Voimmeko rakastaa ateisteja?
Rienaamisen ja pilkkaamisen määrä on tänä päivänä usein sitä luokkaa, että helposti tulee ajatus: onko noilla ihmisillä toivoa pelastuksesta.
Useinhan on kyse lisäksi luopioista, jotka ovat kenties – ainakin yrittäneet – lähteä tielle, mutta katkeroituneet mahdollisesti jostain syystä.
Kyllähän sellaista tapahtuu, aivan kuin Jeesus kuvaa vertauksessaan kylväjästä (Matt 13).
Luopioita kohtaanhan Jumalan Sana on melko ankara:
’Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. (Hepr 6:4-6)
’Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! (Hepr 10:28-29).
Kuitenkin Jeesus sovitti maailman kaikkien ihmisten synnit, poikkeuksetta. Samoin Hän jätti meille myös esimerkin rukoilemalla niiden ihmisten puolesta, jotka ristiinnaulitsivat hänet.
Varmasti Hän tuolloin ajatteli niitä roomalaisia sotilaita, jotka aivan konkreettisesti hakkasivat naulat käsien ja jalkojen läpi, hehän juuri eivät ’tienneet mitä he tekevät, sekä päätöksen tehnyttä pakana-Pilatusta.
Aivan kuten Pietari saarnassaan myöhemmin toteaa: ’… te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.’ (Apt 2:23).
Mutta ajatteliko Jeesus myös juutalaisia, jotka tosiasiassa olivat vastuussa ristinnaulitsemisesta. Heillähän oli periaatteessa ’tieto’, jota he eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan uskossa vastaan.
’Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.’ (Joh 1:11).
Jumalan valmistama pelastus koskee kuitenkin yhtä lailla juutalaisia kuin pakanoitakin.
’Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!
Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.’ (Hes 33:11-12).
Pelastus on kaikille kansoille, kaikkina aikoina!
Eikö tuon Jeesuksen esimerkin tule kannustaa meitä rakkauteen heitä kohtaan, jotka vaeltavat Jumalan Valtakunnan ulkopuolella, riippumatta siitä kuinka paljon he tietävät ja ymmärtävät Jumalan Sanasta.
Tämä merkitsee sitä, että meillä Herran omina on etuoikeus rukoilla heidän puolestaan, varmasti uskoen ja luottaen siihen, että rukouksiimme aikanaan myös vastataan, ja:
’… Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.’ (2 Tim 2:25-26).
Jumalan tahto nimittäin on, ettei yksikään hukkuisi, vaan jokaisella hänen luomallaan ihmisellä olisi iankaikkinen elämä.
’Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.’ (2 Piet 3:9).
Rienaamisen ja pilkkaamisen määrä on tänä päivänä usein sitä luokkaa, että helposti tulee ajatus: onko noilla ihmisillä toivoa pelastuksesta.
Useinhan on kyse lisäksi luopioista, jotka ovat kenties – ainakin yrittäneet – lähteä tielle, mutta katkeroituneet mahdollisesti jostain syystä.
Kyllähän sellaista tapahtuu, aivan kuin Jeesus kuvaa vertauksessaan kylväjästä (Matt 13).
Luopioita kohtaanhan Jumalan Sana on melko ankara:
’Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. (Hepr 6:4-6)
’Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! (Hepr 10:28-29).
Kuitenkin Jeesus sovitti maailman kaikkien ihmisten synnit, poikkeuksetta. Samoin Hän jätti meille myös esimerkin rukoilemalla niiden ihmisten puolesta, jotka ristiinnaulitsivat hänet.
Varmasti Hän tuolloin ajatteli niitä roomalaisia sotilaita, jotka aivan konkreettisesti hakkasivat naulat käsien ja jalkojen läpi, hehän juuri eivät ’tienneet mitä he tekevät, sekä päätöksen tehnyttä pakana-Pilatusta.
Aivan kuten Pietari saarnassaan myöhemmin toteaa: ’… te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.’ (Apt 2:23).
Mutta ajatteliko Jeesus myös juutalaisia, jotka tosiasiassa olivat vastuussa ristinnaulitsemisesta. Heillähän oli periaatteessa ’tieto’, jota he eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan uskossa vastaan.
’Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.’ (Joh 1:11).
Jumalan valmistama pelastus koskee kuitenkin yhtä lailla juutalaisia kuin pakanoitakin.
’Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!
Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.’ (Hes 33:11-12).
Pelastus on kaikille kansoille, kaikkina aikoina!
Eikö tuon Jeesuksen esimerkin tule kannustaa meitä rakkauteen heitä kohtaan, jotka vaeltavat Jumalan Valtakunnan ulkopuolella, riippumatta siitä kuinka paljon he tietävät ja ymmärtävät Jumalan Sanasta.
Tämä merkitsee sitä, että meillä Herran omina on etuoikeus rukoilla heidän puolestaan, varmasti uskoen ja luottaen siihen, että rukouksiimme aikanaan myös vastataan, ja:
’… Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.’ (2 Tim 2:25-26).
Jumalan tahto nimittäin on, ettei yksikään hukkuisi, vaan jokaisella hänen luomallaan ihmisellä olisi iankaikkinen elämä.
’Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.’ (2 Piet 3:9).
Vastaukset 1
Vanhimmat
rakastaa ketään paitsi itseänne.