Kuulen väitettävän, että todistustaakka on nimenomaan väitteen esittäjällä. Tällä ilmeisesti tarkoitetaan, että "Jumalaa ei ole" ei ole väite, mutta päinvastainen sen sijaan mitä ilmeisemmin on. Minusta tämä on väärin.
Ateistin täytyy ymmärtää, että historiallisessa kontekstissa "Jumalaa ei ole" nimenomaan ON väite, ja on sitä paljon suuremmissa määrin kuin päinvastainen, sillä se poikkeaa valtavirran mielipiteestä. Kun Jumalan olemassaolo on yleisesti tunnustettu tosiasia ("tosiasia"), sen kieltäminen on radikaalia ja siksi tulee perustella paremmin.
Vaikka "todistustaakka"-argumentti onkin loogisesti moitteeton, retorisesti se on surkea. Tämä johtuu siitä, että teistinen katsomus katsotaan yleisesti hyväksyttäväksi. Argumentti toiminee paremmin astraalikehoja ym. marginaalihömppää kohtaan.
Maailman ainoa ateisti voi tuntea olonsa aika yksinäiseksi puhuessaan "todistustaakasta" sellaisille, joille yksinkertaisin maailmankatsomuksellinen vaihtoehto on yksinkertaisesti olla välittämättä tästä häiritsevästä soraäänestä. Tällainen perustelemasta kieltäytyminen on ylimielisyyttä, todistustaakka nimenomaan on teillä.
Ateistin täytyy ymmärtää, että historiallisessa kontekstissa "Jumalaa ei ole" nimenomaan ON väite, ja on sitä paljon suuremmissa määrin kuin päinvastainen, sillä se poikkeaa valtavirran mielipiteestä. Kun Jumalan olemassaolo on yleisesti tunnustettu tosiasia ("tosiasia"), sen kieltäminen on radikaalia ja siksi tulee perustella paremmin.
Vaikka "todistustaakka"-argumentti onkin loogisesti moitteeton, retorisesti se on surkea. Tämä johtuu siitä, että teistinen katsomus katsotaan yleisesti hyväksyttäväksi. Argumentti toiminee paremmin astraalikehoja ym. marginaalihömppää kohtaan.
Maailman ainoa ateisti voi tuntea olonsa aika yksinäiseksi puhuessaan "todistustaakasta" sellaisille, joille yksinkertaisin maailmankatsomuksellinen vaihtoehto on yksinkertaisesti olla välittämättä tästä häiritsevästä soraäänestä. Tällainen perustelemasta kieltäytyminen on ylimielisyyttä, todistustaakka nimenomaan on teillä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
-----------------
Tällainen perustelemasta kieltäytyminen on ylimielisyyttä, todistustaakka nimenomaan on teillä.
-----------------
Niin mutta emme ota kantaa.
Siksi taas sanonkin ettei Ateismi ole uskonto , tapa elää tai jotain maatamullistavaa.
Kyse on yksilönvapaudesta ajatella ominpäin.
Ei korvata vallassaolevaa oppia muilla, tai sen kummemmin perustellakaan.
Riittää kun kysyt itseltäsi --- onko jumala olemassa? Ja vastaus kohdallani on 'Ei ole'.
Olen siis ateisti. Ja tämänjälkeen kysyn niitä perusteluja teiltä, miksi on järkevää ihmisen kirjoittamien satujen pohjalta 'todistaa' jotain sellaista olevaksi mitä ei voida osoittaa olevaksi?
Ihmisellä on toki aivot, ja veikkaan että se jumalasi löytyy niiden välistä. Ihmisen mieli luo sen.
Teoriaa toki mutta jos Jumalan jälkiä seurattaisiin niin seurataan ihmisten tarinoita, unia ja kirjoituksia. Emme siis mitään jälkiä ympäröivässä todellisuudessa. Vai miksi luulisit että Jumala tahtoo piilotella itseään? No uskovaisilla tuntuu olevan valmiina selitys kaikkeen, joten he eivät kaipaa mitään uutta joka taas sekoittaa sen totuuden johon heidän maailmansa nojaa.
Ateistin elämä on helppoa, en usko jumaliin/jumal oppiin ja pidän sitä ihmisen keksintönä, juuri tuon samaisen ylpeilyn ja ylimielisyyden tulosta josta jutussasi mainitsit. Uskonto rahastaa ja käyttää Valtaa. Manipuloi. Onneksi meillä on tiede jotta asetetaan nämä manipuloivat hihhulit suhteelliseen oikeaan asemaan.
:)
mikäli minulle sellainen on kannettavakseni annettu. Sehän osoittaa sen, että Jumala rakastaa minua.
Muistan Raamatusta sanan ies.Ikeellä valjastettiin kaksi härkää yhteen, että jaksoivat helpommin raskaan taakan vetää perässään.
Jeesuksen seuraamisessa on aina myös otettava "oma taakkansa ja kannettava se". Jonkun elämäntaakka on raskaampi kuin toisen, mutta kaikille Herra itse sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päälleni ja oppikaa minusta. . . . sillä minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä."
Mikäli omistat Raamatun tai Uuden Testamentin, lue Matt. 11 luvusta jakeista 28-30 edellämainitut sanat. Siinä puhutaan myös hiljaisuudesta ja nyöryydestä jonka pitäisi olla kristityssä näkyvää ja jonka koet meissä ylimielisyytenä ja ylpeytenä.
Muistan myös toiset sanat Raamatusta ja ne ehkä enemmänkin viittaavat "En Kanna" henkilön mielessä liikkuviin asioihin. Jeesus varoitti kirjanoppineita ja fariseuksia ulkokultaisuudesta: "He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse eivät tahdo niitä sormellaankaan koskea..."
Jos jo vaivauduit avaamaan Matteuksen evankeliumin, lue sieltä koko "tarina" luku 23.
Se olisi meidän kristittyjenkin aina silloin tällöin uudelleen ja uudelleen luettava, sillä VOI-huudot kuuluvat meille, ei uskomattomille.
Sinulle on helppoa olla ateisti. Hyvä, jos on tänään. Ilmeisesti sinullakin on kaipaus johonkin, josta haluat ottaa TIEDOLLISESTI selvää ja jonka aivosi ymmärtävät. Oletko tietoinen siitä, että ihmisen aivoista on löydetty nk. Jumalkanava? Toisilla se on sulkeutuneena, toiset, varsinkin lapset ovat tämän kanavan alati auki pitäviä. Ehkä juuri tästä syystä lasten on helppo uskoa Jumalaan.
Emeritusprofessori Matti Bergström on tutkinut tätä Jumalkanavaa vaimonsa kanssa. Bergströmin tutkimuksista löydät Googlesta, jos et tätä asiaa, niin tähän liittyvää faktaa.
Alan vähitellen uskoa, että ateismi ei ole uskonto, vaan se on tapanne elää, eikä se pyri muuhun kuin yksilönvapauden puolustamiseen.
Kuules vielä, kristityllä ei ole kaikkiin asioihin ratkaisuja, ei edes teorioita ratkaisujen setvimiseen. Kristityille merkitsee jotain "maailmaamullistavaa" se, että Jumala on itsensä ilmoittanut Sanassa ja Sakramenteissa= kaasteessa ja ehtoollisessa.
Olen ennenkin tämän sanonut, vaan sanon vielä kerran: "Sinä, jolle Kristusta ei ole, mene ehtoolliselle." Astu siitä kirkon ovesta sisälle, ovesta jota inhoat. Kirkossa olet yksilö. Siellä et ole tarujen vietävänä, siellä et veikkaa aivojesi välissä mahdollista jumalaa/jumalia, siellä kohtaat itseäsi Pyhemmän. Ole rohkea edes yhden kerran ja sitten kerro meille muille, mitä koit!
Juu kiitoksia kiitoksia.
Maailmamme on täynnä satuja, täynnä jumalia, täynnä erilaisia oppeja.
Kolikolla kuten mitalillakin on aina kaksi puolta.
Toinen on se loistava puoli, hyvin tunnettu, puhdasoppisuuden ja hyveen leimaama etupuoli ja toinen se joka jää kaiken loistavien saavutuksien varjopuolelle. Mitä seuraa totuudesta? Kuuro sokeus muiden tarinoiden suhteen?
Jos käännät selkäsi maailman tarustoille ja pidät omaa suosikki taruasi muita parempana, eristäydyt helposti muusta maailmasta.
Tämäkö on se oppi? Syrjäytyä ja eristäytyä muista?
Mutta jos opeissa ei ole kuin suuntaa antavat viivat siitä kuinka toimia, eikö silloin olisi hyvä opetella improvisoimaan?
Tarkoitan että tämä 'opetusten' käytäntöön paneminen, niiden kautta eläminen.. on yksilön tehtävä. Sinä elät ja toimit omasta maailmankuvastasi käsin.
Ei ole olemassa elämän opaskirjaa tai ratkaisua kaikkeen.
Ihminen on suurelta osin sen varassa millaisen yhteyden hän saa ja kokee muiden ihmisten kanssa. Ei suinkaan pelkkä oma napa.
Jos toimimme yhden hyveen pohjalta, saatamme mielipiteellämme ja arvoillamme latistaa toisen arvokkaan kokemuksen ja oivallukset. =?
että viini oli kamlan makuista ja ehtoollisleipä oli takertua kitalakeen. Minulle jumalaan uskominen ei ole mahdollista,koska en ole sitä nähnyt enkä kokenut saavani apuakaan muilta kun läheisiltäni.
Miksi uskonnossa ainoa taakasta vapautuminen on kuolema? Kaikkihan me kuolemme joskus,sehän on enemmänkin pakko kuin siunaus.
Hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen,onkohan niin et uskonto on epätoivoisia ihmisiä varten?
Jumalia on tunnetusti lukematon määrä jos joku väittää että heidän Jumalansa on se ainoa oikea ja muut huijausta, niin kenelläs silloin on todistustaakka?
Ateisti tietää että krisselit eivät pysty todistamaan Jumalaansa sen paremmin kuin muutkaan uskonnot.
ns. rationaalisen päättelyn tulos. Uskonnollisuus sitä vastoin ei ole rationaalisen päättelyn tulos, vaan perustuu tietämättömyyteen ja pelkoihimme.
voi tuota olla, mutta ei usko Kristukseen. Me puhumme siitä, minkä me tiedämme todeksi, historiaan kirjoitetuksi ja sydämiimme annetuksi.
Mitä ovatkaan pelkomme? Veikkaan, että olet samojen pelkojen vallassa, kuin yleensä ihminen on. Jos joku toisin väittää, hän puhelee omia tarujaan. Pelon sijaan saisi tulla Jumalanpelko, että omatuntomme muistuttaisi meitä oikeasta ja väärästä.
----------
Uskonnollisuus sitä vastoin ei ole rationaalisen päättelyn tulos, vaan perustuu tietämättömyyteen ja pelkoihimme.
----------
Uskonto uskovaiselle on aina sivistyksen ja ponnistusten tulos. Saavutetaan tiedon ja ymmärtämisen 'taso' joilla tietämättömyyden aiheuttamat pelot voitetaan.
Pelko voisi olla tuo syvin motivaatio, kenties.
Mutta pelko on hyvä säilyttää , suhteellisesti siis oli uskis tai ateisti.
Riskien ottaminen on juuri pelkojen voittamista, haastamista. Normi elämää siis.
Kohde johon tuntee pelkoa, tuskin koskaan on aiheetonta pelkoa.
Uskonnoissa pelotellaan helveteillä ja kauheuksilla.
Jos pelkäät liiaksi on sekin luonnoton olotila.
Sitten pitää mennä rohkeuskursseille ja harjoitella järkevää riskien ottoa.
"Argumentti toiminee paremmin astraalikehoja ym. marginaalihömppää kohtaan."
Kuinka tämä "hömppä" on yhtään sen tyhmempää kuin uskoa jumaliin ja paholaisiin? Siksi että jeesustelijoita on enemmän? Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä?
Itse sanoisin todistuksen taakan olevan sillä, joka väittää jonkin asian olevan olemassa. Eihän ihmisiä vaadita todistamaan, ettei marsilaisia tai menninkäisiä ole olemassa. Vaikka näidenkin olemassaolo oli tietyssä historiallisessa kontekstissa oletusarvona.
En sano, etä on yhtään fiksumpaa uskoa jumaliin ja paholaisiin. Miljoona kärpästä voi tietenkin olla ja usein onkin väärässä.
Mutta mikä on argumentoinnin tarkoitus? Esimerkiksi tällä palstalla? Väitteleekö ihminen ollakseen oikeassa?
Kuten sanoin, todistustaakka-argumentti on loogisesti moitteeton, mutta RETORISESTI huono. Et saa sillä ketään vakuuttuneeksi, se on yksinkertaisesti huonoa argumentointia ja älyllistä laiskuutta.
Tietenkin saat olla sitä mietä, että uskovaisten tulisi todistella sinulle asioita, jotka ovat heidän mielestään päivänselviä. Mutta jos ihmisten ajatuksiin tahdotaan esimerkiksi vaikuttaa, se ei ole oikea tie.
(marsilaisten olemassaolo oli todella yhdessä historian vaiheessa "varmaa" - tietenkin, jos väität toista ja haluat VAIKUTTAA, sinun on perusteltava paremmin kuin: "todista ite"; ketään ei _kiinnosta_ sellainen)
Oletetaanpa, että jostain sademetsistä löytyy ennen täysin tuntematon kansa, joka ei ikinä ole ollut kosketuksissa muihin ihmisiin. Mitä jos kukaan heistä ole koskaan tullut ajatelleeksi minkäänlaisen 'yliluonnollisen' tarvetta eikä koko heimolla ole minkäänlaisia jumalia?
Olisiko tämä kansa ateistinen ja olisivatko sen jäsenet ateisteja?
Mielestäni eivät, eikä heidän tarvitse perustella miksi eivät. ;)
Ihmiskunta on tutkinut jumalien olemassaoloa tuhansia vuosia tuhansin eri tavoin. Mitään ei ole koskaan löydetty. Ei yhtään mitään.
Millähän perusteella krisseleiden Jumala olisi sen todellisempi kuin Zeus, Allah, Shiva, Anubis, Thor, Amon Ra tai joku muu niistä tuhansista ihmisen mielikuvituksen luomista jumalista?
Miten itse ajattelit todistaa minulle, että Allah ei ole se oikea Jumala? Koska jos sinä et usko Allahiin, niin (sinun logiikkasi mukaan) sinulla on todistustaakka todistaa, ettei tätä Allahia ole. Sadat miljoonat ihmiset kuitenkin uskovat Allahiin. Todistaako se meille jotain, vain voivatko sadat miljoonat ihmiset uskoa sokeasti ihan väärään asiaan?
>>Kuulen väitettävän, että todistustaakka on nimenomaan väitteen esittäjällä.>>
Todistustaakka on positiivisen väitteen, ts. esim. olemassaoloväitteen esittäjällä.
>>Tällä ilmeisesti tarkoitetaan, että "Jumalaa ei ole" ei ole väite.>>
Tämä ei ole olennaista.
>>Ateistin täytyy ymmärtää, että historiallisessa kontekstissa "Jumalaa ei ole" nimenomaan ON väite, ja on sitä paljon suuremmissa määrin kuin päinvastainen, sillä se poikkeaa valtavirran mielipiteestä.>>
Valtavirran mielipiteellä ei ole tämän asian kannalta merkitystä. Historiallinen konteksti olisi merkityksellinen vain jos voitaisiin perustellusti ajatella, että teistisen hypoteesin suosio olisi jonkinlainen indikaattori sen totuudesta tai rationaalisesta hyväksyttävyydestä.
>>Kun Jumalan olemassaolo on yleisesti tunnustettu tosiasia ("tosiasia"), sen kieltäminen on radikaalia ja siksi tulee perustella paremmin.>>
Aivan pieleen.
>>Tämä johtuu siitä, että teistinen katsomus katsotaan yleisesti hyväksyttäväksi.>>
Täysin yhdentekevää. Ainut merkitsevä asia on se, että teistinen katsomus on rationaalisesti ja episteemisesti hyväksyttävä ja siitä nimenomaan on kysymys. Kyseisen katsomuksen kannattajan tulee osoittaa, että asia todella on näin.
>>Argumentti toiminee paremmin astraalikehoja ym. marginaalihömppää kohtaan.>>
Se toimii ihan yhtä hyvin kaikkia perustelemattomia väitteitä kohtaan.
>>Maailman ainoa ateisti voi tuntea olonsa aika yksinäiseksi puhuessaan "todistustaakasta" sellaisille, joille yksinkertaisin maailmankatsomuksellinen vaihtoehto on yksinkertaisesti olla välittämättä tästä häiritsevästä soraäänestä.>>
Tämä ateisti voi silti olla oikeassa.
>>Tällainen perustelemasta kieltäytyminen on ylimielisyyttä, todistustaakka nimenomaan on teillä.>>
Höpönlöpön.
Taisin sanoa suurin piirtein näin:
"Todistustaakka-argumentti on loogisesti moitteeton, mutta RETORISESTI HUONO"
Jos jokin on ihmiselle niin varmaa, kuin Jumalan olemassaolo näyttää olevan, häntä ei takuulla KIINNOSTA, että "todistustaakka on sinulla".
Herää kysymys, miksi ihmiset argumentoivat ja väittelevät. Ollakseen oikeassa, vai kenties vaikuttaakseen muihin?
Loogisuus ei riitä, myöskään ei saa argumenteissaan olla tylsä ja ennalta arvattava vaan aktiivisesti tutkia eri lähestymistapoja samaan kysymykseen. Muu on älyllistä pitkäveteisyyttä (puhumattakaan siitä, että se on täysin hyödytöntä, JOS haluaa vaikuttaa)
"Kun Jumalan olemassaolo on yleisesti tunnustettu tosiasia ("tosiasia"), sen kieltäminen on radikaalia ja siksi tulee perustella paremmin."
Käänteinen todistustaakka
Väitteen esittäjän vaatimus, että opponenttien pitäisi erikseen todistaa väite vääräksi. Väitteen olettaminen lähtökohtaisesti oikeaksi, kunnes väite on erikseen kumottu. "Ethän sinä ole vielä todistanut, että Jumalaa ei ole olemassa. Siis Jumala on olemassa." (Todellisuudessa väitteen esittäjän pitää tietysti osoittaa väite oikeaksi.)
"Ateistin täytyy ymmärtää, että historiallisessa kontekstissa "Jumalaa ei ole" nimenomaan ON väite"
Argumentum ad antiquitatem
Vetoaminen (asian) vanhuuteen. "Ihmiset ovat uskoneet Jumalaan tuhansia vuosia, joten Jumalan täytyy olla totta.
"poikkeaa valtavirran mielipiteestä", "Kun Jumalan olemassaolo on yleisesti tunnustettu tosiasia ("tosiasia")", "teistinen katsomus katsotaan yleisesti hyväksyttäväksi."
Argumentum ad numerum
Vetoaminen väittämän kannattajien lukumäärään.
"Maailman ainoa ateisti voi tuntea olonsa aika yksinäiseksi puhuessaan "todistustaakasta" sellaisille, joille yksinkertaisin maailmankatsomuksellinen vaihtoehto on yksinkertaisesti olla välittämättä tästä häiritsevästä soraäänestä. "
Argumentum ad populum
Vetoaminen kansaan tai yleensä ihmismassaan, rahvaaseen, ns. tavallisiin ihmisiin tai yleensä mihin tahansa suureen ihmisjoukkoon. Melkein sama kuin argumentum ad numerum, erona kuitenkin selkeämpi polittinen populismi ja antielitismi.
Pointtini meni ilmeisesti ohi. Yritin vain selventää, että vaikka atistit mitä selvimmin ovat vahvemmassa asemassa Jumalan olemassaoloa koskevassa ikuisessa väittelyssä, niin se ei ole tekosyy ruveta tylsämieliseksi ja ennalta-arvattavaksi ääliöksi.
En toki väitä, että ateisti on väärässä, väitän että todistustaakka-argumentti on RETORISESTI huono (kuinka monta kertaa se tulee toistaa).
Ja RETORIIKKA vaikuttaa ihmisten mieliin, ei vielä logiikka, ei vielä todisteet tai tosiasiat. Jos retoriikka ei ole kohdallaan, juttujesi lukijat niistä vähät välittävät.
Jeesustelijat haluasivat elää maailmassa, jossa jokaisen pitäisi kyetä todistamaan syyttömyytensä mihin tahansa rikokseen, josta kuka tahansa heitä vastaan sattuisi syyttämään.
Sitähän tuo käänteinen todistustaakka käytännössä merkitsisi. Voisitko itse todistaa, ettet ole ollut millään rikospaikalla silloin ja silloin, kun jotain pahaa on sattunut. Jollet pysty, olisit siis ajatuksesi mukaan syyllistynyt kyseiseen rikokseen, sanotaan vaikkapa murhaan.
Todellisuudessa ajatuksesi käänteisestä todistuksesta jumaluuksien osalta on vielä tyhmempi kuin tuo rikosesimerkki: Kuinka minä voisin todistaa sinun jumalasi olemattomaksi, kun en edes tiedä, mikä se sinun jumalasi on? Rikokset on sentään lueteltu Suomen laissa.
Mutta kokeillaan nyt sitäkin. Jumalasi on olematon, jos se jumalasi ei ole päänsisäinen kilpikonna. Kaikki muut jumalat ovat harhaoppia ja taikauskoa. Koska Konna on ainoa Jumala, on sinun jumalasi siis olematon.
Ajelehdi hitaasti tai kuolet nuorena!
-Konna
"Kuulen väitettävän, että todistustaakka on nimenomaan väitteen esittäjällä. Tällä ilmeisesti tarkoitetaan, että "Jumalaa ei ole" ei ole väite, mutta päinvastainen sen sijaan mitä ilmeisemmin on. Minusta tämä on väärin."
No minustapa ei. Ei väärän tiedon voi antaa vaikuttaa elämään, vaikka muut olisivat mitä mieltä tahansa. Katso vaikka huviksesi mikä on tilanne useimmissa arabimaissa.
"Ateistin täytyy ymmärtää, että historiallisessa kontekstissa "Jumalaa ei ole" nimenomaan ON väite, ja on sitä paljon suuremmissa määrin kuin päinvastainen, sillä se poikkeaa valtavirran mielipiteestä. Kun Jumalan olemassaolo on yleisesti tunnustettu tosiasia ("tosiasia"), sen kieltäminen on radikaalia ja siksi tulee perustella paremmin."
Ei se ole mikään "yleisesti tunnustettu tosiasia" vaan toiveajattelua, jonka jotkut väittävän olevan totta vailla mitään tukea väitteelleen.
Jos järjen käyttö on mielestäsi radikaalia niin olen iloinen ettei maailmassa enää eletä keskiaikaa ja esim. tutkita rikollisen syyllisyyttä pitämällä päätä veden alla(syyllinen hukkui)...
"Vaikka "todistustaakka"-argumentti onkin loogisesti moitteeton, retorisesti se on surkea. Tämä johtuu siitä, että teistinen katsomus katsotaan yleisesti hyväksyttäväksi. Argumentti toiminee paremmin astraalikehoja ym. marginaalihömppää kohtaan."
On varmaan hienoa olla epärationaalisuuden ja järjettömyyden asialla?
Mukava juttu, että ufot, hidulaisuus, Islam ja kaikki muinaiset laajaa suosiota saaneet uskomukset ja tarut ovat mielestäsi tosiasioita. Fantsua.
Olenko väittänyt, että retorinen laadukkuus edellyttää logiikan heittämistä romukoppaan. Asiahan on tietenkin täysin päinvastoin.
Mutta tylsä paska on tylsää paskaa, oli se kuinka moitteetonta tai totta tahansa. Mielenkiintoinen retoriikka on jopa tärkeämpää kuin logiikka.
Miksi ihmiset argumentoivat? Ollakseen oikeassa vai vaikuttaakseen muihin?
Todistustaakan sälyttäminen porukalle, jota ei kiinnosta pienimmissäkään määrin todistaa omia uskomuksiaan on erittäin huonoa argumentointia (en tarkoita epäloogista).
Olen 100% ateisti, jos jollekulle jäi epäselväksi.
Miten jumalan olemattomuus todistetaan muuten kuin sillä, ettei olemassaolosta ole mitään todisteita? Eihän olematon jätä todistusaineistoa olemattomuudestaan.
Minusta väite siitä, ettei ole jumalia, on jo niin hyvin todistettu kuin sen voi todistaa. Nimenomaan olemassaoloa tukevien todisteiden puute on selkeä viite olemattomuudesta. Absoluuttista varmuutta minulla ei toki kumpaankaan suuntaan ole, mutta mielestäni on ainoastaan loogista olettaa, että jollei jonkin olemassaolosta ole kerrassaan mitään todisteita, niin silloin ei ole olemassakaan sitä, mikä niitä todisteita voisi jättää.
Noin niinkuin vastapainoksi asiaan; jollet usko lentävän spagettihirviön olemassaoloon, niin pyripä esittämään todisteita uskonpuutteesi tueksi. Kykenetkö siihen mitenkään muuten kuin toteamalla, että jos lentävä spagettihirviö olisi olemassa, siitä olisi varmaan jotain todistusaineistoakin olemassa? Ja koska tätä todistusaineistoa ei ole, on oletettavinta ettei ole lentävää spagettihirviötäkään.
Niin kauan kun uskovainen ei voi viedä minue "taivaaseen" ja esitellä jumalalle ja minä en vastavuoroiseti voi viedä uskovaista "taivaaseen"jä näyttää "kato - tyhjää täynnä" on kädenvääntäminen turhaa. Minä en voi todistaa, että jumalaa ei ole ja uskovainen ei voi todistaa, että on.
Perustelematon mielipide ei ole koskaan tosiasia!
Todisteet luojajumalan olemassaolosta=tasan nolla.
Älysitkö?
Jos etr niin olet uskossa ;))
Yuri Gagarin kävi taivaassa ja siellä ei näkynyt Jumalaa. Täten on siis todistettu, että Jumalaa ei ole olemassa.
Nyt se on sitten todistettu.
"Jumaluus" on kielellinen käsite, samalla tavalla kuin vaikkapa sana "tunteet". Käsitteenä jumaluus on olemassa ja toki sillä on yksiselitteinen reaalimaailman vastineensa, jos se esim. määritellään sodaksi tai vuoreksi tai pilluksi tai metsäksi. YHWH on krisseleille ongelmallinen, sillä hän itse (nimensä mukaan) kertoo olevansa se, kuka hän on ("Minä olen, kuka minä olen."), Raamatussa kerrotaan, että hän on lihaksi tullut sana, ja vieläpä, että hän olisi kaikkivoipa.
Jos jumaluudella on tarkoitus arkkittyypittää, personifioida jotakin arvokasta niin, se ei vielä ole oppi, eikä patologista, eikä yleensä johda todisteluun tms. Krisselismin ongelma on, että se sisältää monia ristiriitaisia käsityksiä pyhyydestä jne. mutta ilmoittaa ykskantaan, että onkin olemassa vain yksi ainoa totuus ja oppi. Ongelma vaan on, ettei kukaan oikeasti tiedä, mikä se on.