Olen 27-vuotias mieshenkilö.Olen jo pari vuotta miettinyt että pitäisikö mennä luostariin asumaan. Kun jotenkin tuntuu tämä nykyinen mailmanmeno olevan kaikkea muuta kuin kristillisiä elämänarvoja kunnioittavaa. Jatkuva kilpailu, tv-viihde jatkuvaa väkivaltaa, markkinatalous suhdanteineen tekee ns.elämänhallinnasta aika vaikeaa ja ihmissuhteetkin ovat nyky maailmassa monesti pinnallisia tavalla tai toisella (joka toinen avioliitto päättyy eroon). Lasten huostaan otot ovat jatkuvassa kasvussa. Maailma on vaan tulossa jotenkin kovemmaksi/hullummaksi.
Onko jollakin kokemusta luostarissa asumisesta että millaista se on?
Onko jollakin kokemusta luostarissa asumisesta että millaista se on?
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta murehdin samoja asioita.
>>
http://www.aretalogia.com/aretalogia26/sivu.12.html
Olen kuullut että siellä on jotain ikärajoituksiin liittyviä säännöksiä, mutta en tiedä muuta.
Pessimistinen!Sillä et ole varmaankaan yksin tässä demoonisessa pimeyden maailmassa!Jos tunnet itsesi niin tunnet myös sen oikean mahdollisen kumppanisi,eikö?Onneksi meillä on astrolooginen tulkinta taivaitten laista joten toivoisimme sinun löytävän itsellesi semmoisen kumppanin jolla on ehdottomasti sama nousevamerkki kuin sinullakin.Myötätunnon vuoksi sopis myös että hänellä ois sama tai joku muu sinulle sopiva kuumerkkikin!No,mutta siitä uskosta nyt sitä ettei tuommoinen luostariin hakeutuminen mikään hyvä idea ole.Koska raamattuhan antaa meille ymmärtää että on parempi naida kun palaa ja vieläpä se tosi asia että tosi rakkaus on ikuista,(1Kor11:11)!Usko nyt meitä ja sinulla on oleva valtava tulevaisuus!
Olen monesti miettinyt samaa,en ole koskaan käynyt yhdessäkään luostarissa,vaikka haluaisin kyllä käydä.Itse tulin henk.kohtasesti uskoon melkein vuosi sitten,ja päätin että jään tänne,enkä mene luostariin,koska niin moni täällä tarvitsee apua.
Idea luostariin menosta lähti siitä että minulla oli masennusta enkä halunnut enää jäädä tähän todelliseen maailmaan,vaan halusin pakoon todellisuutta,kunnes huomasin että todellisuutta ei voi pakoilla.Jos todella harkitset luostariin menoa,mieti ensin tarkkaan mitä siitä seuraa ja oletko valmis sellaiseen muutokseen.
Tiedän olevani nuori,vasta kuudentoista,enkä tiedä paljoakaan maailman menosta,mutta toivon että kuitenkin mietit näitä asioita ennen kuin päätät mitään.
siunausta ja enkeleitä
Luostariin ei mennä asumaan noin vaan. Jäseneksi otetaan jopa vuosien noviisina olon jälkeen. Luostari ei ole myöskään pakopaikka tai hoitolaitos, vaan se on työtä tekevä yhteisö siinä missä muutkin yhteisöt. Siellä eläminen voi olla maailmaan tottuneelle vaikeaa, mutta se on toki yksilöllistä. Tunnen monia, jotka eivät ole kyenneet siihen ja ovat palanneet takaisin. Se on paikka jossa on säännöt joita tulee noudattaa. Kuitenkin tärkeintä on kilvoittelu.
Täysin vastoin raamatun opetuksia!Miksi sitten Mooseksen kirjoituksissa on sallittua pitää sairaitakin yksilöitä pappeina?Ja miksei syytömästi vainotulla olis lupa paeta määrättyyn paikkaa jos ei kerta ole todellisuudessa syylistynytkään mihinkään rikokseen?
Minkä ihmeen takia jotkut ihmiset eivät lue asioita vaan ryhtyvät heti tulkitsemaan niitä omin päin? Missä vaiheessa olen kirjoittanut pappeudesta vai vainoista? Puhuin luostarissa asumisesta ja olemisesta. Kyseistä henkilöä jonka asiaa olemme käsitelleet ei ole sanonut olevansa vainottu millään tavoin.
Minä en ole puhunut siitä mitä raamattu sanoo, vaan puhun realiteeteista.
Hienoa, että ajattelet paitsi järjellä, myös tunteella :)
Luostariympäristössä, samanhenkisessä seurassa, tuntisit varmasti mielenrauhaa, mutta jos vetäydyt luostariin on vain harvalla mahdollisuus kuulla / lukea hienoja ajatuksiasi.
Ystävyydellä,
Ava