Kaikesta huolimatta palanen sotahistoriaa viime sodistamme. Sitähän on tullut ihan tuutin täydeltä, mutta se tuntuu kiinnostavan.
Torjuntavoitto, mitä se on? Jos ajattelemme 1940 kevään tilannetta, oli kenttäarmeija tosiasiallisesti kuluttanut loppuun materiaalisen ja fyysisen voimansa eikä sodan jatkaminen olisi ilman ulkopuolista apua ollut muuta kuin sankarillinen, mutta tyhmä kansallinen itsemurha. Joka tapauksessa talvisota todensi sen, että Neuvostoliiton sotilaallinen ja poliittinen johto aliarvioi Suomen sotilaallisen suorituskyvyn. Sillä saattoi olla myös vaikutuksensa Saksan ajatuskantaan aliarvioida suuresti Neuvostoliiton sotilaallinen suorituskyky.
Vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen eteneminen saatiin pysähtymään alun katastrofien jälkeen. Väitän, että kenttäarmeija oli tuossa tilanteessa materiaalisesti ja inhimillisen voiman suhteen paljon paremmassa tilassa kuin 1940 kevään armeijamme. Kiitos siitä myös Saksan aseelliselle avulle.
Mielenkiintoista on se, että 1940 Neuvostoliitto ei jatkanut aseellista toimintaansa, vaikka uskon sen tuolloin omanneen selkeän mahdollisuuden vallata koko maa. Vastassa oli sillä hetkellä voimansa loppuunkuluttanut armeija, jonka selkäranka olisi pian murtunut. Ainoa selitys on siten ulkopuolinen tekijä! Neuvostoliitto pelkäsi tuossa vaiheessa muiden valtojen mukaantuloa ja kriisin eskaloitumista. Suomi olisi voinut myös tuossa vaiheessa tehokkaasti hyödyntää talvisodan synnyttämää myötätuntoa myös konkreettisella tasolla liittolaisina. Tätä pelättiin Kremlissä. Oliko kyse torjuntataisteluista talvisodan sotanäyttämöillä? Suomalaisten yllättävä vastustus teki ajatuksen Suomen valtaamisesta toteuttamisvaiheessaan hankalan, suuritöisen ja ennen kaikkea poliittisesti vaarallisen Neuvostoliitolle. En vieläkään epäile hetkeäkään sitä, etteikö Neuvostoliitto olisi voinut vallata Suomen keväällä 1940.
Talvisodan seuraus on jatkosota. Nimitys on kuvaava, etenkin kun näiden sotien välistä aikaa nimitettiin välirauhaksi. Jatkosodan kesänä 1944 armeijamme oli kaukana rajoiltamme, sillä olivat käytössään koulutukseltaan ja suorituskyvyltään olennaisesti paremmat asevoimat kuin talvisodassa, sillä oli käytössään kokonaan toista luokkaa oleva aseistus ja materiaalihuolto kuin talvisodassa. Lähtökohtainen kyky hyökkäyksen torjumiseen oli olennaisesti talvisotaa suurempi.
Onnekas sattuma tuli mukaan vai oliko se sattuma. Stalin kumppaneineen joutui pähkäilemään "Otammeko Helsingin ja Berliinin vaiko jomman kumman näistä" Vastaus oli selvä. Suomen onneksi. Eräät muutkin seikat painoivat neuvostopäättäjien arvioinneissa. Talvisota ja jatkosota olivat osoittaneet suomalaisten halun ja kyvyn puolustautua. Pelättiin skenaarioita, joissa miehitetyssä maassa olisi sodan jäljeltä aseita ja ennen kaikkea niiden käyttöön hyvin harjaantuneita ja halukkaita miehiä. Sissisota miehitetyssä maassa ei tuntunut miellyttävältä.
Ajateltiinko helpompaa skenaariota poliittisesti kontrolliin sidotusta maasta, joka olisi lojaalinen Neuvostoliiton intresseille eikä siten olisi uhkana sen pyrinnöille. Mutta ilman viimeistä onnistunutta sotilaallista operaatiota kesällä 1944 ei tuota olisi saatu aikaan. Myös Suomen valtaaminen olisi tuolloin ollut mahdollista, mutta se olisi käsittääkseni vaatinut huomattavasti enemmän voimia kuin kevään 1940 tilanteessa.
Saksalaisten maasta ajaminen osoitti Neuvostoliitolle suomalaisten lojaalisuuden halun. Entäpä jos Lapin sota olisikin epäonnistunut? Uskon, että siinä tapauksessa olisi neuvostojohto saanut aiheen ja mahdollisuuden maan valtaamiseksi. Tuossa vaiheessahan kenttäarmeijamme oli saatettu rauhan kannalle ja Lapin sotaa käytiin asevelvollisten poikien "lasten ristiretkenä"
Torjuntavoiton sisältö lienee se, että aseellisen voiman käyttö ja objektiivisesti voimakkaamman vastustajan kuluttaminen ja hyökkäyksen pysäyttäminen sai aikaan vihollisessa päätöksen olla viemättä hyökkäystään keinoja ja resursseja säästämättä loppuunsa. Kremlissäkin uskoakseni harjoitettiin rationaalista kustannuksien ja uhrauksien sekä saavutettavan edun vertailua. Siinä vertailussa Suomi lopullisen voittonsa sai - mutta se vaati sotilaallisia uhrauksia. Siis tässä katsanoossa torjuntavoitoksi sotiemme lopputulosta voidaan nimittää. Kuten sotamies Vanhala sanoi: "Ensimmäisenä tuli maaliin Neuvostoliitto, mutta kakkoseksi kiri pieni ja sisukas Suomi khikhi"
Torjuntavoitto, mitä se on? Jos ajattelemme 1940 kevään tilannetta, oli kenttäarmeija tosiasiallisesti kuluttanut loppuun materiaalisen ja fyysisen voimansa eikä sodan jatkaminen olisi ilman ulkopuolista apua ollut muuta kuin sankarillinen, mutta tyhmä kansallinen itsemurha. Joka tapauksessa talvisota todensi sen, että Neuvostoliiton sotilaallinen ja poliittinen johto aliarvioi Suomen sotilaallisen suorituskyvyn. Sillä saattoi olla myös vaikutuksensa Saksan ajatuskantaan aliarvioida suuresti Neuvostoliiton sotilaallinen suorituskyky.
Vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen eteneminen saatiin pysähtymään alun katastrofien jälkeen. Väitän, että kenttäarmeija oli tuossa tilanteessa materiaalisesti ja inhimillisen voiman suhteen paljon paremmassa tilassa kuin 1940 kevään armeijamme. Kiitos siitä myös Saksan aseelliselle avulle.
Mielenkiintoista on se, että 1940 Neuvostoliitto ei jatkanut aseellista toimintaansa, vaikka uskon sen tuolloin omanneen selkeän mahdollisuuden vallata koko maa. Vastassa oli sillä hetkellä voimansa loppuunkuluttanut armeija, jonka selkäranka olisi pian murtunut. Ainoa selitys on siten ulkopuolinen tekijä! Neuvostoliitto pelkäsi tuossa vaiheessa muiden valtojen mukaantuloa ja kriisin eskaloitumista. Suomi olisi voinut myös tuossa vaiheessa tehokkaasti hyödyntää talvisodan synnyttämää myötätuntoa myös konkreettisella tasolla liittolaisina. Tätä pelättiin Kremlissä. Oliko kyse torjuntataisteluista talvisodan sotanäyttämöillä? Suomalaisten yllättävä vastustus teki ajatuksen Suomen valtaamisesta toteuttamisvaiheessaan hankalan, suuritöisen ja ennen kaikkea poliittisesti vaarallisen Neuvostoliitolle. En vieläkään epäile hetkeäkään sitä, etteikö Neuvostoliitto olisi voinut vallata Suomen keväällä 1940.
Talvisodan seuraus on jatkosota. Nimitys on kuvaava, etenkin kun näiden sotien välistä aikaa nimitettiin välirauhaksi. Jatkosodan kesänä 1944 armeijamme oli kaukana rajoiltamme, sillä olivat käytössään koulutukseltaan ja suorituskyvyltään olennaisesti paremmat asevoimat kuin talvisodassa, sillä oli käytössään kokonaan toista luokkaa oleva aseistus ja materiaalihuolto kuin talvisodassa. Lähtökohtainen kyky hyökkäyksen torjumiseen oli olennaisesti talvisotaa suurempi.
Onnekas sattuma tuli mukaan vai oliko se sattuma. Stalin kumppaneineen joutui pähkäilemään "Otammeko Helsingin ja Berliinin vaiko jomman kumman näistä" Vastaus oli selvä. Suomen onneksi. Eräät muutkin seikat painoivat neuvostopäättäjien arvioinneissa. Talvisota ja jatkosota olivat osoittaneet suomalaisten halun ja kyvyn puolustautua. Pelättiin skenaarioita, joissa miehitetyssä maassa olisi sodan jäljeltä aseita ja ennen kaikkea niiden käyttöön hyvin harjaantuneita ja halukkaita miehiä. Sissisota miehitetyssä maassa ei tuntunut miellyttävältä.
Ajateltiinko helpompaa skenaariota poliittisesti kontrolliin sidotusta maasta, joka olisi lojaalinen Neuvostoliiton intresseille eikä siten olisi uhkana sen pyrinnöille. Mutta ilman viimeistä onnistunutta sotilaallista operaatiota kesällä 1944 ei tuota olisi saatu aikaan. Myös Suomen valtaaminen olisi tuolloin ollut mahdollista, mutta se olisi käsittääkseni vaatinut huomattavasti enemmän voimia kuin kevään 1940 tilanteessa.
Saksalaisten maasta ajaminen osoitti Neuvostoliitolle suomalaisten lojaalisuuden halun. Entäpä jos Lapin sota olisikin epäonnistunut? Uskon, että siinä tapauksessa olisi neuvostojohto saanut aiheen ja mahdollisuuden maan valtaamiseksi. Tuossa vaiheessahan kenttäarmeijamme oli saatettu rauhan kannalle ja Lapin sotaa käytiin asevelvollisten poikien "lasten ristiretkenä"
Torjuntavoiton sisältö lienee se, että aseellisen voiman käyttö ja objektiivisesti voimakkaamman vastustajan kuluttaminen ja hyökkäyksen pysäyttäminen sai aikaan vihollisessa päätöksen olla viemättä hyökkäystään keinoja ja resursseja säästämättä loppuunsa. Kremlissäkin uskoakseni harjoitettiin rationaalista kustannuksien ja uhrauksien sekä saavutettavan edun vertailua. Siinä vertailussa Suomi lopullisen voittonsa sai - mutta se vaati sotilaallisia uhrauksia. Siis tässä katsanoossa torjuntavoitoksi sotiemme lopputulosta voidaan nimittää. Kuten sotamies Vanhala sanoi: "Ensimmäisenä tuli maaliin Neuvostoliitto, mutta kakkoseksi kiri pieni ja sisukas Suomi khikhi"
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ymmärrän, että aina tulee uusi sukupolvi, jolle pitää selittää vanhat asiat uudestaan ja uudestaan. Me aikuiset olemme kuitenkin nuo asiat tienneet jo ajat sitten.
"Torjuntavoiton sisältö lienee se, että aseellisen voiman käyttö ja objektiivisesti voimakkaamman vastustajan kuluttaminen ja hyökkäyksen pysäyttäminen sai aikaan vihollisessa päätöksen olla viemättä hyökkäystään keinoja ja resursseja säästämättä loppuunsa."
Jos torjuntalinjat olisivat murtuneet, olisi puna-armeija ilman muuta marssinut suoraan Helsinkiin.
kesälomien päätteeksi. Täällä ainakin pätee sanonta "Historia toistaa itseään." Montako kertaa ihminen pystyy lyömään vasaralla sormeensa ennen kun se uskoo että se sattuu? Täällä määrätyt henkilöt "USKOVAT" että JOS olisi lyönyt ohi niin se sattuu vähemmän. Neuvostoliitto OLISI miehittänyt Suomen JOS OLISI päässyt läpi. Luultavasti siihen vaikutti myös muiden maiden mielipide. Ja kuten historia osoittaa Neuvostoliitto EI miehittänyt Suomea. Ja valtionakin Suomi ON vanhempi kuin Neuvostoliitto. Että se siitä jossittejusta.
On myös totta, että näille raukoille rajoille, Suomenniemen umpiperään ei kannata uhrata parhaita voimia puolta miljoonaa miestä, jos on tiedossa, että paikalliset tappelevat vastaan hampaat irvessä, rosvottavia luonnonvaroja ei ole, miehitys näyttää pahalta humanistien silmissä, aiheuttaen häikkää kommunismin levittämisessä ja maailman poliittisen tilanteen kohta mahdollisesti eskaloituessa kokeneita joukkoja tarvittaisiin etelämmässäkin.
Lukekaapa sotilasdoktriineista kohta 'Pääsylipputeoria', niin pääsette alkuun.
Analyysisi talvisodosta on pääpiirteittäin oikea, Suomi ei olisi kauaa sotaa kestänyt. Sitä on kyllä vaikea uskoa että britit ja ranskalaiset olisivat tahtoneet vihollisekseen Neuvostoliiton. He kyllä tiesivät että puutteistaankin huolimatta, puna-armeija oli mahtava sotakoneisto. Heillä oli aivan tarpeeksi Saksan armeijasta vastusta, miksi hommata itselleen uusi vaarallinen vihollinen, siinä ei olisi ollut mitään järkeä!
Jatkosodan loppuvaiheessa puna-armeijan joukkoja oli yksinkertaisesti liian vähän koko maan, tai edes etelä-Suomen valloittamiseen. Aloittivat ns. suurhyökkäyksen (vertaa operaatio Bagrationin miesmääriin) 450 000 miehellä joista vielä paras osa vedettiin muille rintamille. Suomella oli puoli miljoonaa miestä käytössä joten olisi ollut täysin mahdotonta vallata Suomea. Siihen ei olisi pystynyt kukaan kenraali. Ei vaikka olisi saanut pataljoonatasolle saakka valita parhaat mahdolliset komentajat, miehiä oli liian vähän!
Talvisodan lopussa voimasuhteet olivat aivan toiset. Suomella 300 000 huonosti varustettua miestä vastassa naapurin hyvin varustettu miljoona-armeija. Silloin oltiin todella lirissä, ei kesällä 1944.
Siten on käsittämätöntä että kesän 1944 taisteluista on tehty joku aivan myyttinen "torjuntavoitto" muka valtavalla ylivoimalla hyökkäävästä vihollisesta. Talvisodassa ylivoima oli valtava ja silloin oltiinkiin perimmäisten kysymysten äärellä...
"Siten on käsittämätöntä että kesän 1944 taisteluista on tehty joku aivan myyttinen "torjuntavoitto" muka valtavalla ylivoimalla hyökkäävästä vihollisesta. Talvisodassa ylivoima oli valtava ja silloin oltiinkiin perimmäisten kysymysten äärellä"
...
Suomen puolustusvoimien saavuttama torjuntavoitto osoitti jälleen kerran, että kun vastakkain ovat yhtäällä suurvalta monine erilaisine tavoitteineen ja sitoumuksineen ja toisaalla pieni kansakunta, joka taistelee olemassaolonsa puolesta, voimasuhteita ei voi arvioida pelkästään Elon laskuopin mukaan.
Toisen kerran viiden vuoden aikana Suomi oli onnistunut vastarinnallaan nostamaan maan valtaamisen hinnan niin korkeaksi, että sen maksaminen olisi aiheuttanut vahinkoa Neuvostoliiton muille, tärkeämmille intresseille: vuonna 1940 sodan jatkaminen Suomea vastaan olisi voinut vetää Neuvostoliiton suursotaan, josta se oli päättänyt pysyä sivussa; kesällä 1944 neuvostodivisioonat uhkasivat juuttua sivuraiteille ratkaisevan vaiheen alettua sodan päänäyttämöllä.
Merkittävämmän kysymyksen esitti Yhdysvaltain presidentti John Kennedy syksyllä 1961 valmistautuessaan ottamaan vastaan presidentti Kekkosen Washingtonissa: "Mikä meitä amerikkalaisia ennen muuta kiinnostaa, on saada vastaus kysymykseen, miksi Neuvostoliitto on sallinut Suomen säilyttää itsenäisyytensä."
...
Siihen oli helppo vastata lyhyesti: Torjuntavoitto! Laajemminkin voi Suomen itsenäisyyden säilymistä perustella. Siihen vaikuttivat historiallinen tausta, geopoliittinen sijainti ja kuuluminen länsimaisen demokratian piiriin.
"Torjuntavoitto avasi tien rauhaan"
Ministeri Max Jakobson Helsingin Sanomissa 3. syyskuuta 2004."
Luuletko että Stalin pelkäsi keväällä 1940 Ranskaa ja Iso-Britanniaa, ei todellakaan! Kyllä pelkoa oli enemmän lännessä, eivät ikinä olisi uskaltaneet ryhtyä sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Stalin lopetti talvisodan koska saavutti tavoitteensa, strategisesti erittäin tärkeän Leningradin alueen suojaamiseen tarvittavat alueet oli saatu..
Jatkosodassa tilanne olikin täysin toinen, Suomi lähti rikolliseen hyökkäyssotaan Hitlerin rinnalla. Tarkoituksena oli tehdä Suur-Suomi, tulikin tynkä-Suomi. Mahtavat sotakorvaukset maksettiin ja itään päin oltiin vuosikymmeniä rähmällään. Aikamoinen voitto!
NL vähimmäistavoite oli kesällä 1944 Suomen pakoittaminen rauhaan ja sotaan Saksaa vastaan. Tämä tavoite onnistui.
"Luuletko että Stalin pelkäsi keväällä 1940 Ranskaa ja Iso-Britanniaa, ei todellakaan! Kyllä pelkoa oli enemmän lännessä, eivät ikinä olisi uskaltaneet ryhtyä sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Stalin lopetti talvisodan koska saavutti tavoitteensa, strategisesti erittäin tärkeän Leningradin alueen suojaamiseen tarvittavat alueet oli saatu.."
Puppua. Miksi ihmeessä sitten välirauhan aikaan N:liitto painosti ja uhkaili Suomea ja rikkoi sen rajoja? Siksi, koska se epäonnistui surkeasti Talvisodassa tavoitteestaan. Suomen valtauksesta. Ja vielä Molotov kärtti Stalinilta lupaa saada Ratkaista Suomen kysymys lopullisesti. Mitäs ratkaistavaa siinä enää oli, jos mielestäsi N:liitto oli päässyt tavoitteeseensa?
Stali erotti komentajansa, jotka olivat epäonnistuneet tehtävässään.
"Jatkosodassa tilanne olikin täysin toinen, Suomi lähti rikolliseen hyökkäyssotaan Hitlerin rinnalla. Tarkoituksena oli tehdä Suur-Suomi, tulikin tynkä-Suomi. Mahtavat sotakorvaukset maksettiin ja itään päin oltiin vuosikymmeniä rähmällään. Aikamoinen voitto!"
Lähti, koska NL:n jatkuvasti painostaessa ei muuta mahdollisuutta ei ollut. On se kumma, kun rikollista ei ole vallata toiselta maalta sen alueita "omaksi turvakseen", mutta tosi rikollista on lähteä ottamaan omiaan takaisin.
Suomen olisi pitänyt ymmärtää että Neuvostolliitolla oli syvä huoli Leningradin alueen turvallisuudesta. Maata vaihtamalla olisi talvisota estetty, samalla myös jatkosota.
"Suomen olisi pitänyt ymmärtää että Neuvostolliitolla oli syvä huoli Leningradin alueen turvallisuudesta. Maata vaihtamalla olisi talvisota estetty, samalla myös jatkosota."
Kovin oli syvä huoli, kun Kuusamon korkeudelle ja kohti Tornionjokea lähdettiin Leningradia "turvaamaan". Ja oikein jo tarkasti suunniteltujen oppaiden mukaisesti :D. Ja turha sanoa sitä, samaa, että "kaikkea sitä suunnitellaan"...
MInusta N:liiton olisi pitänyt ymmärtää Suomen "turvapuskuria", jota se yritti saada Itä-Karjalasta. Miksi NL:n turvallisuusintressit ovat tärkeämpiä kuin Suomen?
Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 Stalin oli luvannut länsiliittoutuneille tukea tulevaa Normandian maihinnousua voimiensa mukaan.
Tosin sanoen hän vahvisti, että itärintamalla alkaa operaatio Overlordin kanssa synkronoidusti valtava hyökkäysoperaatio – operaatio Bagration.
Huhtikuun 7. annetun päätöslauselman mukaisesti maihinnousu oli suunniteltu alkavaksi toukokuun ja kesäkuun vaihteessa 1944; ja jo 23 huhtikuuta armeijankenraali Antonov ilmoitti Churchillille, että puna-armeija tulee hyökkäämään samana päivänä.
Puna-armeijan joukot aloittivat välittömästi etelässä ja pohjoisessa (mm. Narva) painostuksen itärintamalla toukokuun puolivälissä keskittääkseen Saksan huomion muualle ja saadakseen sen siirtämään joukkojaan pois keskiseltä rintamalta (armeegruppe Mitten) ja Ranskan rannikoilta.
Armeijankenraalin Aleksei ANTONOVIN SUUNNITELMAT:
- Huhtikuussa 1944 puna-armeija aloittaa tunnusteluhyökkäykset Saksan rintamalinjojen heikkojen kohtien tutkimiseksi.
- Toukokuun alussa puna-armeija aloittaa voimakkaan offensiivin eteläisimmillä rintamilla missä tiet ovat tarpeeksi kuivia raskaalle kalustolle suuntana Ploestin öljykentät Romaniassa olivat tällaisen operaation luonnollinen suunta - samalla pyrkimyksenä Romanian irrottaminen sodasta.
- Samaan aikaan Stalin tarjoaa ASELEPOA SUOMELLE ehdoilla jotka hän uskoo Suomen hallituksen voivan hyväksyä (!?). Aselevon astuttua voimaan Stavka siirtää useita divisioonia Suomen rintamalta Saksan rintamalle.
Operaatio Bagration oli Neuvostoliiton ’kolhoosiarmeijan’ suurin voitto ja Hitlerin armeijan SUURIN TAPPIO koko toisen maailmansodan aikana. Käytännöllisesti katsoen tuon operaation aikana Valko-Venäjällä ja Baltiassa tuhoutui kokonainen armeijaryhmittymä – Mitten!
Suomen sotahistorian tutkija, joka ei tätä tunne ja tiedä, on auttamattomasti, täysin kykenemätön arvioimaan myöskin omien joukkojemme Karjalankannaksen ja Itä-Karjalan taisteluja kesä- heinäkuussa 1944.
Armeijankenraali Aleksei Antonov oli Neuvostoliiton yleisesikunnan operatiivisen osaston päällikkö joka toimi Stalinin ja rintamakomentajien yhteysupseerina ja joka johti operaatio Bagrationin valmisteluja tuolloin keväällä 1944.
Ko. päivänä alkoi Neuvostoliiton neljäs ja viimeinen talvihyökkäys valtavin voimin. Miestä ja kalustoa oli enemmän kuin operaatio Bagrationissa! Saksalaiset murskattiin kautta koko rintaman, eteneminen oli nopeaa vaikka lähestyttiin hurjalla vauhdilla natsi-Saksan sydäntä, Berliiniä.
Talvihyökkäys iski viimeisen naulan Hitlerin arkkuun. Tämä kun oli kuvitellut voittoa Ardenneilla saavuttaman menestyksen ansiosta, puna-armeija iski natseille luun kurkkuun!
Lyhyesti, selvitys siitä, miksi kävi niinkuin kävi ...
Talvisodassa, Puna-aremeijalta loppui aika, resurssit olisi kyllä riittäneet, mutta Suomen sitkeän vastarinnan takia Englannin, Saksan ja Ranskan toimet veivät sotaa sellaiseen suuntaan, mihin Stalin ei sitä halunnut.
N-liitto itse muni homman.
Jatko-sodassa, Puna-armeija arvioi Suomen puolustuskyvyn väärin, joten tehtävään varatut yhtymät ei kyenneet tehtävää täyttämään.
Mikäli tarvittava lisäresurssit olisi siirretty muualta olisi tavoitteet muilla rintamilla vaarantuneet ja Stalin ehkä hävinnyt kilpajuoksun Berliiniin ja sota jokatapauksessa venynyt kuukausia tai jopa vuoden, sillä jälleen kerran oli talvi edessä ja Stalin oli jo sen oppinut, ettei sillä ole talvesta Suomalaisia vastaan mitään etua.
Suomalaisten uusittua aselepoehdotuksen, Venäläiset pääsi oikeastaan pälkähästä, nehän ei oikeastaan tienneet mitä niiden olisi pitänyt tehdä.
Stalin ja N-liiton ylin johto, ei ollut asettanut toisen maailmansodan tavoitteiksi, olla ensiksi Helsingissä.
Se ei yksinkertaisesti riittänyt niiden kymmenien miljoonien uhrien hyvittämiseksi, Venäjän kansa halusi Berliinin.
Stalinilla ei ollut varaa epäonnistua tässä.
välinen sota Skandinaviassa.
"Mielenkiintoista on se, että 1940 Neuvostoliitto ei jatkanut aseellista toimintaansa, vaikka uskon sen tuolloin omanneen selkeän mahdollisuuden vallata koko maa. Vastassa oli sillä hetkellä voimansa loppuunkuluttanut armeija, jonka selkäranka olisi pian murtunut. Ainoa selitys on siten ulkopuolinen tekijä! Neuvostoliitto pelkäsi tuossa vaiheessa muiden valtojen mukaantuloa ja kriisin eskaloitumista. Suomi olisi voinut myös tuossa vaiheessa tehokkaasti hyödyntää talvisodan synnyttämää myötätuntoa myös konkreettisella tasolla liittolaisina. Tätä pelättiin Kremlissä. Oliko kyse torjuntataisteluista talvisodan sotanäyttämöillä?"
Tämän sisällön olet ymmärtänyt kuten pitääkin,ja näissähän ovatkin ne SUURET kysymysmerkit,ja ne odottavatkin edellenkin vastausta.MIKSI Stalin teki sopimuksen mieluiten Hitlerin kuin lännen kanssa? Lähettikö Hitler talvella-40,(ultimatiumin)uhkavaatimuksen Stalinille sodan lopettamiseksi? kun Stalin ei saanutkaan vallatua Suomea huomaamattomasti-salama-hyökkäyksellä.Muutkin alkoivat käydä levottomaksi,kun sota jatkuikin. Ja se Kivimäenkin sähkekin on partoja saanut pärisemään.(Göringin kehoitus).
Talvisodan ja Jatkosodan välillä ei ollut Välirauha, vaan välirauhan aika. Välirauha solmittiin vasta 1944.
mikä esti hirviömäiseksi kasvanutta Puna-armeijaa jatkamasta sotaa syksyllä -44 näännytyssotana ja hoitamasta Suomea keväällä tai kesällä -45.
..venytetyt voimavarat sielläkin juuri sillä hetkellä? Lisäksi Teheranissa oli puhuttu kauniisti suomalaisista kaikesta huolimatta...
Sodan uudelleenaloittaminen Suomea vastaan Saksan luhistumisen jälkeen, kun puna.armeija olisi ollut periaatteessa käytettävissä, ei Stalinilta enää onnistunut.
Mistäkö me sen tiedämme? Hän ei tehnyt sitä.
Ja sanopas yksikin hyvä syy miksi se ei onnistunut vaikka Stalin sinun uskomuksesi mukaan halusi.
Toisekseen, syksyllä -44 ei Stalinkaan voinut tietää mikä on Euroopan tilanne Saksan luhistuessa. Olisi hän voinut tilannetta odotellessaan jäädä pitämään asemasotaa Suomen rintamalla ja olisivat tehneet kuluttavia, paikallisia hyökkäyksiä koko syksyn ja talven ja kevään. Berliinin valtauksen jälkeen Suomi olisi ollut kypsä ja antautunut ilman uutta suurhyökkäystä.
Ei täällä olisi poliittinen eikä sotilaallinenkaan johto jäänyt käymään "erillissotaa" N-liittoa vastaan. Kyllä Puna-armeijan voima täällä tiedettiin ja tunnettiin.