Alempana oleva Puola-ketju on mennyt pitkäksi, joten lisään vastaukseni tähän:
>> "Olisiko siis Stalinin pitänyt kädet ristissä katsella kun saksalaisjoukot marssivat jo valmiiksi mahdollisimman kauas itään ja lähelle N-liiton ydinalueita? Tällainen menettely N-liiton johdon taholta olisi ollut joko äärimmäistä hölmöyttä tai jopa suoranainen valtiopetos."
Se olisi ollut myös väärin koko muuta ihmiskuntaa kohtaan, sillä se olisi edistänyt natsien voitonmahdollisuuksia edessä olevassa koitoksessa
>> "Puolalaisilla on tunnetusti hyvin korkea ego ja sen takia Pilsudskin hallitus oli kohdellut jokseenkin kovakouraisesti silloista Itä-Puolan väestöä tavoitteenaan alueen vähittäinen pakkopuolalaistaminen"
Puola oli myös itse noudattanut häikäilemätöntä valtauspolitiikkaa Hitlerin vanavedessä Tshekkoslovakiaan kohdistuen, joten eipä ollut paljon varaa valittaa oman lääkkeen saamisesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teschenin_alue
>> "Olisiko siis Stalinin pitänyt kädet ristissä katsella kun saksalaisjoukot marssivat jo valmiiksi mahdollisimman kauas itään ja lähelle N-liiton ydinalueita? Tällainen menettely N-liiton johdon taholta olisi ollut joko äärimmäistä hölmöyttä tai jopa suoranainen valtiopetos."
Se olisi ollut myös väärin koko muuta ihmiskuntaa kohtaan, sillä se olisi edistänyt natsien voitonmahdollisuuksia edessä olevassa koitoksessa
>> "Puolalaisilla on tunnetusti hyvin korkea ego ja sen takia Pilsudskin hallitus oli kohdellut jokseenkin kovakouraisesti silloista Itä-Puolan väestöä tavoitteenaan alueen vähittäinen pakkopuolalaistaminen"
Puola oli myös itse noudattanut häikäilemätöntä valtauspolitiikkaa Hitlerin vanavedessä Tshekkoslovakiaan kohdistuen, joten eipä ollut paljon varaa valittaa oman lääkkeen saamisesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teschenin_alue
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirjoituksesi ei ole totta! Tuo on provokaattoreiden työtä!
>> "Olisiko siis Stalinin pitänyt kädet ristissä katsella kun saksalaisjoukot marssivat jo valmiiksi mahdollisimman kauas itään ja lähelle N-liiton ydinalueita? Tällainen menettely N-liiton johdon taholta olisi ollut joko äärimmäistä hölmöyttä tai jopa suoranainen valtiopetos."
Se olisi ollut myös väärin koko muuta ihmiskuntaa kohtaan, sillä se olisi edistänyt natsien voitonmahdollisuuksia edessä olevassa koitoksessa
.............Mut kun Hitler sai hyökkäystilaisuuden Puolan kimppuun juuri Stalin kanssa tehdyn sopparin avulla? Ilman Neuvostoliiton tukea Hitler ei olisi uskaltanut hyökätä Puolaan, jonka turvallisuuden (vain Saksaa vastaan) Englanti ja Ranska olivat taanneet.
>> "Olisiko siis Stalinin pitänyt kädet ristissä katsella kun saksalaisjoukot marssivat jo valmiiksi mahdollisimman kauas itään ja lähelle N-liiton ydinalueita? Tällainen menettely N-liiton johdon taholta olisi ollut joko äärimmäistä hölmöyttä tai jopa suoranainen valtiopetos."
Se olisi ollut myös väärin koko muuta ihmiskuntaa kohtaan, sillä se olisi edistänyt natsien voitonmahdollisuuksia edessä olevassa koitoksessa
................ Eikös se ollut enemmän väärin, että neukut olivat mukana käynnistämässä maailmansotaa rohkaisemalla Hitleriä aloittamaan sodan Puolaa vastaan?
>> "Puolalaisilla on tunnetusti hyvin korkea ego ja sen takia Pilsudskin hallitus oli kohdellut jokseenkin kovakouraisesti silloista Itä-Puolan väestöä tavoitteenaan alueen vähittäinen pakkopuolalaistaminen"
Puola oli myös itse noudattanut häikäilemätöntä valtauspolitiikkaa Hitlerin vanavedessä Tshekkoslovakiaan kohdistuen, joten eipä ollut paljon varaa valittaa oman lääkkeen saamisesta.
.............. Puola tosiaan osallistui yhdessä Saksan kanssa Tsekkoslovakian jakamiseen anastamalla tietyn alueen. Tämä oli toki "häikäilemätöntä valtauspolitiikkaa", mutta sitä oli myös stalinistien rooli Puolan jakamisessa.
Puola osallistui Tsekkoslovakian vastaiseen operaatioon myös v.1968 osana Varsovanliiton miehitysjoukkoja. Myös Tavjan ihannemaa Itä-Saksa osallistui 'ihmiskasvoisen sosialismin' nitistämiseen.
Omalle sosialistiselle tielleen lähtenyt Tsekkoslovakia joutui siis kokemaan uudelleen Hitlerin teot, mutta tälläkertaa sosialististen liittolaisten taholta.
Neuvostoliitto anasti Tsekkoslovakialta Rutenian jo 1939, jos oikein muistan. Neukut olivat siis nasujen liittolaisia jo Tsekkoslovakian jakamisessa!
Hitler olisi joka tapuksessa hyökännyt jossain vaiheessa, tai ainakaan mitään ei voitu laskea sen varaan että hän pysyy housuissaan. NL vain laskelmoi omalta kannaltaan parhaan puolustusstrategian. Laskelman paikkansapitävyydestä voidaan kiistellä, sen motiivista ei: natsit piti niitata.
Prahan kevään aloitti Dubcek, joka oli kommunistipuolueen johtaja. Rutenian muistat päin vi**ua, sillä sitä ei miehittänyt NL vuonna 1939, vaan Unkari, jolla silläkään siis ei ole paljon varaa nipottaa muiden miehityksistä.
"Ilman Neuvostoliiton tukea Hitler ei olisi uskaltanut hyökätä Puolaan, jonka turvallisuuden (vain Saksaa vastaan) Englanti ja Ranska olivat taanneet."
Ei niissä sopimuksissa eritelty ketään tahoa. De facto tietenkin tarkoitettiin Saksaa, mutta periaatteessa takuiden olisi tullut koskea myös muiden tahojen hyökkäystä.
"Neuvostoliitto anasti Tsekkoslovakialta Rutenian jo 1939, jos oikein muistan. Neukut olivat siis nasujen liittolaisia jo Tsekkoslovakian jakamisessa!"
Nyt muistat väärin. Se oli Unkari joka miehitti Rutenian maaliskuussa 1939.
"Ilman Neuvostoliiton tukea Hitler ei olisi uskaltanut hyökätä Puolaan, jonka turvallisuuden (vain Saksaa vastaan) Englanti ja Ranska olivat taanneet."
Skrapin: Ei niissä sopimuksissa eritelty ketään tahoa. De facto tietenkin tarkoitettiin Saksaa, mutta periaatteessa takuiden olisi tullut koskea myös muiden tahojen hyökkäystä.
Minä: Englannin ja Ranskan julistamat 'garantiat' l. turvatakuut Puolalle tarkoittivat vain Puolan suojaamista Saksan hyökkäykseltä, ei Neuvostoliiton. Tämä seikka paljastaa länsivaltojen pelin.
Turvatakuu tarkoitti sitä, että jos Saksa hyökkää Puolaan, länsivallat aloittavat sodan sitä vastaan.
"Neuvostoliitto anasti Tsekkoslovakialta Rutenian jo 1939, jos oikein muistan. Neukut olivat siis nasujen liittolaisia jo Tsekkoslovakian jakamisessa!"
Skrapin: Nyt muistat väärin. Se oli Unkari joka miehitti Rutenian maaliskuussa 1939.
Minä: Niinhän se olikin! Kartta Tsekkoslovakian jaosta v.1939 täällä:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/eo/0/0c/Karpata_Rutenio.jpg
"Englannin ja Ranskan julistamat 'garantiat' l. turvatakuut Puolalle tarkoittivat vain Puolan suojaamista Saksan hyökkäykseltä, ei Neuvostoliiton. Tämä seikka paljastaa länsivaltojen pelin."
tuo paljasti sen mikä maa nähtiin uhkana muille.... nasut oli uhka number 1..... neukkuja ei pidetty vielä sellaisena uhkana.... vaan savijalkaisena jättiläisenä.... kuten joku niin sanotusti kuuluisa sotapäällikkö asian myöhemmin laukaisi.....
"Minä: Englannin ja Ranskan julistamat 'garantiat' l. turvatakuut Puolalle tarkoittivat vain Puolan suojaamista Saksan hyökkäykseltä, ei Neuvostoliiton. Tämä seikka paljastaa länsivaltojen pelin."
Selvää oli tietenkin että länsivallat pyrkivät estämään Saksan ja NL:on yhteistyön ja lyömään kiilaa niiden välille. Sotaa molempia vastaan ei haluttu.
Mutta se turvatakuu, elokuussa 39 solmituissa sopimuksissa ei erikseen Saksaa nimetty, vaikka sitä tietenkin tarkoitettiin. De jure sopimuksen olisi tullut tarkoittaa myös NL:on uhkaa.
Ja lännen sekä NL:on sopimusneuvotteluthan katkesivat juuri siihen että ne eivät halunneet myöntyä ennaltaehkäiseviin toimiin Puolaa ja Balttiaa kohtaan NL:on taholta.
Skrapin: "Selvää oli tietenkin että länsivallat pyrkivät estämään Saksan ja NL:on yhteistyön ja lyömään kiilaa niiden välille. Sotaa molempia vastaan ei haluttu.
Mutta se turvatakuu, elokuussa 39 solmituissa sopimuksissa ei erikseen Saksaa nimetty, vaikka sitä tietenkin tarkoitettiin. De jure sopimuksen olisi tullut tarkoittaa myös NL:on uhkaa. "
Englannin ja Ranskan lupaus avusta Puolalle oli vain Saksan uhkailujen t. hyökkäyksen varalta. Kun Venäjä hyökkäsi, siihen ei kohdistettu mitään sanktioita, kuten ei oltu luvattukaan.
"Turva"takuu oli siten erityisesti kohdistettu Saksan uhkaan.
Osana natsi-Saksan ja länsivaltojen Münchenin sopimusta Puolakin sai palan jaettavaa Tšekkoslovakiaa Sleesiasta.
"Englannin ja Ranskan lupaus avusta Puolalle oli vain Saksan uhkailujen t. hyökkäyksen varalta. Kun Venäjä hyökkäsi, siihen ei kohdistettu mitään sanktioita, kuten ei oltu luvattukaan.
"Turva"takuu oli siten erityisesti kohdistettu Saksan uhkaan."
Niin jos pilkkua viilataan niin sopimuksissa ei määritelty uhan suuntaa, tietenkin se käytännössä meni noin. Joskin länsivallat neuvotteluissa NL:on kanssa kielsivät siltä ennaltaehkäisevät toimet Puolassa ja Balttiassa mikäli nämä maat eivät siihen itse suostu. NL pyrki länsivaltojen kanssa samanlaiseen etupiirisopumukseen jonka teki Saksan kanssa. Nuo maat kieltäytyivät NL:on antamista "turvatakuista", Balttia myös lännen antamista.
STALIN TYHJENSI KATYNIN SUOMALAISVANKEJA VARTEN
Stalin halusi tehdä talvella 1940 Katynin sotavankileireillä tilaa suomalaisille sotavangeiksi kaavailluille upseereille ja sen takia hän määräsi leireillä olleet puolalaiset upseerit ammuttaviksi. Tuo asia kävi ilmi neuvostoarkistojen asiakirjoista, jotka olivat esillä Moskovassa suuressa Neuvostoliiton salaisten asiakirjojen näyttelyssä keväällä 1995.
Asiakirjojen mukaan puolalaiset upseerit oli alunperin tarkoitus siirtää Siperiaan vahvistamaan sikäläisiä vankityöleirejä, mutta Stalinin hoputuksen takia heidät ammuttiin siirtämisen sijaan. Asiakirjoista kävi ilmi, että Suomen laskettiin kukistuvan nopeasti. Sen takia Stalin tai hänen esikuntansa arvioi, ettei puolalaisia ehditä siirtää ennen suomalaistulvaa. Rautatiekalusto tarvittiin suomalaisten vangeiksi otettavien upseerien kuljettamiseen.
Moskovan asiakirjanäyttely kahdeksan vuotta sitten herätti suurta huomiota, koska siinä esitettiin ensi kertaa venäläisille ja muullekin maailmalle vapaasti nähtäviksi Kremlin salaisissa arkistoissa säilytetyt Molotov-Ribbentrop -sopimukset ja niiden salaiset lisäpöytäkirjat karttoineen Euroopan jakamisesta etupiireihin.
Nyt kuluvan vuoden palmusunnuntaina kaksikin eri mediaa Suomessa kertoi uutisina Katynin joukkomurhista. Ylen radiouutisissa sanottiin, että amerikkalaiset tutkijat ovat Saksasta saadun Stasi-aineiston pohjalta todenneet lopullisesti, että Katynin joukkomurhat tehtiin Stalinin eikä Hitlerin käskystä.
Helsingin Sanomissa taas Veli-Pekka Leppänen kirjoitti poliittisen historian tutkimuksia julkaisevan Ajankohta-vuosikirjan uudessa numerossa ilmestyneestä Katyn-kirjoituksesta. Sitä kuvataan ensimmäiseksi tutkimukseksi Katynin veritöiden todellisesta laadusta Kremlin arkistojen perusteella.
Toteamus ensikertaisuudesta ei kuitenkaan enää pidä paikkaansa. Katynin dramaattinen murhenäytelmä ja Stalinin raskas rikollinen toiminta ovat olleet tunnettuja jo kauan. Myös Kremlin salaisista salaisimmat mapit on avattu jo vuosia sitten Katynin osalta. Tuosta verityöstä on tietenkin paikallaan kirjoittaa yhä uudelleen ja tehdä entistä seikkaperäisempää tutkimusta, mutta tapahtumien pääpiirteet on onneksi osattu ja voitu tuoda julkisuuteen jo aiemmin.
Kremlin arkistojen salaiset asiakirjat tuotiin Moskovassa päivänvaloon kevätkaudella 1995 neuvostoarkistojen asiakirjanäyttelyssä, joka oli avoinna useita kuukausia. Kirjoitin tuolloin näyttelystä uutisjutun Helsingin Sanomiin. Näyttelystä kävivät ilmi Katynin tapahtumien keskeiset vaiheet. Ne alkoivat Stalinin lähipiirin pohdinnoista, mitä tehdä Suomen asevoimien upseerikunnalle, jonka vangitsemisen laajassa mitassa odotettiin tapahtuvan tuota pikaa sydäntalvella talvisodan hyökkäyksen alettua marraskuun lopussa 1939.
Asiakirjoista ilmeni pohdintojen kulku. Siitä kerrottiin riittävästi, jotta seuraava tapahtumien kulku kävi selkeäksi: Suomalaisille upseereille etsittiin sopivaa sijoitusleiriä ja katseet kohdistuivat muutaman muun mahdollisen vankileirin ohella Katyniin, joka sattui olemaan täynnä Puolan jaossa saatuja puolalaisia sotavankeja, upseereita. Heidät oli ollut aikomus siirtää Siperiaan kenties pakkotyöleireille tai kenties laajan Siperian väkimäärää vahvistamaan tulevaisuuden varalle. Kun rautatievaunuista oli pulaa, laskettiin vankien siirtoon tarvittavan monta kuukautta, mitä pidettiin liian pitkänä aikana, koska monen tuhannen suomalaisen vangin tuloa oli alettu jo valmistella.
Stalinin tyypillisenä ratkaisuna oli tappaa tarpeettomiksi leimatut ihmiset pois tieltä. Prosessi pantiin vauhtiin, eikä sitä pysäyttänyt edes talvisodan päättyminen ilman kymmenien tuhansien suomalaisten sotavankien tulvaa leireihin.
Asiakirjanäyttelyssä tapahtumien kulku esitettiin otteina Stalinin lähipiirin käymistä keskusteluista. Niissä yhdet neuvostojohtajat olivat verenhimoisempia kuin jotkut toiset. Asiakirjoista kävi myös ilmi, että ainakin jotkut neuvostojohtajat halusivat toteuttaa myös suomalaisten upseerien kohdalla lopullisen ratkaisun Katynissa.
Samassa asiakirjanäyttelyssä venäläiset olivat muuttaneet tulkintaansa talvisodasta. Kun Neuvostoliitto aikoinaan vuosikymmenien ajan nimitti talvisotaa ”aseelliseksi selkkaukseksi luoteisrajalla” ja vasta viimeisinä vuosinaan myönsi sen olleen sota ja nimenomaan Neuvostoliiton hyökkäyssota, niin jo vuonna 1995 uusi Venäjä oli alkanut rukata omia historiantulkintojaan takaisin kohti noita neuvostoaikoja.
Tuossa asiakirjanäyttelyssä talvisotaa ei enää sanottu sodaksi, vaan siitä oli otettu uudelleen käyttöön vanha neuvostonimitys ”aseellinen selkkaus luoteisrajalla”. Sillä tavalla uuden Venäjänkään ei enää tarvinnut muistaa eikä myöntää, että Stalin oli aikonut vallata koko Suomen ja liittää sen Neuvostoliittoon ja sitä varten oli perustanut Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan ja nimittänyt Otto-Ville Kuusisen Terijoen hallituksen.
Uusi Venäjä oli siten palannut tarkoituksenmukaiseen historian vääristelemiseen jo 1995. Vääristely ja vaikeneminen ovat sen jälkeenkin toistuneet. Suomen puolella asiaan ei ole kiinnitetty huomiota, ei ainakaan virallista.
Neuvostoliiton aikana Moskova ei tunnustanut julkisesti mitään todella raskauttavaa. Viimeinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov kielsi jokseenkin kaiken ja väitti, ettei Kremlin arkistoissa ole mitään lännen väittämiä asiapapereita kuten Molotov-Ribbentrop -sopimusten salaisia lisäpöytäkirjoja, joissa Stalin ja Hitler jakoivat Euroopan keskenään. Mitä Gorbatshov ei arkistoista löytänyt, sen niistä löysi Venäjän presidentti Boris Jeltsin, joka kertoi jo vuonna 1992, että häneltä nousi tukka pystyyn, kun hän ryhtyi katselemaan arkiston salaisuuksia.
Kun Gorbatshov kielsi kaiken, niin Jeltsin avasi osan salaisuuksia. Niinpä uuden Puolan uudet johtajat saivat Jeltsiniltä pyytämänsä salaiset asiakirjat. Puolassa selvitettiin tuota pikaa neuvostoasiakirjojen valossa Katynin murhenäytelmä ja Neuvostoliiton valehtelemiset sekä paljon muita rikollisia tekoja, joita neuvostovaltio ehti tehdä Puolan suunnalla.
Presidentti Jeltsin tarjosi myös Suomelle Kremlin salaisia asiakirjoja, mutta presidentti Mauno Koivisto ei ottanut tarjousta vastaan. Jos Koivisto olisi tuntenut pienintäkään kiinnostusta oman maan historian salaisia ja vielä selvittämättömiä vaiheita kohtaan, hän olisi jo kesällä 1992 saanut myös talvisodan taustoja koskevat Kremlin asiakirjat ja me suomalaiset tietäisimme nyt paljon enemmän.