Heprealaiskirje 10:
1 Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. [Hepr. 7:19, 8:5, 9:9]
2 Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
3 Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. [3. Moos. 16:21]
4 Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: -- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. [10:5-7: Ps. 40:7-9 : 10:5,6: Ps. 50:13; Aam. 5:22; Miika 6:6,7]
6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
8 Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. [Matt. 9:13, 12:7]
9 Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. [Matt. 3:15]
10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. [Hepr. 9:12,28]
11 Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. [2. Moos. 29:38]
12 Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. [Hepr. 1:3, 8:1]
13 Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, [Hepr. 1:13]
14 sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. [Hepr. 9:26]
15 Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:
16 -- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. [10:16,17: Jer. 31:33,34; Room. 11:27; Hepr. 8:10,12]
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.
18 Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.
Älkää lyökö laimin seurakuntaanne
19 Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä [Mark. 15:38; Joh. 10:9; Room. 5:2; Ef. 2:18]
20 ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta.
21 Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. [Hepr. 4:14]
22 Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. [Ef. 5:26]
23 Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. [1. Kor. 1:9; 1. Tess. 5:24]
24 Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
25 Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia,
niin kuin muutamilla on tapana,
vaan meidän tulee rohkaista toisiamme,
sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. [Room. 13:11; Kol. 3:16]
1 Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. [Hepr. 7:19, 8:5, 9:9]
2 Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
3 Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. [3. Moos. 16:21]
4 Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: -- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. [10:5-7: Ps. 40:7-9 : 10:5,6: Ps. 50:13; Aam. 5:22; Miika 6:6,7]
6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
8 Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. [Matt. 9:13, 12:7]
9 Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. [Matt. 3:15]
10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. [Hepr. 9:12,28]
11 Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. [2. Moos. 29:38]
12 Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. [Hepr. 1:3, 8:1]
13 Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, [Hepr. 1:13]
14 sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. [Hepr. 9:26]
15 Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:
16 -- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. [10:16,17: Jer. 31:33,34; Room. 11:27; Hepr. 8:10,12]
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.
18 Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.
Älkää lyökö laimin seurakuntaanne
19 Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä [Mark. 15:38; Joh. 10:9; Room. 5:2; Ef. 2:18]
20 ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta.
21 Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. [Hepr. 4:14]
22 Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. [Ef. 5:26]
23 Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. [1. Kor. 1:9; 1. Tess. 5:24]
24 Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
25 Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia,
niin kuin muutamilla on tapana,
vaan meidän tulee rohkaista toisiamme,
sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. [Room. 13:11; Kol. 3:16]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.