Ateismi lienee henkilökohtainen valinta - luultavimmin kukaan ei "usko ateismiin" :)
Minua kiinnostaisi udella ateisteilta, mikä oli kullakin tämä viimeinen pisara tms., jonka jälkeen koit olevasi ateisti.
Omasta mielestäni tällainen vaati pitkäaikaista harkintaa ja moniin asioihin perehtymistä - esimerkiksi itse en ole tällaisia asioita sen ihmeemmin miettinyt, olen varmaankin tällainen tyypillinen tapakristitty.
Minua kiinnostaisi udella ateisteilta, mikä oli kullakin tämä viimeinen pisara tms., jonka jälkeen koit olevasi ateisti.
Omasta mielestäni tällainen vaati pitkäaikaista harkintaa ja moniin asioihin perehtymistä - esimerkiksi itse en ole tällaisia asioita sen ihmeemmin miettinyt, olen varmaankin tällainen tyypillinen tapakristitty.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehkä sen takia koska en usko yliluonnolliseen asiaan joka johdattaa elämääni ja tottelen häntä kuin koiraa eli vähän kiltemmin sanottu en usko jumalaan.
Oma äitini luopui kirkosta kun he eivät osanneet edes hommata kunnon rippileiriä minulle vaikka hän maksaa jotain 400e vuodessa. Itse en ole vain uskonut että jumala on simppeliä eikö? Henkilökohtainen asia se on. Minulle on ihan sama vaikka uskot että maailman loi pöllö. Kunhat et tule minulle siitä itkemään.
kertomukset miten Jeesus pelasti ihmiset kadotuksesta kuolemalla ja heräämällä taas henkiin.
Koko ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä on järjetön ilman noita synti, helvetti ja sovitus sekoilujakin.
"Ateismi lienee henkilökohtainen valinta "
Ei ole valinta. Dogmioppi on valinta. Toki jos määrittelet valitsemattomuuden valinnaksi, niin silloin ateismi on valinta.
"Minua kiinnostaisi udella ateisteilta, mikä oli kullakin tämä viimeinen pisara tms., jonka jälkeen koit olevasi ateisti. "
En erikseen koe olevani ateisti. Teistille, teistin oman määrittelyn mukaan, minä olen ateisti. Itselle minä en ole ateisti vaan minä olen minä!
"Omasta mielestäni "
Aivan!
"tällainen vaati pitkäaikaista harkintaa ja moniin asioihin perehtymistä "
Miten niin vaatii? Onko se tosiaankin peruste pitkäaikaiselle harkinnalle, että sinut on kasvatettu "kristilliseen" arvomaailmaan. Minulle ei.
"esimerkiksi itse en ole tällaisia asioita sen ihmeemmin miettinyt, olen varmaankin tällainen tyypillinen tapakristitty. "
Oletko ikinä kunnolla tutustunut politiikkaan ja ideologioihin? Jos olet, ja siitä huolimatta olet joskus kannattanut tai äänestänyt oikeistopuoluetta (kuten kokoomus), olet ihan aito uskovainen.
....määritelmä uskovaisesta!
T;Jumalanhullu
...oikeistolaisesta;)
Itselläni en muista sellaista "viimeistä pisaraa". Jonkin verran olen asiaa pohtinutkin, mutta se vain tuntui järkevältä. En vain yksinkertaisesti ole uskonut ikinä jumalaan.
"Ateismi lienee henkilökohtainen valinta - luultavimmin kukaan ei "usko ateismiin" :)"
Tuskin. On aika valita tietoisesti, uskooko johonkin asiaan vai ei. Ei uskomuksia oikein voi käskyttää. Joko olet vakuuttunut jostain asiasta tai et ole. Tietysti mieleen voi vaikuttaa monilla manipulaation tavoilla, mutta silloin on harvemmin kyse itsensä manipuloinnista.
"Ateismi lienee henkilökohtainen valinta"
Minusta taas ateismi on luonnollinen olotila, ellei tee henkilökohtaista valintaa uskoa johonkin jumalaan.
"Omasta mielestäni tällainen vaati pitkäaikaista harkintaa ja moniin asioihin perehtymistä"
Minä taas sanoisin noin päätöksestä uskoa johonkin jumalaan. Tai asiaa voisi ajatella niinkin päin, että usko jumalaan on osoitus harkintakyvyn ja asioihin perehtymisen puutteesta.
että melkeinpä kulttuurista riippumatta "alkeisopetukseen" kuuluu jonkinlainen uskonopetus. Joihinkin asioihin uskoo (niin kuin esimerkiksi joulupukkiin) tiettyyn pisteeseen asti. Eli minusta nykykulttuureissa usko johonkin on luonnollinen olotila ja mahdollinen irtaantuminen tästä vaatii "alku-uskonsa" kyseenalaistamista perustuen omaan harkintakykyynsä. Eikö niin?
Tarkoitan nyt tässä jotain muuta uskoa, kuin "hihhulismia" (jonkinlaista tunnustuksellista uskoa). Kuitenkin uskoa johonkin ylivertaiseen, ehkäpä kuitenkin myös persoonalliseen voimaan (=jumalaan).
"Mutta eikö tyypillisesti ole niin että melkeinpä kulttuurista riippumatta "alkeisopetukseen" kuuluu jonkinlainen uskonopetus."
Valitettavasti asia usein on noin. Ei kuitenkaan läheskään aina. Tuskinpa useimmissa suomalaisissa kodeissa tänä päivänä lapsille opetetaan kovin paljon uskontoa, eikä ainakaan sen todempana satuna kuin tarinaa joulupukista.
Valitettavasti nuokin lapset altistetaan usein sitten tarhassa tai viimeistään koulussa oikeasti uskonnollisten ihmisten aivopesulle. Tämä pitäisi mielestäni ehdottomasti kieltää.
"Eli minusta nykykulttuureissa usko johonkin on luonnollinen olotila ja mahdollinen irtaantuminen tästä vaatii "alku-uskonsa" kyseenalaistamista perustuen omaan harkintakykyynsä. Eikö niin?"
Minusta ei läheskään kaikissa tapauksissa enää tänä päivänä. Mutta niissä tapauksissa kun lapsi on altistettu vakavasti esitetyille uskonnollisille taruille, asia on juuri noin kuin sanoit. Niin ei minusta kuitenkaan saisi olla.
"Kuitenkin uskoa johonkin ylivertaiseen, ehkäpä kuitenkin myös persoonalliseen voimaan (=jumalaan)."
Jotenkin minusta tuntuu, että ihmiset, joiden usko on noin määrittelemätön, eivät sitä kovinkaan aktiivisesti lapsilleen tuputa.
>>Ateismi lienee henkilökohtainen valinta - luultavimmin kukaan ei "usko ateismiin" :)>
Minua kiinnostaisi udella ateisteilta, mikä oli kullakin tämä viimeinen pisara tms., jonka jälkeen koit olevasi ateisti. >Omasta mielestäni tällainen vaati pitkäaikaista harkintaa ja moniin asioihin perehtymistä - esimerkiksi itse en ole tällaisia asioita sen ihmeemmin miettinyt, olen varmaankin tällainen tyypillinen tapakristitty.
Hmm. Ihan hyvä kysymys.
Itse kyllä kuulun niihin, millä mitään selkeää "kääntymystä" ateismin puoleen ei tapahtunut.
Pienestä pitäen olen suhtautunut kriittisesti uskontoihin ja uskoviin ihmisiin. Tämä ei välttämättä ole tarkoittanut negatiivista ja aggressiivista suhtautumista, vaan "shamanistinen" puoleni on ollut kiinnostunut uskonnollisesta kokemuksesta, heittäytymisestä olemisen mysteerin tuntemiseen. Filosofisesti olen myös tykännyt miettiä, mitä jumalolennon käsite ihmisen ja maailmankaikkeuden olemiselle merkitsee, ja mihin moista käsitettä tarvitaan.
Lähinnä olen alkanut käyttää itsestäni määritelmää "ateisti" sen jälkeen, kun olen havainnut uskovien kapeakatseisuuden ja keskusteluhaluttomuuden. Netin ulkopuolella en mitenkään tunne olevani tiukasti ateisti. Olen vain ajatteleva, maailmaa ihmettelevä ihmisolento. Ja tiedän, että myös uskovissa on laajasti ja filosofisesti ajattelevia ihmisiä.
Lähinnä ateisti-identiteetti on siis kannanotto keskustelussa, itselle kotoisalta tuntuva puolen valinta.
Minusta myös pitää ensin selvittää itsellensä, mitä uskominen oikein tarkoittaa (käsitteellisesti).
Lisäksi minusta ihmisen tulisi kokea ainakin syntymä ja kuolema (heh, ei omaansa) voidakseen sanoa jotain omasta uskostaan. Mielestäni ei voi sulkeutua vuosiksi kammioon tutkimaan "asioita" ja tulla sitten sieltä ulos todeten - olen ateisti :).
Itse en nyt varsinaisesti ole ateisti jos ruvetaan pilkkua nussimaan. Kuitenkaan en pidä persoonalliseen jumalaan uskomista fiksuna. Elikkä jos jumala on olmassa, niin me ei voida käsittää mitään siitä, niin mitä järkeä on sitten uskoa mihinkään jumalaan? Jumalasta ei myöskään ole minkäänlaista todistetta. Joten koska en näe mitään määritelmää persoonallissta jumalasta järkevänä, eikä persoonattomasta jumalasta ole mitään iloa, niin miksi siis uskoa mihinkään?
Mielestäni menee väärinpäin, että kastetaan Kristityksi ja sitten myöhemmällä iällä pitäisi rueta miettimään näitä asioita, kuten kirkosta eroamista. Mielestäni ketään ei pitäisi suoraan kastaa kristyksi, vaan pitäisi nimenomaan myöhemmällä iällä miettiä, jospa kääntyisi kristityksi.
mutta jotkut tahot kokevat sen Jumalan armoksi ja rakkaudeksi, että lapsi kastetaan seurakunnan yhteyteen jo pienenä. Oletetaan, että koska lastenkaltaisten on taivasten valtakunta, jokainen vauva haluaa sinne päästä, joten hänelle on palvelus, kun hänet kastetaan lapsena, vaikkei kaste ketään Raamatun mukaan pelastakaan.
Noh, lukuisista kannanotoista voimme nähdä, että osa pitää sitä suurena vääryytenä.
Mielestäni jokaisen pitäisi saada itse tilaisuus valita haluaako antaa kastaa itsensä Kristukseen vai ei. Lapselle tätä mahdollisuutta ei anneta.
Kunnioitan yhteiskunnan vanhemmille tarjoamaa mahdollisuutta kasvattaa lapsensa ja odotuksen että vanhempi lapsestaan vastuun kantaa.
Vanhemmuus on oletettavasti jees.
Ennammin minä antaisin lapselleni nimellisen kastamisen kuin sinut kummisedäksi opettamaan uskoasi. Eipä olla turhan vaatimattomia. Lähettäisn mieluummin rippileirille kuin sinun opetettavaksi. Tämä perustuu vain siihen, mitä olen täällä kirjoituksiasi lukenut.
Pakkouskonto on parempi kuin tietämättään manipulaation uhriksi joutuminen. Vertaa "sekulaari" USA ja "kristillinen" eurooppa.