Kellekään ei liene epäselvää, että kovia kansallisia tunteita nostattanut jääkiekko-ottelu Ruotsia vastaan hävittiin jostain muusta syystä kuin siksi että olisimme olleet fyysisesti heikompia, pelaajina taitamattomampia tai ihmeellisellä tavalla huono-onnisia. Jokaiselle pitäisi olla selvää että joukkueemme jostain syystä hyytyi täysin ja lamautui toimintakyvyttömäksi, kun saavutettu hurja etumatka äkkiä alkoikin huveta käsistä. Kun tällaisia vastaavia pelitilanteita ja vieläpä nimenomaan Ruotsiakin vastaan pelattaessa on sattunut aiemminkin, ja tapahtumien kaava on ollut aina sama, kannattaa kysyä mistä oikein on kysymys.
Mielestäni näissä jääkiekko-otteluissa näyttäytyy havainnollisesti oma kansanluonteemme. Olemme historiallisesti alistettua kansaa, jonka itsetunto on kovin ohuella pohjalla. Urheilu on kansallemme ollut tärkeää siksi, että se on tarjonnut tilaisuuden sankaripalvontaan ja itsetunnon kohotukseen. Samoin jaksamme jatkuvasti ammentaa voimia sotiemme sankarillisuudesta. Näissä yhteyksissä todellisuudentajumme pettää meidät - emme osaa nähdä asioita oikeissa mittakaavoissa, paisuttelemme kunniaamme, ja vastaavasti häpeämme menestymättömyyttämme silloin kun meidän on pakko kyvyttömyytemme myöntää. Eräs onneton seuraus kansallisesta ominaislaadustamme on, että sorrumme keskinäisiin aggressioihin. Kun itsetunto on heikko, se hakee vahvistusta samanmielisistä kanssaihmisistä, ja niin muodostuu mustavalkoisia asenteita ja yhteiskuntaa jakavia rintamalinjoja. Kansalaissodan päivistä ei näissä suomalaiskansallisissa asenteissa ole tapahtunut paljoakaan kehitystä, yhä vielä meitä määräävät vahvat taipumukset jakaa oma yhteiskuntamme kahtia: menestyjiin ja häviäjiin.
Kukapa ei haluaisi olla menestyjien puolella? Menestys on kipeästi kaivattua lievikettä huonon itsetunnon haavoihin, ja menestys huumaa meidät. Näin kävi eilisessäkin ottelussa. Niin pelaajat kuin katsomo elivät hetken jossain purppurapilvien päällä. Mutta koska tämä itsetunto on niin kovin ohuella pohjalla, se on myös sitä arempaa haavoittumaan mitä ylijännitteisemmäksi se on viritetty. Juuri tästä paradoksaalisesta, näennäisesti järjesnvastaisesta reaktiosta kielii eilisessä pelissä tapahtunut täydellinen pelikykyjen halvautuminen. Ruotsalaispelaaja saattoi lähteä oman maalinsa takaa liikkeelle, luistella koko kentän läpi kenenkään koskettamatta tai estämättä, kiertää Suomen maalin ja tehdä ns. vanhanaikaisen. Suomalaispelaajien sisäinen pelivire ja ryhti olivat romahtaneet, miesten mielet täynnä lyijynmustaa myrkkyä. Katsomo oli sokkitilassa.
Koska huonon itsetunnon omaava ja mustavalkoisiin ääriasenteisiin taipuvainen psyyke on myös vahvasti projektiivinen - eli näkee omat huonot ominaisuutensa mieluummin vastapuolessa kuin itsessään - ei ole mitään outoa tai odottamatonta siinä, että päävalmentajakin kuvaa tapahtunutta selittämällä "Ruotsin joukkueen saaneen käsittämättömän määrän energiaa onnistuneista maaleistaan". Se mikä todellisuudessa tapahtui oli täsmälleen päinvastaista. Suomen joukkue menetti koko hurmoksellisen energiansa kun Ruotsi sai nopeassa tahdissa kaksi onnenosumaa.
Jos suomalaisen jääkiekon historiaan katsotaan, voidaan nähdä että menestymisen kynnykset on ylitetty aina erityisillä valmennusopeilla, jotka ovat saattuneet kohdalleen suomalaisen kansanluonteen suhteen. Ensimmäisen MM-mitalimme taustalta löytyy Alpo Suhosen aloittama ja Pentti Matikaisen sitten hyödyntämä tiimityö-kasvatus, joka sai aiemmin liian paljon yksilösuorituksiin perustuvan ja joskus epäsosiaalisenkin pelin luonteen muuttumaan. Kultaa voitettiin sitten ruotsalaisen Curt Lindströmin opeilla, joissa suomalaisten taipumus joko kohota pilviin tai mätkähtää masennukseen korvattiin eräänlaisella baby-steps -tekniikalle: ota koko ajan itsestäsi mittaa, tee kaikki koko ajan hieman - hieman! - paremmin. Pentti Aravirta ei ole ollut huono valmentaja, mutta hän ei ole kuitenkaan pystynyt rakentamaan maajuokkuetta samaan suuntaan kuin pioneerityötä tehneet edeltäjänsä. Nythän sitten tulemme ehkä näkemään, miten seuraava päävalmentaja aggressiivisine asenteineen ja oppeineen tulee romuttamaan myös Aravirran pitämän tason.
Mielestäni näissä jääkiekko-otteluissa näyttäytyy havainnollisesti oma kansanluonteemme. Olemme historiallisesti alistettua kansaa, jonka itsetunto on kovin ohuella pohjalla. Urheilu on kansallemme ollut tärkeää siksi, että se on tarjonnut tilaisuuden sankaripalvontaan ja itsetunnon kohotukseen. Samoin jaksamme jatkuvasti ammentaa voimia sotiemme sankarillisuudesta. Näissä yhteyksissä todellisuudentajumme pettää meidät - emme osaa nähdä asioita oikeissa mittakaavoissa, paisuttelemme kunniaamme, ja vastaavasti häpeämme menestymättömyyttämme silloin kun meidän on pakko kyvyttömyytemme myöntää. Eräs onneton seuraus kansallisesta ominaislaadustamme on, että sorrumme keskinäisiin aggressioihin. Kun itsetunto on heikko, se hakee vahvistusta samanmielisistä kanssaihmisistä, ja niin muodostuu mustavalkoisia asenteita ja yhteiskuntaa jakavia rintamalinjoja. Kansalaissodan päivistä ei näissä suomalaiskansallisissa asenteissa ole tapahtunut paljoakaan kehitystä, yhä vielä meitä määräävät vahvat taipumukset jakaa oma yhteiskuntamme kahtia: menestyjiin ja häviäjiin.
Kukapa ei haluaisi olla menestyjien puolella? Menestys on kipeästi kaivattua lievikettä huonon itsetunnon haavoihin, ja menestys huumaa meidät. Näin kävi eilisessäkin ottelussa. Niin pelaajat kuin katsomo elivät hetken jossain purppurapilvien päällä. Mutta koska tämä itsetunto on niin kovin ohuella pohjalla, se on myös sitä arempaa haavoittumaan mitä ylijännitteisemmäksi se on viritetty. Juuri tästä paradoksaalisesta, näennäisesti järjesnvastaisesta reaktiosta kielii eilisessä pelissä tapahtunut täydellinen pelikykyjen halvautuminen. Ruotsalaispelaaja saattoi lähteä oman maalinsa takaa liikkeelle, luistella koko kentän läpi kenenkään koskettamatta tai estämättä, kiertää Suomen maalin ja tehdä ns. vanhanaikaisen. Suomalaispelaajien sisäinen pelivire ja ryhti olivat romahtaneet, miesten mielet täynnä lyijynmustaa myrkkyä. Katsomo oli sokkitilassa.
Koska huonon itsetunnon omaava ja mustavalkoisiin ääriasenteisiin taipuvainen psyyke on myös vahvasti projektiivinen - eli näkee omat huonot ominaisuutensa mieluummin vastapuolessa kuin itsessään - ei ole mitään outoa tai odottamatonta siinä, että päävalmentajakin kuvaa tapahtunutta selittämällä "Ruotsin joukkueen saaneen käsittämättömän määrän energiaa onnistuneista maaleistaan". Se mikä todellisuudessa tapahtui oli täsmälleen päinvastaista. Suomen joukkue menetti koko hurmoksellisen energiansa kun Ruotsi sai nopeassa tahdissa kaksi onnenosumaa.
Jos suomalaisen jääkiekon historiaan katsotaan, voidaan nähdä että menestymisen kynnykset on ylitetty aina erityisillä valmennusopeilla, jotka ovat saattuneet kohdalleen suomalaisen kansanluonteen suhteen. Ensimmäisen MM-mitalimme taustalta löytyy Alpo Suhosen aloittama ja Pentti Matikaisen sitten hyödyntämä tiimityö-kasvatus, joka sai aiemmin liian paljon yksilösuorituksiin perustuvan ja joskus epäsosiaalisenkin pelin luonteen muuttumaan. Kultaa voitettiin sitten ruotsalaisen Curt Lindströmin opeilla, joissa suomalaisten taipumus joko kohota pilviin tai mätkähtää masennukseen korvattiin eräänlaisella baby-steps -tekniikalle: ota koko ajan itsestäsi mittaa, tee kaikki koko ajan hieman - hieman! - paremmin. Pentti Aravirta ei ole ollut huono valmentaja, mutta hän ei ole kuitenkaan pystynyt rakentamaan maajuokkuetta samaan suuntaan kuin pioneerityötä tehneet edeltäjänsä. Nythän sitten tulemme ehkä näkemään, miten seuraava päävalmentaja aggressiivisine asenteineen ja oppeineen tulee romuttamaan myös Aravirran pitämän tason.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Matikainen jatkoi näköjään uraansa vielä Aravirrankin kohdalla. Eikös Aravirran etunimi ole Hannu?
Ei urheilutappioita voi selittää kansanluonteiden eroilla.Venäjä hävisi tsekeille ja Suomi Ruotsille, koska tsekeillä ja Ruotsilla oli paremmat joukkueet kuin vastustajilla.
Se joukkue voittaa jolla on paremmat pelaajat eikä
siihen tarvita mitään kansanluonteita
Kyllä siinä vaan katkesi selkäranka. Tiesin jo 5-3 tilanteessa että tällätavalla tulee käymään.
Suomalaiset eivät osaa pelata johtoasemassa. Heikkoa itsetuntoako?
oli pohdiskelun arvoinen:) Olen samaa mieltä, että jokin ihme ja kumma suomalaismentaliteetissa ottaa ja tökkii pahan kerran. Suuri psykologinen mörkö svedujen muodossa tuottaa Suomelle edelleenkin suurta tuskaa.
Kyse ei ollut siitä, että Ruotsi olisi ollut joukkueena parempi. Suomi näytti osaamisensa pelin alkupuolella riittävän hyvin. Ei olisi ollut mitään hätää, jos homma olisi jatkunut samalla tatsilla, mutta ei..pimeä, henkisen kantin piste laajeni mustaksi aukoksi joka imaisi kaiken. Siinä sitä kallonkutistajilla onkin työsarkaa saada tuo historiallinen parantumattomalta tuntuva haava arpeutumaan ja saamaan porukka henkisestikin ehyeksi.
Suomalaisen itsetunto tulee niin monissa muissakin asioissa esille. Jatkuvasti tarvitaan kehuja ja pään taputuksia. Eihän esim. toimittajat voi olla ikinä kysymättä, olipa kyse urheilusta tai mistä tahansa, että mitäpä arvoisa ulkomaalainen toimittaja/turisti/mikä tahansa/on mieltä Suomesta ja suomalaisista. Joskus tekisi mieli kiljua kun jälleen kerran kuulee aneltavan kehumisia.
Meidän on kasvettava kansana vielä aimo mitta, ettei tule tällaisia henkisiä rimanalituksia, joita ei osata edes selittää, miksi näin kävi.
Ruotsi juhlikoon nyt Suomen nylkemisellä, sillä perjantaina tulee koko kisojen paras joukkue, joka pistää kyllä heidät ruotuun ja se joukkue on ehdottomasti Slovakia:)
Ja kansanluonne ja perinteet yhteisössä vaikuttavat varmasti urheiluun etenkin joukkuelajeissa.
Ei jääkiekko ole vaan koko elämä.
Kansanluonteesta voidaan tietyssä mielessä ja tietyissä rajoissa puhua.Kun yksilö elää koko elämänsä tai pääosan siitä tietyssä maassa ja kulttuurissa,kasvuympäristö muovaa muunmuassa yksilön käyttäytymistapoja ja asenteita tuon kulttuurin tapojen ja muiden ko. kulttuurille ominaisten piirteiden mukaisiksi.
Mustavalkoiset asenteet ja jyrkkä jakautuminen ovat Suomessa liiankin totta, ja heikommalla (häviäjien)puolella olevat oireilevat monella tavoin.
Historiallisesta alistamisesta monet eivät kuitenkaan tiedä juuri mitään.Sitäkin useammat kokevat omassa maassaan alistamista, epäoikeudenmukaisuutta ja simputusta, joka johtaa itsetunto- ja mahdollisesti myös mielenterveysongelmiin.
Amerikkalainen kirjailija ja kriitikko Susan Sontag kirjoitti viime sunnuntaina HS:ssa julkaistussa kirjoituksessaan, että:Yhteiskunnan ylin etu on oikeudenmukaisuus.
Sontagin käsitykseen on helppo yhtyä.
Suomen ongelma on räikeän epäoikeudenmukainen ja yksilön(häviäjien) oikeuksia halveksiva yhteiskunta.Ristiriita ja pahoinvointi syntyvät lähinnä siitä, että Suomessa virallisesti esitetään jotain muuta.Viranomaiset, virkamiehet ja poliitikot hokevat aina sopivan tilaisuuden tullen, että Suomi on oikeusvaltio.Erilaisia valituselimiä on pystytetty kulisseiksi maahan vaikka kuinka paljon.Valvovatko ne kuitenkaan kansalaisten etuja ja oikeudenmukaisuutta?Moni joutuu havaitsemaan,että omat kuvitelmat ja todellisuus eivät läheskään aina kohtaa.
Tässä suhteessa Suomi ja Ruotsi ovat samanlaisia. Asialla ei ole mitään tekemistä tämän jääkiekko-ottelun kanssa.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole.
Siitä ei ole montaakaan vuotta, kun Ilta-Lehden kannessa Miisa haastoi Madonnaa.Uutinen koski Turkulaisen laulajan surullisen kuuluisaa "Amerikanvalloitusta".Samoihin aikoihin TV:n pääuutislähetyksessä kerrottiin Suomalaisen Gringos Logos yhtyeen kansainvälisestä levytyssopimuksesta.Kyseinen yhtye oli solminut levytyssopimuksen ulkomaisen yhtiön kanssa ja se oli tuohon aikaan uutisoinnin arvoinen juttu (80-luvun lopulla, yhtye ei mainittavampaa suosiota koskaan saavuttanut).Nykyään ulkomaisia levytys/levitys-sopimuksia on suomalaisilla yhtyeillä vähintään kymmeniä.Ruotsalaisilla on kuitenkin kansainvälisessä musiikkimaailmassa menestymisessä aivan erilaiset perinteet ja Suomalaisille sekin on ollut jonkinlaisen kateuden aihe.Myös urheilumenestyksessä Ruotsilla on pitkät perinteet(Borg,Stenmarck jne.).Suomessa urheilu vielä kelpaa itsetunnon kohotukseen, mutta tuskin ihan samaan tapaan naapurimaassamme Ruotsissa, jossa kollektiivista alemmuuskompleksia ei täkäläiseen tapaan ole.
Kansanluonne-käsite on kuitenkin hieman ongelmallinen, ainakin jos ajatellaan että se on jokin synnynnäinen ja pysyvä "Suomalaisen luonteenlaadun tila".
Ei se ihan noin yksinkertaista ole.
Siitä ei ole montaa vuotta, kun Ilta-Lehden kannessa Miisa haastoi Madonnaa.Uutinen koski Turkulaisen laulajan surullisen kuuluisaa "Amerikanvalloitusta".Samoihin aikoihin TV:n pääuutislähetyksessä kerrottiin Suomalaisen Gringos Logos yhtyeen kansainvälisestä levytyssopimuksesta.Kyseinen yhtye oli solminut levytyssopimuksen ulkomaisen yhtiön kanssa ja se oli tuohon aikaan uutisoinnin arvoinen juttu (80-luvun lopulla, yhtye ei mainittavampaa suosiota koskaan saavuttanut).Nykyään ulkomaisia levytys/levitys-sopimuksia on suomalaisilla yhtyeillä vähintään kymmeniä.Ruotsalaisilla on kuitenkin kansainvälisessä musiikkimaailmassa menestymisessä aivan erilaiset perinteet ja Suomalaisille sekin on ollut jonkinlaisen kateuden aihe.Myös urheilumenestyksessä Ruotsilla on pitkät perinteet(Borg,Stenmarck jne.).Suomessa urheilu vielä kelpaa itsetunnon kohotukseen, mutta tuskin ihan samaan tapaan naapurimaassamme Ruotsissa, jossa kollektiivista alemmuuskompleksia ei täkäläiseen tapaan ole.Terveellä pohjalla oleva itsetunto ei voi perustua jääkiekkomenestykseen tms.
Kansanluonne-käsite on kuitenkin hieman ongelmallinen, ainakin jos ajatellaan että se on jokin synnynnäinen ja pysyvä "Suomalaisen luonteenlaadun tila".
on eri asia. Voi olla että reaktio ottelun lopputulokseen riippuu enemmän kansanluonteesta, kuin itse ottelu. Nimittäin jos katsoo Suomen viimeaikojen menestystä suurkisoissa, niin eikös se ole ollut aivan erinomainen? Ihan hyvin on pärjätty isompien maiden kanssa. Ei kiekkoilijoilla ongelmaa näytä olevan, pikemminkin se ongelma on yleisöllä. Mutta niin se on muuallakin, kyllä Ruotsissa ja muissa maissa myös, sadatellaan tappiota. Ja Ruotsissa oli nyt suuri riemu voiton takia. Ja kysymyksessä oli kuitenkin vain jääkiekko-ottelu.
...keskustelunavaajan kirjoitus.Siinä on paljonkin pohtimisen arvoista ja painavaa asiaa.
Oletko muuten havainnut sen, että maassamme kysellään jatkuvasti mediassa typeriä asioita oman maamme kansalaisilta ja etenkin ulkomaalaisilta seuraavaan tyyliin:
-Mitä ajattelette Suomesta(ulkomaalaisilta)?
-Kumpi voittaa Schumacher vai Häkkinen(Suomalaisilta)?
Mitä muuta tuo on kuin pyrkimystä kohottaa huonoa itsetuntoa?
...kohenee vain sitä kautta, että Suomesta tehdään
inhimillisempi ja oikeudenmukaisempi paikka elää.
Asiaa tietysti ja kannattaa pohtia. Mutta ei nyt kansanluonne sentään jääkiekko-ottelussa näy. Siellä jäällä. Siinähän väitettiin yhden ottelun lopputuloksen johtuneen kansanluonteesta. Kuulostaa kovasti kotipsykologin ylilyönniltä. Erityisesti ottaen huomioon Suomen viimeaikojen hyvän menestyksen ei voi pitää paikkaansa. Mitäs valittamista tässä on? Säännöllisesti mitalitaistossa, isompien maiden rinnalla. Otteluita hävitään ja voitetaan. Jos ainoastaan voitto kelpaa yleisölle, se ei ole joukkueen vika.
"Oletko muuten havainnut sen, että maassamme kysellään jatkuvasti mediassa typeriä asioita oman maamme kansalaisilta ja etenkin ulkomaalaisilta seuraavaan tyyliin:
-Mitä ajattelette Suomesta(ulkomaalaisilta)?
-Kumpi voittaa Schumacher vai Häkkinen(Suomalaisilta)? "
Joo, tuo on tuttua. Tulee mieleen Japanilaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin. Se on tosin välillä paljon hurjempaa.
Muistuu mieleen keskustelu Suomen EU:n liittymisen alla. Jotkut "asiantuntijat" TV-keskusteluissa olivat huolissaan siitä että ollaanko me tarpeeksi hyviä EU:n jäseniksi (muistattekos vaikka ne jutut valkoisista sukista!). Muissa maissa keskustelu oli juuri päinvastaista: siellä kysyttiin onko EU tarpeeksi hyvä heille. Vaikka samaa kyllä kyseli ja kyselee edelleen jotkut myös täällä, heitä vaan pidetään jotenkin hölmöinä metsäläisinä.
Muttei mitään tekemistä urheilumenestyksen kanssa. Ajatelkaapas kuinka vuosisadan alussa piskuinen metsäläis-Suomi oli maailman suurimpia urheilumaita.
"Muttei mitään tekemistä urheilumenestyksen kanssa. Ajatelkaapas kuinka vuosisadan alussa piskuinen metsäläis-Suomi oli maailman suurimpia urheilumaita. "
1900-luvun alussa
Hieno juttu, mutta ihan turhaa psykologisointia. Ruotsi oli yksinkertaisesti parempi. Hävisihän Suomi Tshekeille ja Slovakiallekin, jotka ovat vanhastaan hyviä (Suomea parempia) jääkiekkomaita, miksei siis myös Ruotsille. Suomi voitti ne maat, jotka ennestäänkin tiedettiin selvästi Suomea heikommiksi.
Se Suomen 5-1 johto taas johtui siitä, että Ruotsi heti pelin alussa huomasi, ekan maalin tehtyään, että ottelusta tulee liian helppo, ja antoi Suomen tarkoituksella tehdä 5 maalia, niin saatiin peliin jotain mielenkiintoa.
Väärin. MM-tasolla kukaan ei anna tahallaan neljän maalin johtoa, kaska peli on liian helppo. Olet perkeleen väärässä. KAIKKI maat yrittävät tehdä maaleja mahdollisimman paljon ja estää vastustajaa tekemästä maaleja.
Kumpikin maa yritti parhaansa, ja henkinenKIN puoli ratkaisi ottelun voiton.
Tuossa kansanluonneanalyysissä on vinha perä, totesihan Saku Koivukin heti ottelun jälkeen,että tappio oli jokin henkimaailman juttu.
Olen jo pitkään miettinyt, mistä johtuvat varsinkin jääkiekon ja jalkapallon käsittämättömät romahdukset aika ajoin tilanteissa, joissa voiton pitäisi olla kuin tarjottimella otettavissa.
Yksilöinä meillä on aivan maailman huippuja, jääkiekossa esim. Selänne, Koivu,Peltonen ym. ja jalkapallossa mm.Hyypiä ja Litmanen.
Kun joukkueena pitäisi menestyä, alkaa kipsi ja itseluottamuksen puute juuri ratkaisuhetkillä.
Lääkkeeksi, jos aiotaan kansainvälisesti menestyä juuri jääkiekossa ja jalkapallossa, tarjoaisin sen asian ymmärtämistä, että näin pienenä kansana meillä ei ole varaa tuhlata vähäisiä pelaajaresurssejamme ainakaan aikuistasolla enää lähes kotimaisiin joukkuepeleihin, joita ei muualla edes tunneta.
Täällä tarkoitan jääpalloa ja pesäpalloa.
Junioritasolla ne ovat vaihtelua ja pelisilmää kehittäviä liikuntalajeja, mutta voi vain kysyä, kuinka monta mahdollisesti maailman huipputason pelaajaa jääkiekossa ja jalkapallossa on menetetty, kun aikuistasolla isot miehet säntäävät jäällä narukerän perässä tai kesällä iskevät,välillä sopupelejäkin pelaten, pesäpalloa hampaat irvessä.
Jos Suomi aikoo menestyä huipputason kiekko-ja jalkapallomaana, on nuo kaksi lähes kansallista joukkuelajia jätettävä lapsi-ja junioritasolle, ja valmentajien löytämät aikuislupaukset otettava jääkiekon tai jalkapallon valmennukseen.
Jos jatketaan nopeitten joukkuepelaajien tuhlaamista yllämainittuun tapaan, on ilmeisen turhaa odottaa maailmanmestaruuksia tai olympiakultaa muuta kuin vuosikymmenien välein!
Erittäin hyvä kirjoitus.Lisäisin kuitenkin:
Historialliset syyt ovat merkittäviä,mutta tärkeintä olisi katsoa itsekunkin peiliin ja todeta mikä tässä maassa JUURI NYT on vialla.Miksi niin moni kärsii huonosta itsetunnosta ja kokee olevansa tavalla tai toisella häviäjä.
"Kansallisluonne"-käsitekin saattaa olla ainakin osittain harhakuvitelma.
"Todeta" sanan tilalle piti tietysti tulla sana "miettiä".
Suurin osa Suomen pelaajista on asunnut ja pelannut useita vuosia
rapakon takana NHL:ssä. Kyllä tässä Elviksen synnyinmaassa
elvistelyn taidot on opittu.
Syy, miksi Suomi ei pärjännyt, on joukkuekokoonpanossa.
Jääkiekkohan on joukkuepeli. Nykyään aina MM-kisoihin yritetään
kasata parhaat YKSILÖT Hyvässä joukkueessa yksilöt tietävät /
aavistavat mitä kanssapelaaja aikoo seuraavaksi tehdä. Ei siihen opita
suuren mantereen eripuolilla pelatessa. Eikä lyhyessä kisajoukkue
valmennuksessakaan.
Huono itsetunto kuvastuu lähinnä näissä joutavissa tutkijatyypeissä,
joilla ei ole mitään oikeaa työtä. Nythän saavat taas yhden tekosyyn
tutkimusmäärärahojen kuittaamiseen.
Huono itsetunto kuvastuu myös fanaattisissa kannustusjoukoissa.
Aikoinaan eksyin käymään helsinkiläisessä ravintolassa jääkiekon
play off -pelien aikaan. Siellä oli kaksi ryhmittymää, jotka koostuivat
parikymppisistä finninaamoista.Ryhmät olivat muutamien metrien
päässä toisistaan seisaaltaan ja oma ryhmä tiiviisti sumpussa. Vuoron
perään rymittymät kurottuivat toisiaan päin ja huusivat
JOKERIT........IFK.......JOKERIT.....IFK....
Siellä sitä huonoa itsetuntoa oli. Tosin luulen, että mielenterveysongelmat
olivat todennäköisempiä.
Avauskirjoitus oli oikein hyvä.
Se,että Suomi romahtaa usein juuri Ruotsia vastaan
johtuu paljolti siitä, että meillä on asetettu valtavat menestymisen paineet urheilijoille ja mitään ei pelätä jääkiekossa enempää kuin MM-tasolla tappiota Ruotsille.Pelko tarttuu ja heijastuu luonnollisesti myös pelaajiin.Huono itsetunto kuvastuu nimenomaan urheilufanaatikoissa(ja urheiluhulluudessa), kuten sanoitkin, ja noita fanaatikkoja Suomessa on liikaakin.Huonon itsetunnon ja köyhän(henkisesti) elämän omaava yksilö yrittää päteä edes jossain, ja mikäli omat lahjat eivät riitä, niin sitten yritetetään saavuttaa onnellisuuden tunne muiden, eli tässä tapauksessa jääkiekkoilijoiden ja heidän menestyksensä kautta.
Kansanluonne ja Teukkakin puhuu ihan asiaa. Olen ehkä ainoa naien joka puuttuu keskusteluun(suokaa miehet anteeksi).Olen saanut seurata tätä kansanluonne kysymystä jo yli kolmekymmentä vuotta tältä toiselta puolen merta. Olen sitä mieltä että tässä on perää mitä puhellaan. Sitä paitsi tämä on täysin miehinen kukkotappelu juttu. En ole vielä kertaakaan joutnut itse tuntemaan moisia tunteita vaikka olen seurannut jääkiekkoa koko ikäni. Olen kai saanut säästyä siitä koska olen nainen.
Siis kukkotappelustahan tässä on kysymys.
Nää psykologiset selitykset pitää mielstäni paikkansa myös.Alemmuuskompleksi on vaikea poistaa, ja sitä ei saa pois ees näillä selityksillä mitä on kuultu. Suomaliset miehet, te ihan suotta tunnette alemmuutta.Pää pystyyn ilman turhia selityksiä!
Suomalaisten tappio johtui siis kansanluonteesta, heikosta itsetunnosta ym. henkisistä ongelmista.
Entäpä jos Suomi voittaisi? Johtuisiko voitto siitä että olemme niin hyviä, vai siitä että muut ovat huonoja? Eli niillä muilla olisikin huono itsetunto ym. vikaa päässä?
että jääkiekko on pelkkää fysiikkaa ja tekniikkaa. Kyllä se paljolti on myös psykologiaa.
;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000000477925
Kokoomusmafia ainakin pitäisi lopettaa jääkiekossa. Nehän valitsee sinne vaan omia kavereitaan ja NHLstä tuttuja peleihin. Aivan niinkuin se tekisi onnelliseksi, että mahdollisimman paljon pelaajista on NHLssä kyrpiintyneitä kehäraakkeja. On vaan helpompaa selitellä, kun häviää, että kaikki mahdollinen on tehty, kun on vaan mahdollisimman paljon 'ammattilaisia' pelaamassa.
Kyllä näkyi tosiaan ammattilaisten luonne. Ammattilaistenhan ei pitäisi lopettaa pelaamista ennenkuin loppusummeri on tullut. No nyt nää joukkueeseen valitut kehäraakit suurimmaksi osaksi luulivat voittavansa jo puolivälin jälkeen ottelun.
Voihan se olla tietty, ettei noissa valinnnoissa ollut Aralla mitään sanomista muutenkaan, kun mukana hääri esim. Harkimo, joka haluaa vaan sohlata joka paikassa 'jääkiekkoasiantuntijana'. Ei rahallakaan saa järkeä, niinkuin jokereistakin on nähty.