’Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.’ (Luuk 13:1-3).
Samoin voimme tänä päivänä kysyä, olivatko ne ihmiset, jotka Kaakkois-Aasiaa koetellut Tsunami tuhosi pari. kolme vuotta sitten, syntisemmät kuin kaikki muut, koska he saivat kärsiä tämän? Ja vastaus kuuluu yhä: ’Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.’
Ihmisen pelastumisen ja iankaikkisen elämän toivon kannalta
uskoon tulo (uudestisyntyminen, parannuksen teko, kääntyminen, millä nimellä sitä halutaankaan kutsua) on ehdottoman välttämätöntä.
’Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".’ (Joh 3:3).
’Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, …’ (Hepr 3:4).
’Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, …’ (Ef 1:13).
Jokainen vähänkin järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtää, että täällä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Ja rajanveto käy juuri siinä, kuinka he suhtautuvat evankeliumiin.
Kaikki tietävät syvällä sisimmässään, että on olemassa uskovia ja ei-uskovia, ja myöntävätkin tämän tosiasian eivätkä sitä kiistä.
Monet kuitenkin haluavat ajattelun tasolla torjua tuon tietoisuuden itsessään. Eivätkä he halua ottaa '… vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.’ (2 Tess 2:10).
Tähän voi olla monia eri syitä. Pelätään esimerkiksi mitä sanovat sukulaiset, naapurit, ystävät, työtoverit, jos otan Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajana. Joudunko kukaties luopumaan jostakin minulle tärkeästä?
Joku voi ajatella, ’no okei, kyllä minäkin voisin tulla uskoon, mutta kuinka voin pysyä uskossa?’.
Eräässä hengellisessä laulussa sanotaan: ’tää armo varjelee, ja tieni valaisee kun kuljen taivaaseen’.
Uskova ihminen saa elää joka päivä Jumalan armossa, ja se varjelee myös häntä synniltä.
’Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, … (Tiit 2:11-13).
Tätä Jumalan armo todellisuudessa on. Kasvattava tekijä.
Joskus saatetaan ajatella, että armo on sitä, että ihminen saa tehdä mielen määrin syntiä, ja hän saa sitten armosta kaiken anteeksi. Sellainen tietoinen synnissä eläminen on kuitenkin Jumalan armon kääntämistä irstaudeksi, mistä Raamattu varoittaa meitä.
Uskova rakastaa Jeesusta ja haluaa elää hänen tahtonsa mukaisesti, mikä erottaa hänet kääntymättömästä ihmisestä.
Tänä päivänä pätee edelleen se, mitä Malakian kirjassa todetaan:
’Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.’ (Mal 3:18).
Samoin voimme tänä päivänä kysyä, olivatko ne ihmiset, jotka Kaakkois-Aasiaa koetellut Tsunami tuhosi pari. kolme vuotta sitten, syntisemmät kuin kaikki muut, koska he saivat kärsiä tämän? Ja vastaus kuuluu yhä: ’Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.’
Ihmisen pelastumisen ja iankaikkisen elämän toivon kannalta
uskoon tulo (uudestisyntyminen, parannuksen teko, kääntyminen, millä nimellä sitä halutaankaan kutsua) on ehdottoman välttämätöntä.
’Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".’ (Joh 3:3).
’Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, …’ (Hepr 3:4).
’Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, …’ (Ef 1:13).
Jokainen vähänkin järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtää, että täällä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Ja rajanveto käy juuri siinä, kuinka he suhtautuvat evankeliumiin.
Kaikki tietävät syvällä sisimmässään, että on olemassa uskovia ja ei-uskovia, ja myöntävätkin tämän tosiasian eivätkä sitä kiistä.
Monet kuitenkin haluavat ajattelun tasolla torjua tuon tietoisuuden itsessään. Eivätkä he halua ottaa '… vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.’ (2 Tess 2:10).
Tähän voi olla monia eri syitä. Pelätään esimerkiksi mitä sanovat sukulaiset, naapurit, ystävät, työtoverit, jos otan Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajana. Joudunko kukaties luopumaan jostakin minulle tärkeästä?
Joku voi ajatella, ’no okei, kyllä minäkin voisin tulla uskoon, mutta kuinka voin pysyä uskossa?’.
Eräässä hengellisessä laulussa sanotaan: ’tää armo varjelee, ja tieni valaisee kun kuljen taivaaseen’.
Uskova ihminen saa elää joka päivä Jumalan armossa, ja se varjelee myös häntä synniltä.
’Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, … (Tiit 2:11-13).
Tätä Jumalan armo todellisuudessa on. Kasvattava tekijä.
Joskus saatetaan ajatella, että armo on sitä, että ihminen saa tehdä mielen määrin syntiä, ja hän saa sitten armosta kaiken anteeksi. Sellainen tietoinen synnissä eläminen on kuitenkin Jumalan armon kääntämistä irstaudeksi, mistä Raamattu varoittaa meitä.
Uskova rakastaa Jeesusta ja haluaa elää hänen tahtonsa mukaisesti, mikä erottaa hänet kääntymättömästä ihmisestä.
Tänä päivänä pätee edelleen se, mitä Malakian kirjassa todetaan:
’Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.’ (Mal 3:18).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.