Oletteko törmänneet enemmän kuin usein ihmisiin jotka kyselevät henkilökohtaisia asioita ja laukovat junttimaisia kommentteja? Kysytään työssäoloa( jos on pätkätyöläinen, miesystävää (jos on eronnut), ym.henkilökohtaisista tekemisistä. Sellaisia kysymyksiä joita itse en kyselisi muilta. Ehkäpä olen liian hienotunteinen. Pitäisi varmaan esim.: kysyä joltain vanhalta tuttavalta että "oletko sairas kun olet laihtunut noin paljon vai onko syömishäiriö?" Sanoa että:"sussa on varmaan jotain vikaa kun et ole saanut vakituista työpaikkaa" ym.
Onko nykyään enää hienotunteisuutta?
lempukkaW
161245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei minun tuttavapiirissäni tommosia ihmisiä ole. Mitäs väkeä ne ovat?
Eikä iha lähipiiriinkä kuulu,onneks vaa.
Päinvastasii kyl."Surkuttelin" liika kiloi,ni tuttu
sanos,et äläs nyh.Nuaremmalt näytät jne.Simmottis.
julkisen sektorin työntekijöitä. Olevinaan itse fiksuja kai:( (Kun heillä on mies ja vakituinen työpaikka ym.)
Elä sinä ihanaa sinkun elämää. Kyllä ne kadehtii vaan tommoset.
Yksin elämisestä nauttii paljon, eikä siihen ketään enää ristikseen huolisi. Ihmisillä on juoppohulluja puolisoita, kenen vaippoja joutuvat vaihtamaan ja pesemään patjoja. Eikä ne osaa päästä niistä eroon.
Hyviä puolia on paljon. Ja pätkätöistä on se etu, ettei tarvitse luutua paikoilleen sietämään työpaikan kitkerää henkeä. Voi olla rauhassa ulkopuolinen.
ottaa parhaat puolet kaikesta. Riidanhaastajillekin kannattaa vain kääntää kylmästi selkänsä eikä antaa tilaisuutta pahoittaa mieltään. On tämä elämä välillä varsinaista "pakenemista" jotta saisi pidettyä itsensä kasassa ahdistelijoiden keskellä. Työ on muutenkin tässä iässä raskasta niin ei mielestäni ihmissuhdekuviot saisi enää rasittaa työssäoloa entisestään.
Eihän voi tosiaan tietää millainen perhehelvetti jollakulla on ja kaikki saattaa olla vain pahan olon purkamista toiseen ja kateutta että joku toinen saa olla rauhassa eikä tarvitse kuunnella kumppanin haukkumista ja väistellä nyrkkiä.
Kyllä isa-elise ainakin on törmännyt näihin ihmisiin, mutta he ovat vain uteliaita ja etsivät jotain puhumista ukkonsa kanssa.
Vieläkös seurustelet sen saman miehen kanssa?
Ai et? No mikäs tuli ? Koskas hankit toisen, aiotko avioitua vielä? jne,jne
Ihan paras kun lisää vettä myllyyn, ja antaa heidän sitten pohtia.
Itse nauran olemattomaan partaani.
pikku ilkeä isa
Kyllä, minä törmään jatkuvasti siihen, että kysytään työässäoloa.
Olen siis jo useita vuosia ollut pätkätyöläinen ja teen myös osa-aikaisia töitä. Jatkuvasti joku kysyy minulta, olenko töissä ja missä. Se tuntuu minusta stressaavalta ja tuntuu ikäänkuin kysyjä haluaisi kysymyksellään ilmaista paheksuvansa tilannettani, jos en ole töissä. Minun mielestäni se on tunkeileva kysymys, ja itse en kysele ihmisiltä mikä on sinun ammattisi ja missä olet töissä.
Ehkä asia vaivaa minua itseäni enemmän, kuin jotain toista työtöntä, en tiedä. Minä pidän hyvin tärkeänä, että saan olla töissä, vaikkaikin pätkissä. Ja jatkuva huoli uudesta työpaikasta on itsellä mielessä ja kun sitä kysytään, niin se tulevaisuus huolestuttaa siten taas entistä enemmän siinä työttömässä pätkässä. Ei ole helppoa vastailla ja selitellä työttömyyttään tai työpätkäänsä.
Minäkin hain nuorena paikkaani enkä halunnut jäädä jumiin mihinkään eläkevirkaan. Kyselijöitä ja ihmettelijöitä riitti. Kai sitten ympäristön paineen vuoksi asetuin aloilleni. Nykyäänhän ollaan jo yleisestikin sitä mieltä, että 5 vuotta samassa työssä on maximi. Slloin on saanut ja antanut kaiken ja on aika siirtyä uuteen. Minun persoonalleni keikkaluonteinen työ olisi sopinut parhaiten. Olen käynyt läpi pari pahaa työuupumusta ja uskon että jos olisin vaan vaihtanut työpaikkaa niin en olisi uupunut.
No, nykyään olen kunnon kansalainen ja olen ollut pitkään samalla työnantajalla, tosin tehtävät ovat vaihtuneet. Kyllä minulta nykyäänkin kysellään työpaikoista mutta se ei mitenkään rassaa, koska nykyisin työjutut menevät hyväksyttyjen normien mukaisesti. Eli olen eläkevirassa...
Kirjoituksesi rauhotti minua hieman. Siis se kun kirjoitit, että yleensäkin viisi vuotta olisi maximi samassa paikkaa,tuntui mukavalta. Kiitos kannustuksesta.
Muutenkin helpotti, kun juuri äsken sain tietää, että työni alkaa varmasti 1.8. Koko kesä on ollut vähän sellaista epävarmaa sen alkamisen suhteen, kun sopimus joka keväällä tehtiin oli suullinen.
Nyt taas pystyy suhtautumaan työpaikan uteilijoihin vähän rennommin.
...minun pitikin kehua sinua siitä, että ympäristön paineista huolimatta olet uskaltanut elää niinkuin sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Mutta kun tähän näppäimille tulee niin tulee kirjoitettua vähän muuta kuin mitä piti. Mutta mukava kun tuostakin mieli piristyi. Ja onnittelut työpaikan varmistumisesta:D
Työsopimuksessa lukeekin, toistaiseksi. Ja työtä luvattiin ainakin kolmeksi vuodeksi!
toistaiseksi on yhtäkuin vakinaistettu, olet onnentyttö :)
Mä vaan ihmettelen, että mitä hyvää minä olen tehnyt kun näin palkitaan. Tässä iässä vielä oikea työpaikka.
kuin ollut hyvä työssäsi, - ja taijjat olla ihmisenäkin ihan mukava :)
että kuulumisia kyselevä ihminen onkin aivan vilpitön, ettei hänellä ole mitään taka-ajatuksia, se vain tuntuu siltä - kenestä tuntuu..
Ainakin huno itsetunto tuottaa alemmuudentuntoisia ajatuksia.
Niinpä. Itse teet itsellesi pahan olon kyselyistä. Koska podet kenties jotain alemmuuden tunnetta??. Missä ole töissä ja oletko, on ihan normaaleja kysymyksiä. Vähän sama kuin mitä teit kesällä? Eihän niihin tarvitse vastata muuta kuin juu ihan kivasti meni ja onhan tässä näitä ollut. En ymmärrä miten ne nyt niin tungettelevia kysymyksiä voivat olla.