Minua kiinnostaa, onko ateismille olemassa jokin sellainen todiste, joka pakottaa uskomaan ateismiin. Tästä aiheesta on mm. prof. Puolimatka nostanut esiin kahden eritavoin ajattelevan filosofin käsityksiä.
Filosofi Michael Scriven on esittänyt, että jos ei voida esittää sellaista todistetta, joka pakottaa uskomaan Jumalan olemassaoloon, on järkevää uskoa, ettei Jumalaa ole.
Siis jos ei ole ehdotonta todistetta myönteisen väitelauseen puolesta, on järkevää uskoa kielteisen väitelauseen olevan tosi. Tätä Scrivenin ajatusta on mm. Plantinga soveltanut toisenlaiseen väitteeseen:
On olemassa ainakin yksi ihminen, jota Jumala ei ole luonut.
Jos tuota ei voida todistaa, niin on Scrivenin esittämän periaatteen mukaan järkevää uskoa: Ei ole olemassa yhtään ihmistä, jota Jumala ei ole luonut.
Anthony Flew on esittänyt (ollessaan vielä ehdoton ateisti) että ennen kuin voidaan uskoa Jumalan olemassaoloon, siitä olisi saatava hyviä perusteita. Tuo kanta ei ole aivan niin ehdoton, koska hyviä perusteita on saatavilla, vaikka ne eivät voi olla vastaansanomattomia todisteita. Flew itsekin huomasi, että hyviä perusteluja on ja muutti kantansa teistiksi vajaa kolmekymmentä vuotta tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen. Hän ei ole ”hurahtanut uskoon” vaan kysymys on teistisen kannan hyväksyminen sen järkiperäisten perustelujen vuoksi.
Mutta jos teismin puolesta on mahdollista esittää hyviä perusteluja, niin mitä perusteluja ateismin puolesta on esitettävissä?
Filosofi Michael Scriven on esittänyt, että jos ei voida esittää sellaista todistetta, joka pakottaa uskomaan Jumalan olemassaoloon, on järkevää uskoa, ettei Jumalaa ole.
Siis jos ei ole ehdotonta todistetta myönteisen väitelauseen puolesta, on järkevää uskoa kielteisen väitelauseen olevan tosi. Tätä Scrivenin ajatusta on mm. Plantinga soveltanut toisenlaiseen väitteeseen:
On olemassa ainakin yksi ihminen, jota Jumala ei ole luonut.
Jos tuota ei voida todistaa, niin on Scrivenin esittämän periaatteen mukaan järkevää uskoa: Ei ole olemassa yhtään ihmistä, jota Jumala ei ole luonut.
Anthony Flew on esittänyt (ollessaan vielä ehdoton ateisti) että ennen kuin voidaan uskoa Jumalan olemassaoloon, siitä olisi saatava hyviä perusteita. Tuo kanta ei ole aivan niin ehdoton, koska hyviä perusteita on saatavilla, vaikka ne eivät voi olla vastaansanomattomia todisteita. Flew itsekin huomasi, että hyviä perusteluja on ja muutti kantansa teistiksi vajaa kolmekymmentä vuotta tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen. Hän ei ole ”hurahtanut uskoon” vaan kysymys on teistisen kannan hyväksyminen sen järkiperäisten perustelujen vuoksi.
Mutta jos teismin puolesta on mahdollista esittää hyviä perusteluja, niin mitä perusteluja ateismin puolesta on esitettävissä?
Vastaukset 64
Vanhimmat
se ettei usko saunatonttuun tai keijukaisiin, yms. jotenkin ihmeellistä. Minusta ei.
Ihmeellistä sen sijaan on ihmisen tarve luoda itselleen Jumala ja sitten vielä kovasti puolustella että sellainen olisi oikeasti siellä kuupan ulkopuolella olemassa.
Kaikkein hassuinta on, mikäli ihminen ottaa jonkin kamelikuskin nuotiotarinan jumalansa rakennusmateriaaliksi.
En tunne asiaa kovin hyvin, mutta en ainakaan itse ole sattunut kuulemaan mitään hyviä järkiperäisiä perusteluja saunatonttujen tai keijukaisten olemassaolon puolesta.
"En tunne asiaa kovin hyvin, mutta en ainakaan itse ole sattunut kuulemaan mitään hyviä järkiperäisiä perusteluja saunatonttujen tai keijukaisten olemassaolon puolesta. "
Kysymyshän ei ole loppupeleissä olemassaolosta, vaan uskosta.
Nimittäin jollet usko Jumalaasi, se lakkaa olemasta.
"Nimittäin jollet usko Jumalaasi, se lakkaa olemasta."
Tuollainen ajatus ei mielestäni liity kysymykseen ateismin perustelusta, ellet sitten halua jatkaa tuota väitettä esittämällä sille perusteluja.
Kysymys nimittäin on nimenomaan olemassaolosta, silloin kun teismin / ateismin perusteita punnitaan.
"Kysymys nimittäin on nimenomaan olemassaolosta, silloin kun teismin / ateismin perusteita punnitaan."
Koska minkäänlaisia muita jumalia kuin uskiksen kuupassa pyörivät ei ole osoitettu olevaksi, niin ei kauheasti tarvitse perustella sitä miksei usko olemattomaan vaikka joku toinen sitä väittääkin olevaksi.
Kun ymmärrät että Jumalasi kuolee viimeistään kuollessasi, voit päästää Hänet haudan lepoon jo nyt ja vapauttaa mielesi siitä taakasta, minkä olemattomaan uskomisen itselle perusteleminen tuottaa.
Perustelujen Jumalan olemassaolon puolesta ei tarvitse olla subjektiivisia. Voidaan käyttää ihmisestä riippumattomia argumentteja, niin kuin filosofiset perustelut Jumalan olemassaololle ovat.
Aloituksessa yritin huomauttaa siitä, mihin ristiriitaan johtaa väite, jonka mukaan ateismi olisi totta ellei teismiä pystytä täysin aukottomasti todistamaan. Kuitenkin sinä käytät tuota ristiriitaan johtavaa väitettä koko ajan.
Koko aloituksessa on kysymys siitä, mitä perusteita on väitteille, joita täällä keskusteluissa toistuvasti päivittäin esitetään, nimittäin väitteelle: Jumalaa ei ole olemassa. Jospa voisit kertoa mitä perusteita on uskoa tuohon väitteeseen.
- olematonta on mahdotonta todistaa olemattomaksi
- ateismi tarkoittaa ettei usko jumaliin, joten vaikka jumalia olisikin olemassa, ei se poistaisi ateismia
- minä uskon Jumalaan/Jumaliin, kuten monta kertaa olen kirjoittanut. Melkein jokaisen uskiksen kuupassa elää ainakin yksi.
Mitä Jumalaan sellaisena uskiksen kuupan ja mytologien kirjojen ulkopuolisena tulee, niin perustelu siihen etten moista usko olevan olemassa on yksinkertainen; yhdestäkään jumalasta ei ole ensimmäistäkään näyttöä olemassa joka antaisi aiheen uskoa.
Sulla on vähän hakusessa uskonniot, ateismit ja kuuppasi sisältö. Ymmärrän voimakkaan halusi käsitellä rationaalisesti omaa taikauskoasi, saada sisäiseen ristiriitaasi ratkaisu.
Sitä en ymmärrä mikset ota vinkkiä vastaan: tapa Jumala
"olematonta on mahdotonta todistaa olemattomaksi"
Tiedän, ette pysty todistamaan ateismia tiedollisesti oikeutetuksi näkemykseksi. Siksi en kysykään todisteita, vaan perusteluja ateismin puolesta.
"ateismi tarkoittaa ettei usko jumaliin, joten vaikka jumalia olisikin olemassa, ei se poistaisi ateismia"
Tämä on totta, mutta jos Jumala on olemassa, niin kuinka perusteltua silloin olisi väittää, ettei ole Jumalaa?
"yhdestäkään jumalasta ei ole ensimmäistäkään näyttöä olemassa joka antaisi aiheen uskoa."
Mutta, kuten mainitsin, on olemassa perusteluja Jumalan olemassaolon puolesta. Nyt kysynkin, mitä perusteluja on sellaiselle uskolle, ettei Jumalaa ole. Sitähän ateismi on, se ei hyväksy, eikä pidä totena teististä väitettä Jumalan olemassaolosta, vaikka teistiselle väitteelle on perusteluja. Ateismin puolesta siis täytyy olla vahvempia perusteluja, mutta mitä ne oikein ovat?
Todistustaakka on väitteen esittäjällä. Ateismia ei olisi ilman väitettä Jumalista, kaikki olisivat ateisteja luonnostaan.
Kuten ymmärrät, ei ateismia tarvitse perustella sen ihmeemmin.
Oletko muuten ajatellut attä jos Jumala/jumalia olisi, niin mistä tietäisimme onko se/ne ainoa(t) Jumala(t) vai onko sillä/niillä lajitovereita ja olisiko otuksilla hierarkia?
Eli mites sun väittämäsi näihin suhtautuu.
"Nyt kysynkin, mitä perusteluja on sellaiselle uskolle, ettei Jumalaa ole. Sitähän ateismi on, se ei hyväksy, eikä pidä totena teististä väitettä Jumalan olemassaolosta, vaikka teistiselle väitteelle on perusteluja."
Toki väitteille on perusteluja, mutta kuinka mielekästä on keskustella fiktiivisestä hahmosta todellisena?
PS; Niin. Kerro millainen on Jumala, aloitetaan ongelman purkaminen vaikka siitä?
Otan edellisestä viestistäsi yhden kohdan, johon minulta jäi vastaamatta:
"Ymmärrän voimakkaan halusi käsitellä rationaalisesti omaa taikauskoasi"
Kysymys on voimakkaasta halusta ymmärtää, mitä perusteita on ateismilla. En yritä todistella omaa, enkä kenenkään toisen uskoa tai uskonnottomuutta.
"Todistustaakka on väitteen esittäjällä"
Olen samaa mieltä. Kun keskustelunaiheena on ateismi, niin kysynkin minkä väitteen ateismi siis mielestäsi esittää ja millä tavalla sen todistaa?
"Kuten ymmärrät, ei ateismia tarvitse perustella sen ihmeemmin."
En ymmärrä, miksi kukaan omaksuisi ateismin osaksi omaa maailmankatsomustaan, ellei sille ole perusteita? Erityisesti ihmettelen palstalla havaittavan positiivisen ateismin omaksumista ilman mitään perusteita.
"Toki väitteille on perusteluja, mutta kuinka mielekästä on keskustella fiktiivisestä hahmosta todellisena?"
Keskustelevatko ateistit fiktiivisistä hahmoista todellisina?
Lue tämän ketjun viestit sillä silmällä että sijoitat oman "Jumalasi" tilalle jonkin toisen uskonnon tai jo kuolleen mytologian Jumalan, johon et itse usko.
Peilaa omia kysymyksiäsi, väittämiäsi siihen tilanteeseen.
Sillä meitä molempia yhdistää ateismi - sinulla on vain yksi jumala vähemmän johon et usko.
Olet maininnut ateismille olevan perusteluja. Tämä viestiketju koskee ateismin perusteluja. Et kuitenkaan kerro mitä ateismin perustelut ovat.
Miksi?
elää vain siinä kontekstissa että osa eläinlajistamme on taikauskoisia.
Ateismi negaationa elää ja on perusteltavissa vain ja ainoastaan (uskonnollisen) uskon kautta.
Jos siihen (uskonnolliseen uskoon) sitten haetaan syitä tai perusteluja, kyseessä lienee (kultuuri)evoluution tuottama, ilmeisesti jopa geeneissämme kulkeva ihmisen taipumus luoda itselleen jumalia.
Jos ihmiseltä "puuttuu" taikauskolle altistava geeni ja toisaalta hän on riittävän älyissään jotta ei anna ympäröivän kultuurin taikauskoisten ihmisten vaikuttaa, on ateismi lähes vääjäämätön lopputulos. Jälkimmäinen seikka voi yksinkin riittää.
Ehkä samalla tavalla kuin minä en kykene ymmärtämään miten joku saattaa uskoa olemattomaan, sinä pidä uskosi kohdetta olemassaolevana.
Uskonnottomuus on eri asia kuin postitiivinen ateismi, johon olen erityisesti kiinnitänyt kirjoituksessa huomion.
ei olisi olemassa ilman hihhuleita.
Joten aiempi selityksen on sinänsä aivan pitävä.
Onko järkevää pitää jotain asiaa täysin mahdottomana vai jättääkö käytännössä mahdottomalle asialle pieni mahdollisuus "jos se sittenkin", on lähinnä semantiikkaa.
Kuten Jason Dax kirjoittaa:
"Pähkinänkuoressa voisi sanoa, että ateismi-teismi- ja agnostismi-gnostismi-akseleilla puhutaan kahdesta asiasta: Omasta uskosta jumaliin ja tiedosta jumalista.
Useimmat ateistit ovat agnostisia ateisteja; he eivät tiedä onko jumalia olemassa, mutta he eivät niihin usko. Uskovaiset helposti näkevät tämän kieltämisenä, koska ateistit eivät ota jumalan olemassaoloa lainkaan huomioon. Ateistit eivät edes voi ottaa jumalan olemassaoloa huomioon, koska he myöntävät etteivät tiedä mistään mahdollisista jumalista yhtikäs mitään. Olemattoman tiedon varaan on mahdotonta rakentaa yhtikäs mitään."
Toki käytännössä varmasti lähes jokainen ateisti kiistää mahdollisuuden että esim. raamatun jumalat olisivat olemassa, vaikka jumalalle/jumalille saattaisi pieni varaus jäädäkin.
""En ymmärrä, miksi kukaan omaksuisi ateismin osaksi omaa maailmankatsomustaan, ellei sille ole perusteita?""
Olen ateisti sen takia koska maailmassa ei ole yhtään sellaista tosiasiaa mikä antaisi aihetta edes epäillä jumalaa todeksi.
En todellakaan ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka palvoo täysin olemattomia mielikuvitus ukkeleita joista ei ole pienintäkään näyttöä olemassa.
""Olet maininnut ateismille olevan perusteluja""
Maailmasta ei löydy yhtään sellaista tosiasiaa mikä antaisi aihetta edes epäillä jumalaa todeksi. Tämä on se syy miksi minä olen ateismi.
Kerro sinä miksi sinä uskot satuihin ja höpötyksiin?
on olemassa ainakin yksi ihminen, jota krist. Jumala ei ole luonut.
Ei nimittäin voitane osoittaa, että olisi yksi ihminen, jota Baal ei ole luonut. Siksi on järkevää pitää totena, että kaikki ihmiset ovat Baalin luomia.
Koska järkevästi ajatellen kaikki ihmiset ovat Baalin luomia, niin on olemassa ainakin yksi ihminen, joka ei ole Jumalan luoma.
..ainakin yksi ihminen, jota Baal..
[Filosofi Michael Scriven on esittänyt, että jos ei voida esittää sellaista todistetta, joka pakottaa uskomaan Jumalan olemassaoloon, on järkevää uskoa, ettei Jumalaa ole.]
Jumaltodistehan oli analogia tälle. Ja nähdäkseni pyrit kumoamaan tuon jumaltodisteen. (Se, että Baalkin on jonkinlainen jumala ei ehkä haittaa sinua?)
Mutta suoraan kysyttynä: pidätkö Scriverin kantaa loogisena, oikeana tai muuten mukanvana?
olen olettanut hieman perusteettomasti, että kyse on kristinuskon jumalasta. Muutenhan persooniltaan ja puuhiltaan hiukan erilaisia jumalia voidaan kehittää ties kuinka paljon, mikä hankaloittaisi niiden käsittelyä suomi24-palstalla. Niin ainakin luulen, tosin olen havaintojen puutteen vuoksi huonosti perillä siitä, mitä ominaisuuksia jumalilla voi olla.
En viehäty yleisesti ottaen ajatuksesta, että jos jotakin ei voida osoittaa todeksi, niin sen negaatio olisi välttämättä tosi.
Ateismi on aate, joka kieltää teistisen käsityksen Jumalan olemassaolosta. Ateismi ei ole maailmankatsomus, vaikka se on osa maailmankatsomusta. Ateismi ei rajaa ateistin uskomuksia paljonkaan. Ateisti voi uskoa saunatonttuihin, keijukaisiin, ufoihin, noituuteen, tai yleensä mihin vain muihin asioihin, mutta ei teistiseen käsitykseen. Ateismi sisältyy käytännössä kommunismiin ja sillä on vahva rooli Marxilaisuudessa. Ateistista käsitystä edustaa erityisesti buddhalaisuus.
Ateismi voidaan esittää väitelauseella: Jumalaa ei ole olemassa
Tältä pohjalta ihmettelen sitä, miksi kukaan tahtoisi profiloitua ateistiksi. Voisin kuvitella sille olevan melko vahvat perustelut. Nykyisin puhutaan myös heikosta/negatiivisesta ateismista, joka on oikeastaan uskonnottomuutta. Se ei esitä väitelauseita, eikä muutenkaan ota kantaa uskonnollisiin kysymyksiin. Perinteinen ateismi, jota täällä palstalla nähdään useiden kirjoittajien toimesta, ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin. Se esittää väitteitä omien uskomustensa pohjalta.
Kiinnostavaa olisi tietää, miten ateistit perustelevat sen uskomuksensa, ettei ole Jumalaa.
Silloin kun otetaan kantaa uskonnollisiin kysymyksiin ja esitetään väitteitä, voisi olettaa niiden väitteiden takana olevan jotain perusteita, mutta onko?
Aloituksessa on jo esitetty millaiseen ristiriitaan johtaa sellainen periaate, jonka mukaan positiivisen väitelauseen jäädessä vaille täydellisiä todisteita, olisi negatiivinen väitelause automaattisesti tosi. Näin siis ateismikin pitäisi pystyä perustelemaan ilman muita, siitä poikkeavia näkemyksiä. Onko se mahdotonta?
ensi luotava sopiva olkiukko.
Teet sen määrittelemällä termin ateisti tarkoitustasi vastaavaksi.
Kehoittaisin kuitenkin ensin tutustumaan siihen miten ateismi on yleensä määritelty ja miten ateistit itse asian näkevät.
Ymmärrän kyllä haluttomuutesi, silloinhan joutuisit myöntämään monia asioita mistä et niin välittäisi ja myös olkiukkosi tulisi itsellesi läpinäkyväksi.
tässä on kaadettu olkiukkosi hyvin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000027985136
Tuo määritelmä on haettu tietosanakirjasta. Tottahan se on hieman provosoivasti esitetty, mutta ei se oikeastaan haittaa asiaa, se vain kärjistäen kohdistaa kysymyksen tiettyihin asioihin.
Se ei vaikuta millään tavalla sellaiseen postitiiviseen ateismiin, jota palstalla esiintyy. Positiivinen ateisti voi esittää väitteen, esim: "Kun ymmärrät että Jumalasi kuolee viimeistään kuollessasi"
Tällaisiin ateistisiin kommentteihin, jotka ottavat suoraan kantaa uskonnollisiin kysymyksiin väitelausein, ei vaikuta mitään vaikka joku toinen ateisti olisi ns. negatiivinen ateisti/uskonnoton.
"Se ei vaikuta millään tavalla sellaiseen postitiiviseen ateismiin, jota palstalla esiintyy. Positiivinen ateisti voi esittää väitteen, esim: "Kun ymmärrät että Jumalasi kuolee viimeistään kuollessasi" "
Ymmärtänet että tuossa on otettu kantaa sinun kuupassasi olevaan Jumalaan, ymmärtänet myöskin sen että me ateistit emme aina jaksa kirjoittaa sellaisessa muodossa joka jättäisi jumalan mentävän aukon, kuten linkaamastani kirjoituksesta käy ilmi.
Kirjoituksesi siis täytyy ymmärtää niin, että vaikka väittäisit ettei Jumalaa ole olemassa, niin silti tarkoitat sitä, että Jumala saattaa olla olemassa?
"Tuo määritelmä on haettu tietosanakirjasta."
Voitko laittaa lähteen ja jos tunnet mahdollisen omantuntosi kolkuttavan, niin kertoa meille myös mitä jätit tekstistä pois ja mitä lisäsit?
Tai sitten sinun on aika siirtyä toisenlaisiin lähdekirjoihin.
"Kirjoituksesi siis täytyy ymmärtää niin, että vaikka väittäisit ettei Jumalaa ole olemassa, niin silti tarkoitat sitä, että Jumala saattaa olla olemassa? "
Ja saattaapa Jumalia on useitakin.
Saattaa myöskin olla mahdollista että Jumala/jumalia on ollut muttei ole enää.
Kaikkihan on mahdollista.
Mitään tietoa meillä ei asiasta ole, itse elän sen mukaan mitä pidän mahdollisena ts. todennäköisyyden rajoissa olevana.
Mutta mitä esim. kamelikuskien mytologioissa jumalista kirjoitellaan, sellaisen olemassaoloon en todellakaan usko
Tarkenna hieman, vilkaisin tuota pohtiessani mm. Wikipediaa, ateismia edustava hinajanabuddhalaisuus oli mainittu Pikkujättiläisessä ja perustietoa katsoin myös Sivistyssanakirjasta. Kyllä sieltä nuo asiat löytyy, vaikka ne hieman provosoivasti esitinkin.
On eri asia olla uskonnoton, kuin esittää väitteitä, joita positiiviseen ateismiin kuuluu.
Väitettä, että usko jumalaan ei ole perusteltu, kutsutaan negatiiviseksi ateismiksi, koska se painottaa sitä, mitä emme voi tietää.
Väitettä, että on perusteltua olla uskomatta jumalaan, kutsutaan positiiviseksi ateismiksi
...
Kuuluuko seuraava väite mielestäsi positiiviseen vai negatiiviseen ateismiin:
"jumalaa ei ole oikeasti olemassa"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000017728330#22000000017728330
tietoteoreetikot osaisivat ehkä vastata.
Sulla tuntuu olevan hukassa mitä positiivisella ateismilla tarkoitetaan:
"Positiivinen ateismi on tietoteoreettinen käsitys, jonka mukaan on vahvoja todisteita jumalan olemassaoloa vastaan, eikä mitään todisteita puolesta. Muita samasta asiasta käytettyjä nimityksiä ovat vahva ateismi ja tieteellinen ateismi."
tuo on siteeraus wikistä, jota väitit käyttäneesi lähteenä rustatessasi provosi.
Oliko kysymykseni liian vaikea vastattavaksi ihan yksiselitteisesti?
Wikipedia kertoo myös:
"A-teismi eli ei-teismi on sananmukaisesti teismin kielto.[4] Tämä voi tarkoittaa joko jumalan kieltämistä (kreikan atheos, jumalaton) tai jumalauskon (teismi) kieltämistä
Väitelauseena jumalausko eli teismi on väite, jonka mukaan on olemassa jumala tai jumalia: (J) Jumala on olemassa. Tällöin jumalauskon J kielto ei-J on väite (ei-J) Jumala ei ole olemassa."
Olisi tietenkin hauskaa, jos ateistien parissa määritelmästä olisi yksimielisyys, mutta ei näytä olevan. Ateististen yhdistysten nettisivut ovat muuten mielenkiintoista luettavaa. Tosin niistäkään en ole löytänyt perusteita ateismille.
Erityisesti kiinnostaisi saada perusteita tuohon väitteeseen "jumalaa ei ole oikeasti olemassa"
Maailmasta ei löydy yhtään sellaista tosiasiaa mikä antaisi aihetta edes epäillä jumalaa todeksi.
Tämä on se syy miksi en usko jumalaan.
Toistan nyt itseäni, mutta: Aloituksen idea on lähtöisin palstalla esiintyvistä väitteistä, joiden mukaan Jumalaa ei ole olemassa. Näille väitteille olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja.
Ei tarvitse kovin laajasti tutustua länsimaiseen ajatteluun, sen historiaan tai nykyaikaan, kun joutuu törmäämään erilaisiin perusteluihin, joita Jumalan olemassaolon puolesta on esitetty. Vaikka ne perustelut eivät jotain vakuuttaisi, niin kuten aloituksessa huomioin, se ei silti tarkoita vastakkaisen väitteen olevan enemmän totta. Sellainen ajatus ei käy perusteeksi, ei voida sanoa, että koska ei ole henkilökohtaisesti vakuuttunut puolesta esitetyistä väitteistä, niin silloin vastaan voidaan väittää perustellusti. Vastaan voi aina väittää, mutta tässä toivoisin saavani niille vastaväitteille jonkin perustelun, jos niille on perusteluja?
Tämä kysymys ei varsinaisesti koske neutraalia uskonnottomuutta, jossa ei oteta mitään uskonnollista kantaa. Jossa voidaan todeta, ettei ainakaan vielä ole saanut riittävän vakuuttavia perusteluja puolesta. Vain sellaista positiivista ateismia, joka esittää väitteitä. Onko ne väitteet, joita palstallakin jatkuvasti nähdään, perusteettomia?
ja uskallat ottaa riskin että jumalasi kuolee ennen sinua, niin ota asioista selvää, aiheesta on hyvääkin kirjallisuutta.
Jos ideanasi on vänkäillä täällä tyyliin a´la tuttumies, niin tulet huomaamaan että kohta ainoastaan veli trubaduuri jaksaa "keskustella" kanssasi ja koska teillä molemmilla on eri jumala, niin sekin on paska juttu.
Vai yritätäkä pään hakkaamisellasi vaientaa mielessäsi vellovan kysymyksi siitä mikä jumala on se oikea?
Onko mielessäsi joitain tiettyjä kirjoja, joita voisi suositella ateismin perusteluista kiinnostuneelle?
""Aloituksen idea on lähtöisin palstalla esiintyvistä väitteistä, joiden mukaan Jumalaa ei ole olemassa. Näille väitteille olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja.""
PUAAAHHHHH ... HEH HEH HEH ... Meinaatko että kaikki sadut ja kuvitelmat ovat totta niin kauan kuin toisin todistetaan? Väitteen esittäjällä on todistevelvollisuus ja te ette ole ikinä todistaneet yhtään mitään.
Eiköhän se pitäisi olla näin, Jumala on satua ja höpötystä niin kauan kuin toisin todistetaan.
kirjoitat: "Väitteen esittäjällä on todistevelvollisuus"
Nyt en ole vaatimassa edes todisteita, vaan pelkästään järkiperäisiä perusteluja ateismille ja erityisesti siis ateistien esittämille uskontoja koskeville väitteille.
"Eiköhän se pitäisi olla näin, Jumala on satua ja höpötystä niin kauan kuin toisin todistetaan."
Tässä maailmassa on paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole höpötystä, vaikka ei ole onnistuttu esittämään täysin pitäviä todisteita.
Jos ajatellaan, että kaikki se on höpötystä, jota ei ole voitu todistaa, niin pitäisikö ajatella positiivisen ateismin olevan höpötystä?
tosin siinä ammutaan sivumennen myös jumalasi alas
Michael Martini Atheism: A Philosophical Justification
""Tässä maailmassa on paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole höpötystä, vaikka ei ole onnistuttu esittämään täysin pitäviä todisteita.""
Kerro muutama edes?
PS.Jumalasta ei ole YHTÄÄN, EI YHTÄ AINOATAKAAN sellaista tosiasiaa että sitä kannattaisi edes epäillä todeksi.
Täytyy pitää muistissa. Voisitko jo tässä esittää jonkin kirjan sisältämistä vakuuttavimmista perusteluista väitteelle, ettei Jumalaa ole olemassa?
On olemassa useita hypoteesin ja teorian nimellä kulkevia väitteitä, joille ei ole onnistuttu vielä esittämään pitävää todistetta. Se ei silti oikeuta väittämään, että vastakkainen väite olisi automaattisesti tosi.
Ps. Vaikka et olisi tällä hetkellä vakuuttunut teismin puolesta esitetyistä perusteluista, se ei tarkoita, että olisi oikeutettua pitää ateistisia väitteitä tosina. Maailmassa ei ole havaittavissa yhtään syytä olettaa ateismin puolesta esitettyjen väitteiden olevan totta. Jos siis käytät johdonmukaisesti samaa periaatetta kuin teismin kohdalla, niin joudut hylkäämään ateismin todistamattomana höpötyksenä. Huomaan, että tämän vastauksen voisi linkittää vastaukseksi vaikka jokaiseen kirjoitukseesi, koska niiden kaikkien sisältö on sama.
""On olemassa useita hypoteesin ja teorian nimellä kulkevia väitteitä, joille ei ole onnistuttu vielä esittämään pitävää todistetta. Se ei silti oikeuta väittämään, että vastakkainen väite olisi automaattisesti tosi.""
Niin, kuin avaruuden mustat aukot. Näistäkin on enemmän faktaa olemassa kuin jumalasta.
Jumalasta kun ei ole edes teorian verran faktaa joten sitä ei edes kannata epäillä todeksi. Jumala on satua ja höpötystä.
""perusteluista väitteelle, ettei Jumalaa ole olemassa""
HEH HEH HEH ... Mitkä tosiasiat antaa aihetta epäillä jumalaa todeksi?
"HEH HEH HEH ... Mitkä tosiasiat antaa aihetta epäillä jumalaa todeksi? "
Jos luet aloituksessa esittämäni keskustelun aiheen, niin huomaat etten tässä ketjussa edes pyri käsittelemään tuota kysymystä. Sitä on täälläkin käsitelty ja varmasti tullaan jatkossakin käsittelemään.
Mikä saa sinut toistuvasti vaatimaan puheenaiheen muuttamista? Onko ateismin perustelut niin vaikea aihe, ettei siihen löydy vastausta vaan täytyy vaihtaa puheenaihetta?
Ajatellaan, että ateismi ei itsestään ole mitään, vaan se keskittyy pelkästään esittämään antiteesin teismin esittämään teesiin. Kun teismi esittää teesilleen omat perustelunsa, niin mitä ne ateismin esittämän antiteesin perustelut ovat? Tämä on mielestäni hyvin yksinkertainen kysymys.
Oletko sinä todellakin sitä mieltä, että ateismin esittämät perustelut voidaan pukea sanoiksi tyyliin ”Minä en usko teismin esittämään teesiin, enkä sen puolesta esitettyihin perusteluihin”. Onko se sinun mielestäsi ateismin esittämän antiteesin ainoa perustelu? Olen jo huomauttanut, että vaikka teesin perustelut eivät riittäisi aukottomaksi todisteeksi, niin se ei tarkoita antiteesin olevan automaattisesti tosi. Kun väität antiteesin olevan tosi, niin onko sille väitteelle olemassa edes yhtä perustelua vai onko se sinun henkilökohtainen perustelematon uskomus?
Uskonnoissa valta piilotetaan kaiken mahdollisella valheilla, jotta se karmea tosiasia, että uskonto on juuri valtajärjestelmä, ei selviäisi vallankäytön kohteina oleville harhautetuille "uskovaisille".
Joten kysymys jumalasta on oikeastaan tarpeeton. Oli jumalaa tai ei joku haluaa aina alistaa, erotella sortaa, erottua muista, olla muita parempi yms...
Ja jos esimerkiksi Jeesus pysäyttäisi uskovaisen kadulla uskovainen ei pystyisi tunnistamaan häntä. Ei vaikka keskustelisi hänen kanssaan. Saattaisipa Jeesukselle tulla äkkiä lähtä putkaan. Tai jopa ehkä "ristille takaisin" kun häritsi "uskon rauhaa"
Uskonnoissa valta piilotetaan kaiken mahdollisella valheilla, jotta se karmea tosiasia, että uskonto on juuri valtajärjestelmä, ei selviäisi vallankäytön kohteina oleville harhautetuille "uskovaisille".
Joten kysymys jumalasta on oikeastaan tarpeeton. Oli jumalaa tai ei joku haluaa aina alistaa, erotella sortaa, erottua muista, olla muita parempi yms...
Ja jos esimerkiksi Jeesus pysäyttäisi uskovaisen kadulla uskovainen ei pystyisi tunnistamaan häntä. Ei vaikka keskustelisi hänen kanssaan. Saattaisipa Jeesukselle tulla äkkiä lähtä putkaan. Tai jopa ehkä "ristille takaisin" kun häritsi "uskon rauhaa"
Kovasti ainakin väitetään, että tieto olisi valtaa. Eiköhän tässä ajassa ole sellainen tilanne, että tiedemiehet esittävät tutkimustuloksista omia tulkintojaan ja kertovat mitä kansan tulee uskoa ja mitä ei.
Minulle ateismisuus on uskon puutetta. Ette ole ikinä esittäneet sellaista tosiasiaa jumalastanne että sitä kannattaisi edes epäillä todeksi.
PS.Satuihin ja höpötyksiin on tyhmää, eikö?
Kiitos aloitukseen vastanneille ateisteille. Keskustelussa ei päästy etenemään, mutta omalla tavallaan alkuperäiseen kysymykseeni perustelujen olemassaolosta sain vastauksen. Nassen kirjaehdotukseen täytyy tutustua lähemmin, olen huomannut aikaisemminkin viittauksia ko. kirjaan (ainakin teistisessä kirjallisuudessa). Huomasin omassa kirjahyllyssänikin olevan edustettuna yli kymmenen vapaa-ajattelijoiden suositeltavan ateistisen kirjallisuuden listalla olevaa kirjailijaa. Sen voi ottaa hatun nostona ateistisille kirjailijoille, koska välttelen epäkiinnostavien kirjojen omaksi hankkimista.
Lukemassani ateistisessa kirjallisuudessa pyritään selittämään maailmaa materialistisista lähtökohdista ja jossain mielessä siinä onnistutaankin. Kuitenkin näen niissä sellaisen perusongelman, joka koskee lähtökohtaisia oletuksia. Maailmaa ei pyritä tutkimaan sellaisenaan, sen kaikessa rikkaudessaan, vaan ensin määritellään lähtökohtaiset oletukset joiden sisällä toimitaan. Se on hyvä lähtökohta tietyllä tavalla rajatulla tieteenalalla, mutta maailman selityksenä siitä jää väistämättä puuttumaan jotain, paljonkin. Suoriin perusteluihin positiivisen ateismin esittämille väitteille en ole toistaiseksi törmännyt, enkä myöskään niiden lähtökohtaisten oletusten perusteluihin, joilla siis ateistisessa kirjallisuudessa rajataan todellisuudeksi vain osa tuntemastamme maailmasta.
Monet ateistiset kirjoittajat uskovat materialistisen näkemysten tai luonnontieteellisten metodien olevan ainoa tapa saada tietoa todellisuudesta. Samalla he siis esittävät sellaisen uskomuksen, jota ei voida todentaa oikeaksi niillä metodeilla, joita he itse pitävät kaiken todellisuuden mittana. Olen samaa mieltä luonnontieteellisten metodien erinomaisuudesta omalla alallaan mutta huomaan jäävän kokonaan vaille perusteita sen, miksi uskotaan, ettei millään muulla menetelmillä ole mahdollista saada mitään tietoa todellisuudesta.
Se on kuin ilmaan heitetty väitelause, jota pidetään ehdottomana totena. Jopa niin, että kaikkea muuta on arvioitava sen perustelemattoman väitelauseen kautta. Tästä asiasta ei paljon hiiskuta ateistisessa kirjallisuudessa ja se on eräs ateismin perusongelma. Toinen ongelma, johon ajoittain törmää, on epäjohdonmukaisuus tässä samassa asiassa. Eri asioita arvioidaan erilaisin perustein, uskontoja kohtaan voidaan pitää oikeutettuna esittää sellaista kritiikkiä, jota materialismi siis itse ei kestä. Kuitenkaan niinkään rajoittavaa ja eksklusiivista maailmankatsomusta kuin materialismia ei arvostella, koska se vain uskotaan todeksi.
Mielipiteeni on siis se, että lukemassani teistisessä kirjallisuudessa oletetaan vähemmän ja perustellaan enemmän, jopa sellaisia asioita, joita voisi pitää itsestään selvinä. Ne pureutuvat asioihin pintaa syvemmälle eivätkä yleensä arvostele toisia näkemyksiä vain oman näkemyksen kriteereillä, vaan pyrkivät ymmärtämään millaisista lähtökohtaisista oletuksista käsin eri näkemykset rakentuvat. Niin ateistiseen, kuin teistiseen kirjallisuuteen mahtuu monenlaista, mutta tämä on itselleni muodostunut käsitys niiden peruseroista. Sen vuoksi pidän melko käsittämättömänä ateisteilta joskus kuultuja väitteitä uskovien sokeasta uskosta, koska ihan ilman sarvia ja hampaita, joskus vain tuntuu kuin asetelma olisi aivan toisinpäin.
En lukenut muita viestejä ketjusta, joten pahoittelut, jos tätä on jo käsitelty.
>
Siis ateismiin ei uskota, se on uskon puutetta. Käsitän kyllä, että kristillisyys on mustavalkoisuuden korostamista, mutta oikeassa maailmassa on ihan oikeasti niin, että ihmiset jotka eivät ole Sinun puolellasi, eivät välttämättä ole Sinua vastaan. Ateismi on täsmälleen uskon puuttumista yliluonnolliseen (jumalhahmoon).
Esitän vertauksen: Sinun väittämäsi mukaan, jos sanon: "mulla ei ole rahaa", väität, että minulla on hirvittävät velat. Mutta kun totuus asiasta olisi, että minulta vaan puuttuu rahaa. En tiedä, ymmärrätkö tällaisesta vertauksesta vähän paremmin, mistä puhut kun puhut ateismista (vain sen Jumala-uskon puutteesta, mikä Sinulla vahvana esiintyy).
>
Siis miten maailmaa sitten pitäisi tutkia ? Mitkä olisivat lähtöolettamukset ? Mielestäni nykyiset lähtöolettamuset eivät sulje pois esim. jotain selittämätöntä voimaa (mahd. jumaluutta), mutta katsos Crypto, sellaisia voimia ei missään ole havaittu. Vai oletko jotenkin sitä mieltä, että ko. voimat suljettaisiin pois oletusarvoisesti ?
Nyt vedän vanhan vertauksen (johon kannattaa omaa näkemystä aina peilata kun puhut ateisteille): ateisteille puhe Jumalasta on aivan analoginen sen kanssa, että puhuisit tontuista - mistään tällaisesta hahmosta ei ole todisteen häivääkään. Nyt jos ihmettelet, että miksi ateisti "uskoo" ateismiin, niin ihmettele myös miksi Sinä "uskot ateistisesti", ettei tonttuja ole. Et vaan usko niiden olemassa oloon - eikä niistä toisaalta ole mitään todistusaineistoakaan. Samoin jos mietit, että tonttu-uskoinen saarnaisi kuinka nykytieteessä ei voidakaan saada tuloksia tontuista koska lähtöolettamukset ovat sellaisia, ettei tonttuja siedetä, huomaat varmaan, kenen niitä lähtöolettamuksia pitää tehdä. Voihan joku tosiaan väittää, että tontut tämän kaiken homman organisoi. Tätä voidaan tosiaan aina tutkia, onko näin, mutta voih, aina ollaan saatu negatiivinen tulos "tontut hoitaa" -hypoteesiin.
>
Annatko esimerkin tällaisesta väitelauseesta ? Eikö perustelematon väitelause ole nimenomaan "Jumala hoitaa".
>
Nyt taidat olla väärässä. Tai toki varmaan perustellaan ja "perustellaan", mutta loogista/todisteellista perustelua teistisessä kirjallisuudessa ei taida olla - muutenhan kyseessä ei olisi uskominen (tonttuihin tai Jumalaan, what ever).
On olemassa potentiaali ja mahdollisuus, että jokin itsenäinen ajan ulkopuolella oleva entiteetti on maailmankaikkeuden olemassaolon takana. Se on mahdollista.
Onko se potentiaali ja mahdollisuus todiste ja syy uskoa kristinuskon (tai minkään muun uskonnon) käsitykseen siitä mitä "jumala" on ja minkälaisilla riiteillä jumalaa pitäisi palvoa? Ei.
Kuvaako yksikään ihmisen kirjoittama teksti, joka on yhdenkään uskollisen doktriinin takana, kuvata jumalaa? Ei. Voiko n. 5000 vuotta vanha ihmisen keksimä ja kirjoittama käsitys siitä miten maailma "luotiin" olla ainoa oikea, ja pitääkö siihen uskoa ilman kritiikkiä. Ei.
Onko peruste "minusta tuntuu, että asia on näin" tai "minä uskon", riittävä koko maailman selittämiseen? Ei minulle. Pitääkö minun tukeutua olemassaoloni epävarmuudessa ja pienuudessa maailmankaikkeuteen nähden ajatusmalliin, jossa uskon, että "kaikkivaltias" jumala kirjoitti egyptiläiselle heimojohtajalle kivitauluun säännöt joidenka mukaan minun pitää toimia, koska en ole itse kykeneväinen tekemään eroa villieläimen ja tietoisuuden omaavan olion välille? Ei helvetissä...
Miten on mahdollista, että "jumalan sana", "Raamattu", on filosofisesti köyhä, ristiriitainen, väkivaltainen, fasistinen ja sovinistinen kokoelma sekalaisia selityksiä. Kaikkivaltiaan Jumalan "sana"? Ei taida olla.
Sinä käsittelet ateismia uskonnollisena dogmana, eli metafyysisenä maailmaa selittävänä uskomusrakenteena, ja peilaat ateismia omaa uskoasi vasten.
Uskominen johonkin uskomusrakenteeseen ja ateismi eivät ole toistensa vastakohtia, eli jos uskot et ole ateisti ja jos olet ateisti et usko. Tuollainen dualistinen ja mustavalkoinen käsitys maailmasta on toki yksi niitä kammottavia esimerkkejä siitä mitä "kristillinen viitekehys" tuottaa. Hyvä ja paha, jumala ja saatana, oikeaoppinen ja harhaoppinen, oikea ja väärä, ja nuo kaikki toistensa absoluuttisina vastakohtina.
Lapsellinen ja typerä sanaleikki, ja sanojen merkityksillä kikkailemista. Tosi näppärää. Jos lähdetään siitä lähtökohdasta miten nisäkkäät lisääntyvät niin voidaan kyllä aukottomasti todistaa, että jumala ei ole luonut yhtäkään ihmistä.
Sovelletaanpas tätä sitten seuraaviin väittämiin:
Jeesus pelastaa, Jumala on kaikkivaltias, kaikki hyvä tulee Jumalasta, Jeesus on Jumalan poika, Jumala on hyvä. Maria oli neitsyt. Joosef oli puuseppä. Jeesus nousi kuolleista 3. päivänä, Jumala loi maailman kuudessä päivässä.
Sitten ne ehdottomat (absoluuttiset) todisteet väitelauseen puolesta, kiitos? Se, että joskus joku ihmisapina kirjoitti jotain tuonnepäin, ei taida ihan riittää.
valitettavasti kuitenkin lienee niin että avaaja pyrkii pönkittämään omaa näkemystään itselleen, tekemään siitä hänelle vielä todellisemman ja näin ollen tuollainen hyvinkään perusteltu kommentointi ei ko. mielipiteeseen vaikuta, paitsi ehkä vahvistavasti.
Toki muiden lukijoiden mielessä noin ansiokas teksti herättää ajatuksia, siitä propsit.
Jotenkin tuntuu siltä että Elwenin esittämä ajatusmallis kahdesta aivolohkosta, ns. normaalista ja sitten siitä uskisaivolohkosta joiden välillä ei ole mitään kytkentää, tuntuu potentiaaliselta selitysmallilta.
Se tosin ihmetyttää että miten se uskonto saa oman aivolohkonsa taantumaan sitä enemmän mitä suurempi usko on.
Yritin aloituksella rajata hieman aihepiiriä koskemaan ateismia ja luen kirjoitustasi siitä lähtökohdasta.
”On olemassa potentiaali ja mahdollisuus, että jokin itsenäinen ajan ulkopuolella oleva entiteetti on maailmankaikkeuden olemassaolon takana. Se on mahdollista.”
Tämä kommentti kuuluu teismi/ateismi akselille ja jättää avoimeksi kumpaa olisi kannatettava.
Sen jälkeen otat yhden uskonnon, jonka sisäisiä käsityksiä kommentoit hieman kärjistäen, mutta aiheessa ei ole kysymys Koraanista tai Raamatusta enempää kuin Veda kirjallisuudestakaan. Teismi ei ole sidottu minkään yksittäisen uskonnon käsityksiin.
”Onko peruste "minusta tuntuu, että asia on näin" tai "minä uskon", riittävä koko maailman selittämiseen? Ei minulle.”
Sitä ei kai kukaan odota, mielestäni sellaista ei pitäisi odottaa keneltäkään. Siksi ihmettelen millä perusteella ateistit palstalla esittävät väitelauseita, joiden mukaan ei ole Jumalaa. Tietoa vai uskomus?
”Sinä käsittelet ateismia uskonnollisena dogmana”
Käsittelen uskonnollisena dogmana väitettä: Jumalaa ei ole.
”Lapsellinen ja typerä sanaleikki, ja sanojen merkityksillä kikkailemista.”
Mutta osoittaa selvästi miten ongelmallinen tuo esittämäni Scrivenin ateismia puolustava väite on. Olemme siitä näköjään samaa mieltä.
”Sitten ne ehdottomat (absoluuttiset) todisteet väitelauseen puolesta, kiitos?”
Kysymys oli edelleen ateismista, ei minkään uskon perustelusta.
miten joku voi olla noin yössä?
Kaikki vallanpito järjestelmät tarvitsevat uskontoa jos aikovat olla pitkäikäisiä:
Ensin luodaan harhakuva täydellisestä ihanuudesta ja onnesta josta voi päästä osalliseksi kun uskoo "jumalan" sanaa. (Paratiisi)
Lisätään keräillään hyviksi tunnettuja arvoja ja tapoja jotka on olleet olemassa aina (ihmiskunta ei olisi elossa ilman niitä tähän asti).
Sen jälkeen tulee mutta lause jossa ilmoitetaan ehtolauseessa mitä pitää tehdä, mitä ei pidä tehdä, mitä saa ajatella,
mitä ei saa ajatella ja rangaistukset jotka seuraavat jos ei tottele. Sen päälle säännöt, rituaalit ja sosiaalinen kontrolli järjestelmä,
jonka tehtävänä on valvoa ja ojentaa jos ei yksilön itse ohjautvuus pelaa. Pahimmat rangaistukset seuraavat yleensä kuoleman jälkeen.
Elossa ollessa voi joutua erotetuksi yhteisöstä tai joissain uskonnoissa jopa tapetuksi jos uskaltaa olla eri mieltä.
Yleensä ei voi itse päättää mihin uskoon kuuluu, koska on automaattisesti samaa uskoa kuin vanhemmatkin.
Ja on myös tärkeää, että uskonnon kuoleman jälkeiset kauhut aivopestään riittävän vahvasti lapsen tajuntaan, (aivopesu)
jotta tämä ei koskaan edes uskaltaisi pohtia onko tämä satu totta. Sitten nämä onnettomat kulkevat koko elämänsä läpi ajatellen esimerkiksi aavikon heimojon satujen ajatuksia ja kieltävät itseltään "väärät" ajatukset. Äly taantuu kun sen ei sallita ajatella vapaasti erilaisia asioita.
Uskovainen ajattelee muiden valmiiksi ajateltuja ajatuksia ominaan ja työntää syrjään oman ajattelu potentiaalinsa ja itsensä.
Elämä kapenee ulkoa ohjatuksi pelokkaaksi varjoelämäksi jossa opportunismi valtaa mielen ja on aina läsnä kaikissa rukouksissa ja messuissa.
Ei ole rauhaa vaan ainainen epätieto, nöyristely ja sosiaalinen teatteri kirkoissa, moskeijoissa yms teltoissa ja temppeleissä.
Yhteisö valvoo, "näkymtön jumala" valvoo. Uskovainen pelkää. Ja näkee paholaisen (jota ei ole edes olemassa) joka paikassa vaanimassa onnetonta sieluaan.
Kontrolloimalla itseään uskovainen elää siten, että vallan pitäjä pystyy käskemään parhaimmillaan hänet vaikka minkälaisiin mielipuolisuuksiin.
Uskovaisesta on tullut käyttökelpoinen työkalu vallanpitäjälle. Hiljainen, nöyrä, pelokas ja samalla harhaisen ylemmyyden tuntoinen orja joka on kaiken arvostelun yläpuolella valmiina vaikka polttamaan lippuja, ampumaan vääräuskoisia ja pahimmillaan räjäyttämään jopa itsensä tarpeen vaatiessa. Onko usko jonkun lauma elämisen perus edellytys, jota jotkut ihmiset oppivat hyväksikäyttämään jo tuhansia vuosia sitten? Sosiaalisestihan ihmisen on pakko ollut olla tällä samalla tasolla jo tolkuttoman kauan (10000 vuotta?)?? Vai onko sille joku este esim, että aikaisemmin ihminen olisi ollut sosiaalisesti huomattavasti alemmalla tasolla? Uskontoa ja jumala kysymystä on syytä pohtia mahdollisimman monesta näkökulmasta, koska vielä nykyäänkin sen nimissä tehdään täysin käsittämätöntä vallan käyttöä ja julmuutta. Eli on syytä harjoittaa kaikenlaista kriittistä ajattelua uskomus rakennelmia kohtaan.
Minä en osaa ajatella noin dualistisesti. "Kumpaa olisi kannatettava"? Naurettavaa. Ei kenenkään maailma ole noin mustavalkoinen.
Minun näkökulmastani joko positiivinen tai negatiivinen ateismi antaa neutraalin lähtökohdan tutkia maailman ilmiöitä ilman oletusta metafyysisen toimijan vaikutuksesta tai läsnäolosta. Se poissulkee kaikenlaisten uskomuspohjaisten ad hoc -selitysten tarjoamisen asioihin, joita ei ymmärretä.
Ihminen ylipäätään selittää maailmaa hyvin vajavaisesti ja uskonnot selittävät sitä aivan liian heppoisesti ollakseen uskottavia millään tasolla.
Henkilökohtaisesti ateistille Jumalaa ei ole. Jumala ei "puhu heille" tai "kosketa heitä" millään tavalla, ja jos samalla absoluuttiset todisteet Jumalan olemassaolosta ylipäätään puuttuvat niin silloin se on neutraalista näkökulmasta tieto. Uskontojen tarjoamat perusteet tätä väitettä vastaan perustuvat henkilökohtaisen subjektion projisoimiseen hybrikseen asti.
Niinpä. Kysymys ei ole uskonnollisesta dogmasta. Se on ateistille puhtaasti eksistentiaalinen kysymys.
Se, mitä ateistit esittävät uskonnon dogmasta, ja sen näkökulmasta, on: "valtauskontojen esittämää jumalaa ei ole olemassa".
Tällä palstalla esitetty kritiikki on minun mielestäni kohdistettu valtauskontojen, ja erityisesti Suomen valtionuskonnon säälittävää, jumalakäsitystä kohtaan, jossa jumala on saanut inhimilliset attribuutit.
Scrivenin väite? No, se on samanlainen pseudo-filosofinen ja merkityksetön sanaleikki vähän samaan malliin kuin "Questiones disputatae de veritate" tai Matteus 5-7.
>>Filosofi Michael Scriven on esittänyt, että jos ei voida esittää sellaista todistetta, joka pakottaa uskomaan Jumalan olemassaoloon, on järkevää uskoa, ettei Jumalaa ole.