Pedon merkistä jälleen

ateistit eivät kovin tosissaan ottaneet tätä miksrosirua, joka tulisi ihmisiin...

Onko mielet jo muuttuneet?

Nyt annoit vuosiluvuksi 1948, joten jäämme jännityksellä odottamaan vuotta 2068, jolloin viimeisen tuona vuona eläneen pitäisi oleman kuollut. Joku minua enemmän Raamattua lukenut mainitsi tuon 120 vuotta olevan maksimi Jumalan antama elinikä modernille ihmiselle.

Muistatko miten Jehovan todistajille kävi? Lopun piti tulla 1914. Ei tullut, joten maailmanloppu piti sääolosuhteiden vuoksi siirtää ajankohtaan, jolloin 1914 syntynyt vuosikurssi olisi vielä hengissä. Ei toiminut sekään, joten nyt ovat tilanteessa "kun Jehova suo".

Ei ole tehnyt hyvää aatteen kannatukselle, joten sinun olisi pitänyt kehittää jotain epämääräisempää tyyliin "Minulle ovat salaisuudet auenneet ja vain minulle on Jumala kertonut milloin loppu tulee! Katukaa syntejänne! Ja lähettäkää rahaa!"

Olen jalo, joten hyväksyn pedon merkeiksi myös kännyköiden SIM-kortit. Ole hyvä.

Ehkä ei ihan lähitulevaisuudessa, mutta jokin tuontapainen tunniste tullaan asentamaan kaikkiin ihmisiin vielä tällä vuosisadalla. Tätä perustellaan ihmisille siten, että ihmisten ei tarvitse muistaa enää salasanoja, kantaa avaimia, lompakkoa tai mitään henkilöpapereita tai matkustusasiakirjoja. Tälläisestä sirusta tulee hyvin suosittu ja lopuksi kaikki jolta sirua ei löydy on kokonaan yhteiskunnan ja kaupan ulkopuolella.

Sirun perusteella ihmisten tarkka sijainti tallentuu reaaliaikaisesti lukuisiin tietokantoihin, tietyt tahot saavat rahan ja vallan perusteella oikeuden lukea sirusta henkilöstä seuraavat tiedot:

1) missä henkilö on elämänsä aikana liikkunut
2) mitä hän on elämänsä aikana ostanut
3) minkälaisia sairauksia hänellä on ollut
4) kenen kanssa hän on ollut tekemisissä ja missä ja miten kauan
5) paljonko henkilö käyttää päihteitä ja lääkkeitä
6) minkälaisiin rikkeisiin tai rikoksiin hän on syyllistynyt
7) millä nettisivuilla hän on käynyt
8) henkilön geneettinen kartta, jota voidaan käyttää erilaisten sairauksien todennäköisyyksien arvoinneissa
9) paljonko henkilöllä on rahaa tileillä
10) paljonko velkaa ja kenelle
11) keneltä henkilö on saanut elämänsä aikana rahaa.

Kaikki kunnon ihmiset luovuttavat nämä tiedot ilomielin työhaastattelussa, vakuutusta tai lainaa haettaessa, jne. Sillä eihän kunnon ihmisellä ole mitään salattavaa. Lisäksi vapaaehtoinen tietojen luovutus voisi olla ehtona työpaikka haastatteluun pääsylle, lainan tai vakuutuksen saannille.

Minkähän takia tämä "merkki" pitäisi laittaa oikeaan käteen tai otsaan? Tuskin kovin moni ihminen laittaisi sitä sirua oikeaan käteensä saati otsaan.

Eikö natsien hihamerkit tai hindujen täplät kelpaa?

Millä perustelet tuon viikunapuusi? Ekö se voi ihan hyvin olla vaikka Suomi? Jumalahan rakastaa kaikkia maailman ihmisiä tasapuolisesti joten tuo voi tarkoittaa mitä tahansa valtiota tai aatetta... ;)

Ehkä pian saadaan Suomen Demokraattinen Ateistipuolue ja siitäkös saarnaajat innostuu.

sexi on kivaa

koska ei väitetä vastaan... ;)

en minä ainakaan mitään siruja ota itseeni, ellei sitten auta lääketieteellisesti jos esim. halvaannun tjs.
Tuskinpa ottaa moni muukaan X-filesejä katsellut tällä paranoian aikakaudella..

pph

Päästään pienin askelein lähemmäs kunnon cyber-punkia! Kyllä minä yritän sitten olla ensimmäisenä jonossa(tai en ehkä vielä betoja kokeilemassa) ostamassa täyden implantti-setin. Faster, stronger, better.

Ja uskovaiset, lopettakaa jo. Oikeasti. Jauhatte jostain pronssikautisesta paimentolaismyytistä modernin sivistyksen ja edistyksen kulta-aikana.

Ja jos se armageddon on tulossa niin ei kun luomaan kyborgisotilaita vähän enkeleitä niittaamaan. Meidän nenille kun ei kaikenmaailman alienit hypi.

http://www.radicalfutures.fi/?id=forum0307_vieras

vuonna 1997 kysyttiin voidaanko mikrosiru kiinnittää ihmiseen, älykorttiasiantuntija, konsultti Heikki Penttiseltä.

Hän vastasi:
-Insinöörinä täytyy suoraan sanoa, että en tiedä onko se mahdollista. Sen seitsemän vuoden aikana mitä olen ollut tekemisissä älykorttien kanssa, en ole ammatilliselta puolelta kuullut kertaakaan mainittavan tällaisesta asiasta.
-Jos tämmöisiä projekteja on ollut niin joko ne ovat äärimmäisen salaisia tai sitten niistä ei vaan ole puhuttu noissa piireissä missä minä olen liikkunut. Edustan Suomea parissa komiteassa jotka standardoi näitä älykortteja ja olen tavannut alan ihmisiä ympäri maailmaa, mutta ei ole tällainen tullut koskaan vastaan.
-Olen kyllä lukenut ammattilehdestä että Singaporessa olisi merkitty koiria näillä siruilla. En vaan muista oliko se kiinnitetty siihen koiraan fyysisesti vai esimerkiksi kaulapantaan. Se, voidaanko siru laittaa ihon alle, on enemmän lääketieteellinen kysymys. Ainoa lähde mistä olen kuullut, että ihmiseen olisi kiinnitetty mikrosiru, on nämä uskonnolliset lähteet. Ainakaan minulla ei ole tieteellistä tietoa sellaisesta.


Mistähän uskonnolliset lähteet tajusivat asian...?! Niinpä...

>>"Se joka näki viikunapuun puhkeavan kukkaan, näkee myös lopun..."
Näin sanotaan Raamatussa. Viikunapuulla tarkoitetaan Israelia ja Israel itsenäistyi 14.5.1948, eli puhkesi kukkaan.
Siitä voi jokainen ihmisen eliniän mukaan päätellä kuinka lähellä loppu on.>>

Viikunapuumerkki ei todennäköisemmin viittaa mihinkään muuhun kuin viikunapuu nimiseen kasviin.

Mat 24:32 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
Mat 24:33 Samoin te myös, kun näette tämän kaiken (mukaanlukien Jerusalemin hävitys 70 jaa.), tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
Mat 24:34 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.

Mar 13:28 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
Mar 13:29 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
Mar 13:30 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat.

Luk 21:29 Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
Luk 21:30 Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.
Luk 21:31 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
Luk 21:32 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.

Jeesus siis vain sanoi että samalla tavoin kun he puiden, viikunan ja kaikkien muidenkin, lehteenpuhkeamisesta osasivat päätellä kesän olevan lähellä, samoin he edellä kuvatuista merkeistä osaisivat päätellä Jeesuksen paluun olevan lähellä. Ja kaikki tämä tapahtuisi tietysti vielä ennen Jeesuksen oman sukupolven (n. 30 jaa.) katoamista. Jeesus on saattanut mainita tässä erityisesti viikunapuun viittauksena sananlaskuun,

Pro 27:18 Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.

'Hoitaa' sana on hepreassa 'notzer', joka on samaa sukua kuin 'notzri', eli nasarealainen/"kristitty", nimitys jolla Jeesus opetuslapsineen tunnettiin, tarkoittaen vartijaa, tarkkailijaa, hoitajaa, suojelijaa. Viikunapuuvertauksen jälkeenhän Jeesus vertasi opetuslapsiaan myös isäntäänsä odottaviin palvelijoihin, kuten sananlaskussakin.

Mat 24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?
Mat 24:46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

Mar 13:34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.
Mar 13:35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,

Laitan tähän vielä oman tutkielmani pedon merkistä, joka kaipaisi vielä vähän viilaamista ja kaikkien käytettyjen lähdelinkkien lisäämistä.

---
Mistä Ilmestyskirjan kirjoittaja keksi pedon ja sen merkin ja mitä ne tarkoittivat? Esittelen tässä oman teoriani niiden luomisprosessin kulusta, joka sisältää sekä muiden jo aiemmin esittämiä ajatuksia, että mahdollisesti myös jotain uutta.

Vastauksen purkaminen voidaan aloittaa siitä kun Jeesukselta kysyttiin kerran veronmaksusta.

Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.
Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"
Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni."
Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin".
Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
-- Mrk. 12:13-17

Jeesukselle laadittu ansa oli siis siinä että jos tämä olisi kieltänyt antamasta veroja keisarilla, hän olisi kapinaan yllyttäjänä saanut roomalaisen maaherran niskaansa, ja jos hän taas olisi sanonut sen luvalliseksi, häntä olisi voitu syyttää Tooran käskyjen rikkomisesta. Toora nimittäin kielsi kirjaimellisesti 'antamasta' kuninkaaksi Israelin ylitse ei-juutalaista (5 Ms. 17:15) ja näin ollen myöskään hyväksymästä tälläisen oikeutta verottaa juutalaisia alamaisiaan. Jeesusta koetelleet viittasivatkin ilmeisesti juuri tähän tekstiin korostamalla siinä esiintyvää sanaa 'antaa', jonka kolminkertainen painottaminen kysymyksessä löytyy vain Markukselta, 'Onko oikein antaa keisarille veroa vai ei? Annammeko vai emmekö anna?'. Kehumalla häntä myös ensin Jumalan käskyjen suhteen rehelliseksi ja henkilöönkatsomattomaksi opettajaksi (5 Ms. 1:17), joka ei pelkäisi sanoa totuutta niin Rooman viranomaisten kuin kansankaan edessä, he uskoivat saavansa hänet lausumaan väistämättä itselleen langettavan tuomion jomman kumman silmissä. Jeesuksella oli kuitenkin heille odottamaton ja vielä taitavampi vastaus, jonka mukaan koska veronmaksuun käytetty roomalainen raha denari voitiin kiistatta osoittaa kuuluvaksi keisarille (Jeesuksen aikaan Tiberiukselle) tämän siihen lyöttämällä omakuvalla ja nimellä, ei ollut mitään syytä miksei hänen omaansa olisi voitu 'antaa (pois)' hänelle takaisin, ikään kuin löytötavarana. Mutta koska ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi, ihminen itse kuuluisi kokonaisuudessaan Jumalalle ja ainoastaan häntä tulisi palvoa. Rooma edellytti alamaisiltaan lähinnä vain kahta asiaa; keisarikultin omaksumista ja verojenmaksua, joista ensimmäisen suhteen juutalaiset olivat saaneet lievennyksiä. Juutalainen laki kielsi myös ihmis- ja jumalankuvien tekemisen, mikä toisaalta antoi Jeesukselle myös tilaisuuden, Herodes Antipaan lyötätettyä kolikon jossa häntä edusti kasvojen sijaan ruoko, viitata häneen epäsuorasti, mutta ironisen osuvasti, ruokona jota tuuli huojuttaa (Mt. 11:7,8, Lk. 7:24,25), tämän ylellisestä elämäntyylistä huomauttamisen ohella. Erityisen ongelmalliseksi denarin kuitenkin teki se että keisaria pidettiin jumalan poikana ja lähes jumalana itsekin (keisarin varsinainen jumalallistaminen tapahtui tähän aikaan vasta kuoleman jälkeen), tehden kolikosta siis epäjumalankuvan. Tiberiuksen kolikossakin luki päällekirjoituksena 'Augustus Ti(berius) Caesar Divi Aug(usti) F(ilius); Augustus Tiberius Caesar, jumalallisen Augustuksen poika'. Keisarin rahasta oli siis sitä suurempi syy päästä eroon ja on mahdollista että Jeesus kannatti keisarin kuvalla varustettujen rahojen käytöstä kokonaan kieltäytymistä.

On kuitenkin myös mahdollista että Jeesus antoi ymmärtää myös enemmän, niille jotka tunsivat tarkasti kirjoitukset. Sanaa 'antaa' käytettiin samassa tekstissä nimittäin myös toisessa kohdassa (5 Ms. 17:14), jossa puhuttiin siitä kuinka Jumala 'antaisi' Israelin maan juutalaisille ja kuinka he 'ottaisivat sen haltuunsa' toisilta. Vihjasiko Jeesus siis myös että koska Jumala oli 'antanut' maan Israelille, se kuului hänelle ja tulisi myös antaa hänelle takaisin, ottamalla se jälleen haltuun pakanoilta? Toinen mahdollisuus on että Jeesus osoitti kritiikkiä saddukealaisia kohtaan, joiden kerrotaankin seuraavaksi kysyneen ylösnousemuksesta (Mt. 22:23, Mrk. 12:18, Lk. 20:27), siitä että vaikka koko kansaa Jumalan edessä edustaneen ylipapin otsakoristeessa luki 'Herralle pyhitetty' (2 Ms. 28:36,38), hän ei ollut antanut itseään Jumalalle, vaan oli muiden pappisaristokraattien ohella antautunut maallisen mammonan haalintaan ja Rooman palvelemiseen. Rooma hallitsi provinssejaan lahjomalla paikallisen eliitin vauraudella ja vallalla, edellyttäen näiden puolestaan pitävän kansan rauhallisena niin kurinpidolla, kuin käyttämällä vaurauttaan ja valtaansa roomalaisen suosiollisuuden ilmaisemiseen. Pakanuuden luikertaminen temppeliin sille tehtyjen myönnytysten kautta ilmeni kolikoissa siten että temppeliveron maksaminen oli mahdollista suorittaa vain tyyrolaisella sekelillä, jonka yhdellä puolella oli epäjumala Herakleen ja toisella saastaisen kotkan kuva, vaikka varsinaisia epäjumalankuvia vastustettiinkin kiivaasti. Lisäksi Jeesus Matteuksen mukaan periaatteessa vastusti myös temppeliveron ottamista juutalaisilta ylipäätään (Mt. 17:24-27), vaikka käytännössä suostui sen maksamaankin, kuten keisarinveronkin.

Keisari ei siis ollut Israelin laillinen kuningas, ja tämän denari oli jo vetämässä juutalaisia itseäänkin laittomuuteen. Juutalaisuuden lisäksi kuninkaan edellytettiin kuitenkin myös pidättäytyvän 'lisäämästä' itselleen hevosia ja viemästä kansaa takaisin Egyptiin lisätäkseen hevosia, lisäämästä itselleen vaimoja ja lisäämästä itselleen 'kiivaasti' (ilmeisesti ahneesti) kultaa ja hopeaa (5 Ms. 17:16,17). Sanat siitä kuinka Jeesus oli "enemmän kuin Salomo" (Mt. 12:42, Lk. 11:31) saattoivatkin viitata tämän viisauden ilmenemiseen siinä ettei Jeesuksella ollut edes aasia, yhtään vaimoa ja hän eli köyhänä naisten, mm. kuningas Antipaan taloudenhoitajan vaimon (Lk. 8:3), hyväntekeväisyydellä. Ajatus "autuiaista köyhistä" (Lk. 6:20) oli niin vahva Jeesuksen opetuslasten keskuudessa että toinen juutalaiskristillisyyden haaroista, ebioniitit (hpr. evjonim; köyhät), omaksuivat sen nimekseen. Salomo sen sijaan oli rikkonut kaikkia kuningasta nimenomaisesti velvoittaneita käskyjä (joskin nämä deuteronomistiset käskyt todennäköisesti syntyivät pikemminkin jälkeenpäin hänen huonon esimerkkinsä seurauksena), hankkimalla hevosia Egyptistä, ottamalla itselleen tuhat vaimoa, joiden joukossa Egyptin faraon tyttären ja muita pakananaisia, jotka lopulta viettelivät hänet epäjumalanpalvontaan, ja kokoamalla hopeata kuin kiviä ja kultaa niin ettei hopeaa pidetty enää minkään arvoisena (1 Kun. 10:21,26-29, 11:1-8). Salomon avioliiton faraon tyttären kanssa ajateltiin itse asiassa myöhemmin johtaneen rangaistuksena Rooman vallan syntyyn, kuten allegoria kertoi, "Kun Salomo nai faraon tyttären, Miikael (t. Gabriel) iski sauvan merenpohjaan; ja sen ympärille kerääntynyt lieju muodosti saaren jolle myöhemmin Rooma rakennettiin". Rooman alaisuus oli siis sekä rangaistus Israelin synneistä, että myös houkutus suurempaan syntiin. Aihe mistä Jeesus evankeliumeissa puhuu kaikkein eniten on raha. Kuninkuutta Israelissa edustaneista (Mt. 21:43,45) ryhmistä Herodesten suku oli seudun rikkain, saddukeukset ja herodilaiset elivät yltäkylläisyydessä ja enemmän tavallisen kansan puolella olleet fariseuksetkin olivat Luukkaan näkemyksen mukaan rahanahneita (Lk. 16:14). Jeesuksen varhemmin vielä nimeltä mainitsematon (1 Kor. 11:23) kavaltajakin on saattanut saada nimekseen Juudas, koska häntä on kristillisen antisemitismin kehittyessä juutalaisuuden ja kristittyjen välien rikkoontumisen myötä alettu näkemään yhä enemmän rahanahneena juutalaisena, joka myös ryöväsi Johanneksen mukaan opetuslasten yhteistä kassaa (Joh. 12:6) ja jonka kavaltajanpalkkakin oli todennäköisesti maksettu temppelirahastosta otetuilla tyyrolaisilla sekeleillä, tai sitten hän on voinut saada stereotyyppisiä juutalaisia piirteitä nimestään johtuen. Joten vaikka Jeesus suomi sukupolveaan avionrikkojaksi (Mt. 12:39, 16:4, Mrk. 8:38), ilmeisesti ainakin intohimoisten katseiden (Mt. 5:28) ja entisen puolison vielä eläessä uudelleen naimisiin menemisten vuoksi (Mt. 5:32, 19:9, Mrk. 10:11,12, Lk. 16:18), Antipas näkyvimpänä esimerkkinä, suurin synti oli kuitenkin hänen silmissään luottamus mammonaan ja kasvava kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, jota edesauttoivat niin raskas verotus, jonka tuotot käytettiin Italiassa ja rajoilla, kuin juutalaisten johtajien ahneuskin. Monet talonpojat olivat joutuneet ensin ottamaan lainaa maataan vastaan ja sitten myymään sen, ja Jeesuksen vertaus viinitarhan työntekijöistä (Mt. 20:16), joita isäntä löysi torilta aina lisää käydessään siellä viidesti saman päivän aikana, heijastelee myös olosuhteita joissa työttömyys oli hyvin tavallista. Ensimmäinen juutalaissota oli ei vain juutalaisten ja roomalaisten, vaan myös rikkaan eliitin ja köyhtyneen kansan välinen luokkasota.

Juutalaisten "kuninkaat" olivat siis jo rikkoneet kahta kyseisistä käskyistä, ja epäjumalanpalvelukseen vajoaminen oli jo näköpiirissä. Jeesus on myös saattanut ajatella Herodes Suuren keisari Augustuksen (eli epäjumalan) kunniaksi Jerusalemiin temppelin viereen rakennuttaman hippodromen (hevosradan) edustaneen 'hevosten lisäämistä', jollainen ainakin myöhemmissä legendoissa myös Salomolla väitettiin olleen. Kaikkein suurin synti kristittyjen silmissä kuitenkin oli se että juutalaisten johtajat olivat tuominneet Jumalan valitseman kuninkaan kuolemaan, vieläpä roomalaisen maaherran välityksellä, ja valinneet avoimesti hallitsijakseen keisarin ja hänen veronsa hänen sijaansa.

Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen: "Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi". -- Lk. 23:2

Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan".
Kun Pilatus kuuli nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata.
Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!"
Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".
-- Jh. 19:12-15

Jeesuksen jälkeen aika kuitenkin kului ja keisari vaihtui Tiberiuksesta Caligulaan. Caligula vaati alamaisiaan palvomaan itseään jo eläessään, ja olisi pystyttänyt oman kuvapatsaansa Jerusalemin temppeliin, jollei hänen oma vartiostonsa olisi ehtinyt surmaamaan häntä. Caligulan ja Claudiuksen jälkeen valtaan nousi puolestaan Nero, joka kohteli roomalaisten ja muiden alamaistensa ohella myös juutalaisia pääasiassa myötämielisesti, ja esim. juutalainen näyttelijä Alityros (Aliturus) eli hänen hovissaan ja Neron toinen vaimo Poppea oli suuntautunut juutalaisuuteen ja keisari myöntyikin hänen pyyntöönsä tulla haudatuksi juutalaisten tapojen mukaan. Talmudin mukaan Nero jopa kääntyi lopulta juutalaisuuteen ja hänestä tuli rabbi Meirin esi-isä (Gittin 56a). Kristityt sen sijaan joutuivat Rooman palon (64 jaa.) jälkeen kärsimään syntipukkeina, koirien kuoliaaksi repiminä, ristiinnaulittuina ja elävinä soihtuina, Neron pyrkiessä kilpistämään häneen kohdistuneet huhut sen sytyttäjänä (Tacitus, Annals 15.44). Varhaisen tradition mukaan myös Paavali, joka oli vedonnut juuri Neroon maaherra Festuksen edessä Kesareassa (Apt. 25:11), ja Pietari kuolivat Neron vainoissa Roomassa. Kuten kristitty latinalainen runoilija Commodianus kirjoitti n. 249 jaa., "[M]eille Nerosta tuli antikristus, juutalaisille toinen [so. messias]" (Carmen apologeticum 926). Kun Neron omalla kuvallaan ja nimellään lyöttämät kolikot siis tulivat kiertoon, juutalaisten läheisyydestä Neron kanssa tuli heitä entisestäänkin raskauttavampi piirre, erityisesti kun pakanakristittyjen määrä kasvoi, uskonnot alkoivat erkaantumaan enemmän toisistaan antipatioiden kasvaessa ja Jeesuksen lähinnä juutalaisten johtajia vastaan kohdentama kritiikki alettiin näkemään lähes kaikkia juutalaisia koskevana (mikä näkyy jo Johanneksen evankeliumissa). Nerossa saatettiin myös nähdä yhtäläisyyksiä Babylonin kuningas Nebukadressariin, eli Danielin kirjan ensimmäiseen kotkansiipiseen leijonapetoon, joka Danielin kirjan mukaan oli pystyttänyt alamaistensa kumarrettavaksi kultaisen n. 30 m (60 kyynärää korkean ja kuusi leveän) korkean kuvapatsaan (Dan. 3), ja jonka kaltaisesti Nero oli rakennuttanut Rooman palon jälkeen valtavan palatsin ja sinne itseään auringonjumala Apollona esittävän kullatun n. 36 m korkean patsaan.

Tässä vaiheessa Johannes on saattanut huomata mielenkiintoisen yhteyden sen välillä kuinka paljon Salomon kerrotaan saaneen vuoden aikana kultaa,

Sen kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa... -- 1 Kun. 10:14

ja keisari Neron nimen heprealaisen muodon Neron Qesar gematrisen lukuarvon 666 välillä. Eli 'NeRÔN QeSaR' jonka konsonanttien (vanhassa ja normaalissa hepreassa vain konsonantit ja pitkät vokaalit kirjoitetaan) lukuarvot ovat,

N50 R200 W/Ô6 N50 Q100 S60 R200 = 666

Joissakin Ilm. käsikirjoituksissa luku on 616, joka saadaan jos käytetään heprealaisen sijaan nimen alkuperäistä latinalaista muotoa Nero. Neron nimen kreikkalaista lukuarvoa 1005 oli käytetty jo eräässä pilkkarunossa,

"Nero, Orestes, Alcmeon olivat äitiensä surma."
"Laskenta uusi. Nero äitinsä surmas'"
-- Suetonius, The Lives of the Caesars, VI.39 (käännös englannista oma)
("äitinsä surmas'" kirjainten lukuarvo on sama kuin Neron, so. laskenta: Nero = äitinsä surmas')

Kaikista keisareista juuri Neron rahojen vastaanottamisen, niiden pelkän takaisin antamisen sijaan, saattoi siis ajatella olevan juuri sitä mammonaa joka tulisi langettamaan juutalaiset lopulta avoimeen epäjumalanpalvontaan, kuten se oli osaltaan tehnyt Salomollekin. Ilmestyskirjan mukaan ne joilla ei olisi otsassaan tai oikeassa kädessään pedon merkkiä, tai sen nimeä tai sen nimen lukua, eivät voisi ostaa eivätkä myydä, samaan tapaan kuin rahataloudessa näitä ei voisi tehdä ilman rahaa. Johannes kuvitteli siis että jatkossa keisarille ei enää riittäisikään että juutalaiset käyttivät rahoja joissa oli hänen Jumalaa pilkkaava kuvansa ja nimensä, vaan hänen merkkinsä tulisi olla myös heidän otsassaan tai oikeassa kädessään. Tämä merkitsisi avointa kapinaa Jumalaa vastaan, joka oli käskenyt juutalaisia sitomaan hänen käskynsä muistutukseksi käteensä sydäntä vasten (siis vasemmalle) ja otsaansa, ja sopi Danielin ennustukseen (aikalaistulkinnan mukaan) Rooman pedon pienestä sarvesta joka pyrkisi muuttamaan ajat ja lain (Dan. 7:25). Tätä tarkoitusta varteen tehtiin nahkaiset koteloista ja hihnoista koostuvat tefillat (raamantunlausekotelot, Mt. 23:5), joiden sisään laitettiin Tooran tekstit 2 Ms. 13:1-16, 5 Ms. 6:4-9 ja 11:13-21. Jumalan nimi Shaddai esiintyi näissä otsa-tefillassa olevien Shin-kirjainten ja hihnojen muodostamien kirjainten yhdistelmänä, ja nimi Jahwe taas koteloiden sisällä olevissa pergamenteissa. Näin ollen Johannes saattoi ajatella että Neron Qesar (ollen samanaikaisesti myös lukuarvo) kirjoitettaisiin JaHWeH nimen tilalle pergamentteihin, jolloin esim. juutalaisesta uskontunnustuksesta tulisi, 'Shema Jisrael, Neron Qesar eloheinu, Neron Qesar echad!', 'Kuule Israel, keisari Nero on meidän jumalamme, keisari Nero yksin!'. Keisarista tulisi heille ei siis ainostaan Messias-kuningas, vaan myös jumala. Onkin myös mielenkiintoista että Neron kolikko on ainoa Talmudissa (Bava Metzia 25b) nimeltä mainittu keisarillinen raha, joka mainitaan juuri yhteydessä jossa tarkastellaan niitä ehtoja joiden vallitessa löytämänsä rahan sai ottaa itselleen. Ilm. käyttämä kreikan sana 'kharagma' tarkoittaakin yleensä kolikoihin lyötyä tai sinetillä painettua jälkea, ja pedon merkin vastakohta näyttäisikin olevan ne 144,000 israelilaista (mm. 12,000 juutalaista) joiden otsaan painetaan sinetillä Jumalan ja Jeesuksen nimi, mikä näyttäisi tukevan tulkintaa jonka mukaan pedon merkin vastaanottajat ovat nimenomaan Ilm. kirjoittajan näkemyksen mukaan apostasiaan langenneita juutalaisia, eli "Saatanan synagoogaa" (Ilm. 2:9, 3:9). Toisaalta pedon merkki saattaisi merkitä tefillaan, ikäänkuin kukkaroon, pienenä kannettavana epäjumalankuvana laitettavaa kolikkoa, tai otsaan tai käteen tehtyä jälkeä, kenties Neron kolikon kuvaa, joka olisi kyllä tefillan sisällä olevaa tekstiä näkyvämpi tapa ilmaista oikeutensa ostamiseen ja myymiseen.

Myöskin toisessa Tessalonikalaiskirjeessä (80-100 jaa.) puhutaan laittomuuden ihmisestä (2 Tess. 2:1-12), joka tulisi korottamaan itsensä kaikkien jumalien yli ja julistautuisi jumalaksi Jumalan temppelissä, viitaten Danielin kirjan ennustukseen (Dan. 8:11, 11:31). Vaikka laittomuuden salaisuus oli siis jo vaikuttamassa, tämä ei voisi tapahtua ennen kuin 'apostasia' tapahtuu, sana jota UT:ssa käytetään ainostaan yhdessä toisessa kohdassa (Apt. 21:21), jossa Paavalia syytetään Tooran noudattamisesta luopumisen opettamisesta. Tämäkin viitannee Danielin tekstiin, jonka mukaan 'pieni sarvi' tulisi sen jälkeen kun '(Toorasta) irtaantujat ovat tulleet täyteen' (Dan. 8:23) so. syntiset ovat täysin syntisiä tai heidän joukkonsa on kasvanut riittävän suureksi. Se mikä pidätteli 'Toorattomuuden ihmisen', antikristuksen, ilmestymistä oli siis mitä ilmeisimmin se että juutalaiset noudattivat Tooraa vielä riittävän tunnollisesti, rahanhimosta (joka oli Paavalin mukaan kaiken 'arvottoman' juuri, 1 Tim. 6:10) ja avionrikkomisesta huolimatta. Myös Matteus enteili laittomuuden lisääntymistä viimeisinä päivinä, jonka seurauksena monien rakkaus kylmenisi (Mt. 24:12). Augustinus mainitsee myös tulkinnan jonka mukaan Paavali viittasi 'laittomuuden salaisuudella' Neroon.

"Some think that the Apostle Paul referred to the Roman empire, and that he was unwilling to use language more explicit, lest he should incur the calumnious charge of wishing ill to the empire which it was hoped would be eternal; so that in saying, “For the mystery of iniquity doth already work,” he alluded to Nero, whose deeds already seemed to be as the deeds of Antichrist. And hence some suppose that he shall rise again and be Antichrist. Others, again, suppose that he is not even dead, but that he was concealed that he might be supposed to have been killed, and that he now lives in concealment in the vigor of that same age which he had reached when he was believed to have perished, and will live until he is revealed in his own time and restored to his kingdom." -- De Civitate Dei (The City of God), XX.19 (n. 413-426 jaa.)

Tefillin-käskyn yhteydessä rangaistuksena erityisesti muiden jumalien palvomisesta mainittiin sateettomuus ja siitä seuraava viljan, viinin, öljyn ja laidunruohon puute, eli nälänhätä (5 Ms. 11:14-18). Tästä Johannes lieneekin sitten päätellyt pedon merkin ottamisesta seuraavan kuivuuden (Ilm. 11:6, vrt. 6:6), joka tulisi kestämään 3,5 vuotta, kuten Eliankin aikana, joka oli ollut seurausta kanaanilaisen sateen ja ukkosen jumalan Baalin palvonnasta ja todiste Jahwen todellisesta valtiudesta säiden yli. Samaan aikaan hengellisessä Egyptissä, so. Jerusalemissa, esiintyvät todistajat kykenisivät tämän lisäksi myös muuttamaan vedet vereksi ja lyömään maata muilla vitsauksilla, viitaten Egyptin vitsauksiin ja sieltä vapautumiseen, joka oli myös yhden tefilloissa muistutuksena olevan Tooran kohdan aiheena (2 Ms. 13:1-16).

Vaikka Danielin kirjan lopunajan kuvaus "ennustikin" todellisuudessa Antiokos Epifaneen ajasta n. 165 eaa. tienoilla, tulkittiin sen toteutumatta jäämisen viittaavankin siihen että neljästä merestä nousseesta pedosta viimeinen kuvasikin Roomaa. Näiden odotusten vallitessa Johanneksen mielessä, ja Neron palattua Roomaan 68 jaa. ja perustettua sinne Apollo-kultin ja ehdittyä aloittaa sodan kapinoivia juutalaisia vastaan, tämä tekikin yllättäen senaatin ja armeijan kapinoinnin seurauksena itsemurhan. Eikö Nero siis ollutkaan viimeinen antikristus? Pian Neron itsemurhan ympärillä alkoi kuitenkin liikkua huhuja, joiden mukaan hän olisikin vain lavastanut kuolemansa tai selvinnyt haavoittumisestaan hengissä tai tulisi jopa heräämään kuolleista (Nero Redivivus). Hän oli kenties vetäytynyt jonnekin tai paennut parthialaisten valtakuntaan Eufratin toiselle puolelle, palatakseen sieltä pian langettamaan kostonsa vallan anastaneille vihollisilleen tai maailmalle, mikä heijastuu myös Talmudin käsityksessä Neron kääntymisestä juutalaisuuteen. Ilmestyskirjan ensimmäisen pedon kuvataan olevan leopardin kaltainen, mutta sillä oli myös karhun jalat ja leijonan kita, sekä kymmenen sarvea, eli toisinsanoen siinä yhdistyivät Danielin merestä nousseet pedot, jotka kuvasivat Babylonia, Persiaa, Aleksanteri Suuren valtakuntaa ja Roomaa. Rooman ja Parthian valtakunnat yhdessä olisivatkin ulottuneet maantieteellisesti kaikkien näiden aiempien valtakuntien entisille alueille, ja pedon muodostama kokonaisuus mahdollisesti viittasikin näiden yhdistymiseen Neron alaisuudessa. Pedolla oli lisäksi seitsemän päätä, jotka Johanneksen itsensä mukaan kuvasivat seitsemää vuorta, joiden päällä oli suuri kaupunki (Babylon portto), jolla oli maan kuninkaiden kuninkuus, ja jossa oli surmattu paljon kristittyjä marttyyrejä, eli toisinsanoen seitsemän kukkulan päälle rakennettu valtakunnan pääkaupunki Rooma Neron vainojen jälkeen. Nämä seitsemän päätä kuvasivat kuitenkin myös seitsemää kuningasta, joista viisi oli jo ollut, kuudes oli juuri vallassa, seitsemäs tulisi pysymään vain vähän aikaa, kahdeksas olisi yksi seitsemästä aiemmasta, joista yhdellä oli kuolettava haava joka parantui, ja oli samalla myös peto itse, jota ei enää ollut, mutta joka oli jälleen nouseva syvyydestä. Se että päät viittaavat Roomaan vuorina, viitannee siihen että ne viittaavat siihen myös kuninkaina. Jos oletamme kirjoitusajankohtana ei enää vallassa olleen, mutta syvyydestä kuolettavasta haavastaan parantuneena nousevan pedon viitanneen Neroon, voidaan kuninkaat laskea alkavaksi Augustuksesta, joka oli ensimmäinen Jeesuksen aikalaiskeisari, siis vastakuningas ja kilpailija jumalan pojan asemalle, kuin myös ensimmäinen jonka hallituskaudella juutalaisten edellytettiin maksavan veronsa rahassa (Lk. 2:1,2), Juudeasta tullessa Arkelauksen jälkeen Syyrian provinssin alainen prefektuuri. Ja verorahoissa oli tietysti joko jumalallisen keisarin tai jumalatar Roman kuva.

1. Augustus 31 eaa. - 14 jaa.
2. Tiberius 14 - 37 jaa.
3. Caligula 37 - 41 jaa.
4. Claudius 41 - 54 jaa.
5. Nero 54 - 68 jaa.
6. Galba 68 - 69 jaa. (salamurhattiin seitsemän kuukauden hallinnon jälkeen)
7. Otho 69 jaa. (teki itsemurhan hallittuaan 90 päivän ajan) / Vitellius 69 jaa. (murhattiin tämän hallittua noin kahdeksan kuukauden ajan)

Ilmestyskirja kirjoitettiin siis mahdollisesti tältä osin vuoden 69 heinäkuussa, vaikka se siis esittää ilmestyksen tulleen Galban hallituskaudella, samoihin aikoihin kun Palestiinassa juutalaiskapinaa tukahduttamassa ollut Vespasianus kuuli Vitelliuksen kukistaneen Othon ja julisti itsensä keisariksi. Aikaan ennen vuoden 70 elokuun loppua viittaa myös se että Jerusalemin temppelistä puhutaan olemassaolevana (Ilm. 11:1,2) ja pakanoiden odotetaan 'tallaavan' kaupunkia vain 3,5 vuotta, Danielin kirjan aikamääreen mukaisesti. Myöhemmässä (80-130 jaa.) Luukkaan evankeliumissa Jerusalemin ja temppelin tuho on jo tiedossa (Lk. 21:5,6,20) ja aikaa jonka pakanoiden odotetaan tallaavan Jerusalemia ei määritetä (Lk. 21:24). Vuosi 69 jaa. oli Rooman historiassa ns. neljän keisarin vuosi, joten seitsemäs kuningas saattoi syrjäiseen sodan keskellä elävään Juudean provinssiin kantautuneiden sekavien tietojen pohjalta viitata yhtä hyvin Othoon kuin Vitelliukseenkin. Myös juutalaisessa "Sibyllan oraakkelit" ennustusteoksessa viitataan Neron jälkeen tuleviin kolmeen ruhtinaaseen, jotka tuhoutuvat toistensa käsissä. Viimeisen pedon seitsemän päätä ja kaikkien petojen siinä yhdistyminen olivat kuitenkin uutta Danielin kuvaukseen, johon oli sisältynyt vain kymmenen sarvea, ja heijasteli viimeisimpien kansallisten kokemusten vaikutusta eskatologiseen odotukseen ja tulkintaan. Kymmenen sarvea taas olivat kymmenen samanaikaista pedon liittolaiskuningasta, jotka tulisivat saamaan vallan yhdessä sen kanssa ja luovuttaisivat sitten sille valtansa, polttaakseen vihassaan Rooman maan tasalle, marttyyrien veren vuoksi tulevan jumalallisen koston välikappaleina. Tämä siis heijastelenee Neroa vastaan esitettyjä syytöksiä siitä että hän olisi sytyttänyt Rooman palon ja sitten vierittänyt syyn kristittyjen niskaan. Oikeus kuitenkin toteutuisi kun Jumala johtaisi Neron jälleen polttamaan Rooman kostoksi juuri näiden marttyyrien verestä. Nämä kymmenen kuningasta saattavat olla juuri parthialaisia "auringonnousun" kuninkaita, jotka tulisivat Neron johtamina kuivuneen Eufrat-virran yli 200 miljoonaan painajaismaisen ratsumiehen armeijan kanssa, liittämään Rooman ja Parthian valtakunnat toisiinsa ja tappamaan 1/3 ihmisistä (Ilm. 9:13-19, 16:12). Kuvaus tästä huhujen hirvittävästä ratsuväestä sopii hyvin parthialaisiin, jotka olivat keksineen raskaan ratsuväen ja tunnettiin taitavina ratsastajina, jotka osasivat ampua nuolia takaperin hevosen selässä ratsastaen. Ilm. neljästä ratsastajasta ensimmäinen, joka ratsasti jousen kanssa valkoisella hevosella ja sai kruunun tai seppeleen, lähtien voittajana voittamaan, saattoikin kuvata juuri parthialaisten kuninkaaksi tulevaa Neroa, joka lähtisi valloittamaan Rooman valtakuntaa. Jousella saattaa olla jopa kaksoismerkitys, jossa se viittaa myös Neron lyyraan. Itse asiassa Neron lyyransoittoa ja parthialaisten jousella ammuntaa oli jo verrattu toisiinsa eräässä toisessa pilkkarunossa.

"Kun hallitsijamme lyyraansa näppäilee ja parthialainen jousensa jännettä,
ylistyslaulujen laulaja prinssistämme on tuleva, ja kauas nuolensa ampuva vihollisestamme."
-- Suetonius, The Lives of the Caesars, VI.39 (käännös englannista oma)

Nero jopa lyötätti itsestään kolikoita joissa hän esiintyi lyyraa soittavana Apollona, ja lyyra kuului niin vahvasti "Nerouteen", että myöhemmistä ainakin kolmesta vale-Nerosta kaksi pyrki vakuuttamaan ihmisiä aitoudestaan laulamalla ja lyyraa soittamalla. Toisaalta valkoinen hevonen saattoi kuvata myös Rooman valloitusten tuomaa Pax Romanaa, Rooman rauhaa, koska valkoisen hevosen ajateltiin Talmudissa kuvaavan vihasta rauhoittumista (Sanhedrin 93a), joka päättyi Palestiinassa ensimmäiseen juutalaissotaan, eli sitä seuranneeseen punaiseen hevoseen, jonka ratsastajalle annettiin miekka jotta tämä ottaisi rauhan pois maasta.

Ilmestyskirjan vanhimmat osat ovat saattaneet toteutumatta jäätyään jäädä syrjään, kunnes joku, mahdollisesti "Johannes patmoslainen", on tulkinnut ja laajentanut niitä jälleen ajankohtaisiksi Domitianuksen hallituskauden loppupuolella (95-96 jaa.), lähes 30 vuotta myöhemmin. Domitianus oli nimittäin ensimmäinen keisari Neron jälkeen joka vainosi kristittyjä, tällä kertaa virallisesta keisarinpalvonnasta kieltäytymisen perusteella maanpetoksellisena aineksena. Hänet tunnettiinkin toisena Nerona ja alkuperäisen Ilm. uudelleen arviointiin on saattanut hänen lisäkseen vaikuttaa myös parthialaisten vahvasti tukeman vale-Neron, Terentius Maximuksen, ilmaantuminen 88 jaa. Lopunajat koettiin jälleen erityisen ajankohtaisiksi. Danielin kirjan kymmenen sarven, joista pieni sarvi kukistaisi kolme, on saatettu tulkita viittaavan Domitianusta edeltäneisiin (8.) Vitelliukseen, (9.) Vespasianukseen ja (10.) Titukseen, joka olisi tehnyt tästä näiden edustaman poikkeuksellisen välivaiheen jälkeen kahdeksannen kuninkaan, uuden Neron. Jeesuksen paluu olisi viimeistään nyt aivan ovella.

Totisesti, minä tulen pian -- Ilm. 22:20

http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=894&letter=S
http://web.archive.org/web/20050419032102/http://www-scf.usc.edu/~ciccone/html/role of coins in revolt.htm
http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Suetonius/12Caesars/Nero*.html
http://www.bbc.co.uk/history/ancient/romans/questions_01.shtml

Heikki