavan auton, joka ajelee noin 85 km/h. Odotan sopivaa ohituspaikkaa ja alan suorittamaan ohitusta, samassa edellä oleva auto kiihdyttää niin kovasti että en pääse ohitse. En lähde kilpailemaan, koska vastaan näkyy tulevan auto kauempana. Niinpä kaarran takaisin edellä olevan auton perään, nopeutta tällä hetkellä noin 120 km/h, kunnes tämä heti hidastaa takaisin 85:een. Odotan jälleen sopivaa ohitusrakoa, eteen avautuu pitkä suora ja polkaisen kunnolla. Jälleen ohitettava kiihdyttää, mutta nyt vapaata kaistaa riittää. Joudun nostamaan nopeuteni 150 km/h, että pääsen autosta ohi. Autoa ajaa keski-ikäinen mies, mitä hänen päässä liikkuukaan? Ohi päästyäni auto räpsyttelee valoja kauan aikaa takanani. Niinpä päätän kokeilla onko miehessä "miestä" pysähtyä keskustelemaan kanssani, ja laitan suuntavilkun pysähtyen tienreunaan. Näytän vielä sormella sivulle päin. Valojen räpsytys loppuu takana, ja lopulta auto vain ohittaa epämääräisesti minut. Ei riittänyt miehellä rohkeus muuta kuin valojen räpsyttelyyn ja kaasun painamiseen. Kyllä varmaan kävi kyseisen miehen itsetunnon päälle, kun ei keksinyt enää muuta kuin "paeta paikalta". Minua ei ylimääräinen pysähdys tässä vaiheessa enää haitannut, matkasinhan vain paikasta A paikkaan B...
ohittamisen estelijät
ausfart
111124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jep, näitä estelijöitä tapaa aina silloin tällöin, onneksi ovat melko harvassa. Ajelen jonkin verran moottoripyörällä ja silloin niitä tapaa vielä enemmän, kuin auton kanssa.
Tosin moton kanssa yleensä ei tule ongelmia, koska auto on hidas, mutta on sitten niitäkin, jotka kääntävät eteen.
Autolla ajellessani olenkin seurannut, että jos sattuisin näkemään tällaisen kiilarin, niin varmaankin menisin ja kiilaisin tuollaisen törkimyksen itsensä ojaan.
Näiden varalta on syytä käyttää itse kulkevaista autoa joka ei päälle päin näytä siltä.
Kun lippissedän ohittaa yllättäen,se lähtee yleensä kilpa-ajoon.
Seuraavassa mutkassa voitkin sitten hidastaa enemmän kuin on tarpeen,mutta tee se käsijarrulla ettei jarruvalot syty.
Peilistä näkee kun setä on liukumassa lukkojarrutuksen vuoksi kurvista ulos.Sinne jää ihmettelemään.
Jos ajat selvästi nopeusrajoitusta hitaammin niin päästä ihmeessä nopeammin ajava ohi.
Jos taas edellä ajava ajaa likimain nopeusrajoituksen nopeutta, niin ei liene yleensä mitään syytä edes yrittää ohitusta. Sitä varten ei edellä olevan tarvitse väistyä syrjään, mutta ohitusmahdollisuuden tultua ei tietenkään saa estääkään, vaikka tuo ohittaja toimii pöljästi.
Ja mitä tarkoittaa nopeusrajoitus:
- Se ei ole suositus
- Se ei ole ajonopeuden alaraja
- Se on suuri sille tielle sopiva nopeus eli suurin sallittu nopeus. Hitaamminkin saa toki ajaa. (Itse ajan reippaasti likimain tuota suurinta sallittua, elleivät olosuhteet tai tilanteet vaadim alempaa nopeutta).
Pisteetäänpä asiat kohdalleen!
On vain ja ainoastaan viranomaisten tehtävä tuo lainvalvonta. Ei kuulu sinulle.
Kysymyshän ei ollut mistään väistämisvaatimuksesta, vaan päinvastoin, ohittamisen estämisestä. Etkö osaa osaa lukea vai etkö ymmärrä.
Nimim. Estelijät metsään.
Kun ohittaja toimii tarpeeksi ärsyttävällä tavalla, niin silloin tekee mieli estää:
- kun ohittaja on roikkunut perässäni ärsyttävän lähellä pitämättä turvaväliä ja ajetaan letkassa, jossa ohitus on tarpeetönta.
ohitettava pelkää ohittajan uhkarohkeaa yritystä ja nostaa hetkellisesti nopeuttaan, jotta ohittaja ei lähtisi ohittamaan täpärässä tilanteessa.
Kyllä se nopeuden nosto on selvä merkki siitä, että ohitettava on ärsyyntynyt takanaan tulevasta syystä tai toisesta.
Ja olen nähnyt, että se kiire loppuu, kun on päästy ohi ja monesti se ohittaminen on vain sitä kansallisurheilua. Jarruvalot palaa ohittajilla, kun pökäsevät ohi ja joutuvat samantien jonossa seuraavan perään odottelemaan.
Varsinkin, jos ohittaja ohittaa keltaisella sulkuviivalla tai mäessä ärsyynnyn ja räpsytän valoja tai soitan torvea.
Silloin kans ohittajalla loppuu kiire ja se alkaa jarruttelemaan, mikä kielii taas siitä, ettei hänellä ollut todellista kiiretä, vaan kansallisurheilumieltä ajaa tavan vuoksi ohi.
Tällaista se on tämä liikennekulttuuri, että ajetaan vaan niinkuin sopulit aina kovaa kelistä ja liikennetilanteista riippumatta.
Todennäköisesti jätit kertomatta kaikkea oleellista tuosta ohitustilanteestasi.
Sinun on tätynyt ärsyttää jollakin tavalla ohitettavaa, koska hän halusi kostaa.
Ja ei kukaan ala pysähtelemään kesken ajon, se on vaarallistakin ja ei kuulu tapoihin keskustella, vaan keskustelu tapahtuu valoja ja äänimerkkiä käyttäen, sekä tahallaan jarruttelemalla, kun on päässyt toisesta ohi.
Eniten minua ärsyttää perässä roikkujat kaupunkiliikenteessä, kun muka sillä tavalla koettavat selittää, että ajat liian hitaasti.
Se ei auta, vaan vähennän kostoksi nopeutta entisestäänkin.
Perässä roikkuminen kuuluu liikennekulttuurin pahimpiin ajotapoihin, joilla koitetaan ärsyttää edellä ajavaa, mutta se ei auta.
Taitaa olla kirjoituksesi provosointi..
Liian pienellä turvavälillä ajaminen ei ole puolustettavissa, ja laitonta.
Niin on myös ohituksen estäminen.
Kosto ei kuulu liikenteeseen.
Ja tottakai, jos syystä jota ei ymmärrä joku alkaa riehumaan, soittelemaan torvea (sallittu vaaratilanteen välttämiseksi), vilauttelemaan valoja (huomion herättäminen) niin pitäähän asiaa udella toiselta.
Vielä suuremmalla syyllä jutellaan, jos käytös ei ole liikennekäytös eli jos heilutellaan nyrkkiä, sormea tai muuten loukataan yleisiä käyttäytymissääntöjä.
Eikä tuo ohituksenestäminen ole harvinaista, eikä vaadi ärsytystä, muuta kun että joku ohittaa
Vaarallista touhua
tremens
Oireita, kun joku roikkuu ihan takapuskurissa kiinni yleensä minäkin vähennän kostoksi nopeutta, on muuten mukava tehdä rekalle ylämäessä ja lopetan vilkun käytön kääntyessäni, sillä sitten tuijotetaan perään päätäpyörittäen.
Pari tilannetta:
60:n alueella perään liimautuu joku taukki, joka ei ymmärrä että kylän kohdalla ei vedellä 80-100. Kun rajoitus vaihtuu 80 tai 100, sille tulee kiire ohittaa heti, no mistäs minä sen olisin tiennyt kun annoin kaasua konehuoneeseen, enkä viitsinyt sitä ruveta odottelemaan vaan etenin omaa tahtiani.
Ylämäessä nopeus tipahtaa 100:sta 85:een, mutta nousee taas alamäen alkaessa 100-120:n. En viitsi alkaa jarruttamaan kun kerran painovoima ilmaiseksi vie.
Onhan tuokin yksi itsekeskeisyyden sävy liikenteessä, jos et malta viittä sekuntia lykätä kiihdyttämistä auttaaksesi kaveria ohittamaan.
Kuitenkaan siellä tien päällä ei mitään keskinäisiä kilpailijoita olla... vaikka takaa tuleva joskus joltain schumilta vaikuttaisikin.
Itse käytän kyllä alamäissä myös painovoimaa hyväkseni kun ohitan. Voipi olla kortinlähtönopeuksia kevyesti...
Lippahattupappa on tosiaan tuttu ihmislaji minullekin. Kylläpä aikoinaan vitutti, kun oli niin tehoton auto, ettei ollut mitään toivoa päästä ohi. Nykyään noista ei suuremmin ole haittaa, pitää vain tempaista tarpeeksi pieni vaihde päälle ja lähteä ohitukseen varoituksetta. Papalla on silloin iso pykälä päällä eikä hän kerkiä vastaamaan haasteeseen - nopeuseroa on jo liikaa siinä vaiheessa, kun pappa saa pientä silmään.
Toinen, uudempi laji, on eukot (nuoretkin), joista ei myöskään saa mennä ohi. Näillä on tapana körötellä kanssa se 10-15 km/h alle rajoituksen (vielä mielellään niin, että nopeus seilaa /-10 km/h) kaikki pätkät, joilla ohituskielto ja/tai vastaantuleva liikenne estää ohituksen. Ohituskaistojen kohdalla nämä sitten polkevat sen rajoitus 10 km/h lasiin, jolloin ohi pääsee ainoastaan reilulla ylinopeudella.
Kannattaakin höllätä kaasu ja koukata akan eteen niin pian kuin mahdollista, niin saattaa samalla ohituskaistalla päästä pari muutakin autoa ämmästä ohi.
Vaan onpahan tullut nähtyä myös "loistoautoilija" josta sai mennä ohi... paitsi pakettiautolla. Tämä sankari körötteli 80 kymppiä satasen alueella eli ei ollut kiire minnekään - paitsi silloin, kun pakettiauto yritti ohi. Puikoissa ollut duunikave hiiltyi parin ohitusyrityksen jälkeen ja roikkui aivan em. pökötin perseessä. Pian paloi pököttikuskiltakin hihat ja hän näytti karauttamalla horisonttiin tuommoiset 140 lasissa, joten ei siihen köröttelyyn ollut syynä bensan pihistelykään...
Ja mistään perseessä roikkumisista on turha mussuttaa. Minä pidän normaalisti sellaista puolentoista sekunnin väliä edelläajavaan, joten kyllä tässä on aivan puhtaasti ohitettavien asennevammasta kyse.
Ja ohituskaistan alettua vielä useammin ja enemmän.
Viime viikonloppuna viimeksi setä ajoi 75 km/h 80 km/h alueella, no ei se mitään odottelin ohituskaistan alkua rauhassa ja kun se alkaa, niin rajoituskin vaihtuu 100km/h ja setä vetää 120 km/h tiskiin, mutta koska näitä on nähnyt riittävästi niin ohihan pääsee joutuu vain sitten polkaisemaan reilummin ja kohta kun tiputat 100 km/h pintaan niin setä jättäytyy kun ohituskaista loppuu sinne "horisonttiin".