Tulipas hyvä ohjelma TV1:ltä ruotsalaisen yhteiskunnan mahdollisesta pirstoutumisesta heimoyhteiskuntien sekamelskaksi. Siitä poiki seuraava idea.
Uskonnoista joitkain kutsutaan maailmanuskonnoiksi lähinnä niiden levinneisyyden perusteella ja sitten heimouskonnoiksi sellaisia, mitkä esiintyvät vain yhdellä alueella tms. Mieleeni tuli kuitenkin hieman erilainen luokittelu heimo-globaali -akselilla. Heimouskonnon piirteiksi luettaisiin lähinnä ryhmäitsekkyyden tunnusmerkit ja globaalin uskonnon piirteiksi koko ihmiskuntaa (siis myös "vääräuskosia") palveleviksi tarkoitetut (tai havaitut) piirteet uskonnossa tai uskonnollisessa ryhmässä. (En jaksanut selvittää, jokohan tämmöinenkin asteikko on laadittu?)
Suomessa tataarien islam on monessa suhteessa heimouskonto, mutta niin on suomalainen luterilaisuuskin ainakin lestadiolaisessa muodossaan. Esimerkkinä globaalista uskonnosta lienee bahailaisuus parhaimmillaan.
Siis mitä enemmän uskontokunta asettaa rajoituksia "toisuskoisille", sitä enemmän se on heimouskonto ja mitä enemmän uskonto pyrkii edistämään koko ihmiskunnan parasta riippumatta toisten uskonnollisista käsityksistä, sitä enemmän se on tässä yhteydessä globaaliuskonto (maailmanuskonto olisi ehkä parempi termi, mutta kun se on jo varattu). Suurissa maailmanuskonnoissa esiintyy tietenkin erilaisia suuntauksia, missä tällä heimo-globaali -akselilla on erilaiset painotukset. Globaalin kristillisyyden esimerkkinä voisi olla vaikka setlementtiliike:
http://www.setlementtiliitto.fi/sivut/sivu.php?artikkeli_id=5
Vaikka tällä luokittelulla ei olekaan tarkoitus asettaa uskontoja paremmuusjärjestykseen, voinee kuitenkin sanoa, että opinkappaleista riippumatta "toisuskoisen" on helpompi elää globaaliuskonnon kuin heimouskonnon naapurina. Käy mielessä, onko tämä globaaliksi luokittelemani ominaisuus sama kuin suvaitsevaisuus?
Ja oma mielenkiintonsa olisi siinäkin, jos yrittäisi sijoitella ateismia tälle mitta-asteikolle.
Uskonnoista joitkain kutsutaan maailmanuskonnoiksi lähinnä niiden levinneisyyden perusteella ja sitten heimouskonnoiksi sellaisia, mitkä esiintyvät vain yhdellä alueella tms. Mieleeni tuli kuitenkin hieman erilainen luokittelu heimo-globaali -akselilla. Heimouskonnon piirteiksi luettaisiin lähinnä ryhmäitsekkyyden tunnusmerkit ja globaalin uskonnon piirteiksi koko ihmiskuntaa (siis myös "vääräuskosia") palveleviksi tarkoitetut (tai havaitut) piirteet uskonnossa tai uskonnollisessa ryhmässä. (En jaksanut selvittää, jokohan tämmöinenkin asteikko on laadittu?)
Suomessa tataarien islam on monessa suhteessa heimouskonto, mutta niin on suomalainen luterilaisuuskin ainakin lestadiolaisessa muodossaan. Esimerkkinä globaalista uskonnosta lienee bahailaisuus parhaimmillaan.
Siis mitä enemmän uskontokunta asettaa rajoituksia "toisuskoisille", sitä enemmän se on heimouskonto ja mitä enemmän uskonto pyrkii edistämään koko ihmiskunnan parasta riippumatta toisten uskonnollisista käsityksistä, sitä enemmän se on tässä yhteydessä globaaliuskonto (maailmanuskonto olisi ehkä parempi termi, mutta kun se on jo varattu). Suurissa maailmanuskonnoissa esiintyy tietenkin erilaisia suuntauksia, missä tällä heimo-globaali -akselilla on erilaiset painotukset. Globaalin kristillisyyden esimerkkinä voisi olla vaikka setlementtiliike:
http://www.setlementtiliitto.fi/sivut/sivu.php?artikkeli_id=5
Vaikka tällä luokittelulla ei olekaan tarkoitus asettaa uskontoja paremmuusjärjestykseen, voinee kuitenkin sanoa, että opinkappaleista riippumatta "toisuskoisen" on helpompi elää globaaliuskonnon kuin heimouskonnon naapurina. Käy mielessä, onko tämä globaaliksi luokittelemani ominaisuus sama kuin suvaitsevaisuus?
Ja oma mielenkiintonsa olisi siinäkin, jos yrittäisi sijoitella ateismia tälle mitta-asteikolle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskis (paitsi fundis) taitaa usein hakea suvaitsevaa ilmapiiriä uskontokulttuurien seasta jotta uskiksella olisi pehmeämpi fiilis sen muutoin murheen ja synnin täyttämän maallisen vaelluksensa aina.
Bahai on hyvä pakopaikka.
Mutta miksei astua ulos koko korttitalosta?