Pieni Sinikka vauveliinitar oli vieraassa ympäristössä vanhempiensa kanssa, äiti Sanna piti häntä lämpimässä sylissään. Ei hän paljoakaan ymmärtänyt mitä tapahtui, mutta hän oli sisimmissään hyvin ahdistunut ja tunsi olonsa kurjaksi.
Aivan varoituksesta, vieras setä, pelottavan tuntuinen, nappasi hänet syliinsä ja puhui pelottavalla äänellä jotakin, mitä pieni Sinikka vauveliinitar ei kyennyt ymmärtämään.
Yhtä-äkkiä aivan odottamatta, Sinikka vauveliinittaren suu täyttyi vedellä ja hän tunsi itsensä läpimäräksi ja se oli hyvin järkyttävä ja traumaattinen kokemus. Hän yski vettä suustaan ja itki sydäntä särkevästi, järkyttyneenä ja peloissaan.
Itkettyänsä itsensä väsyksiin hän nukahti.
Millainen traumaatinen muisto tästä kastetilaisuudesta hänelle jäi, sitä selvittävät psykiatrit hänen kasvettuansa isoksi tytöksi.
Hänelle tehtiin jotakin sellaista, mitä hän ei itse tahtonut, teko joka yllätti hänet ja järkytti syvästi.
Mitä hän siitä itse hyötyi ? Sai yhden hopeoidun lusikan johon hänen nimensä ja tuskansa muisto kaiverrettiin, sillä hän voi leikkiä hiukan isompana ja muistella kokemaansa.
Hän sai myös kastetodistuksen, jota hän voi näyttää kurjille lahkolaisille, jotta he jättäisivät hänet rauhaan, kun hän tahtoo bailata aamu seitsemään...
Joskus kun hän hetkeksi väsyy bailaamiseen ja Luterilaisten nuorten maailmalliseen elämään, ehkä hän kohtaa vanhanaikaisen helluntailaisen evankelistan joka evankelioi luterilaisiakin vaikka ekumeninen Helluntaikirkko sen on kieltänyt, toivottavasti sellaisia vielä silloin on, miehen tai naisen joka kertoo hänelle Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan, sillä tavalla Jumalan voimassa, että Sinikka tyttöinen tulee synnin tuntoon ja pelastuu ja tulee Jumalan lapseksi.
Silloin tuo kyyneleiden rypyttämä kastetodistus on vain synkkä muisto valtionkirkon omituisuuksista jossakin tammipuisen lipaston kätköissä muiden vanhojen papereiden välissä.. kun sydämessä asuu Jeesus Kristus, ja hänen evankeliuminsa tulee rakkaaksi, löytyy sieltä polku raamatullisille uskovien kasteelle, jonka kautta tuo epäjumalallinen luterilainen kasteensakramenttisynti, annetaan anteeksi, tehtiinhän se ymmärtämättömässä iässä ja silloin kun hän oli puolustuskyvytön ja uskomaton.
Mielestäni Luterilaisten usko sakramentteihin on taikuutta.
En usko että Jumala olisi antanut Luterilaisille papeille valtaa päättää sitä, kuka tulee milloinkin uskoon.
Enkä usko sitäkään, että Luterilainen kirkko olisi onnistunut paremmin kuin Noita Simon, rahoillaan ostamaan lahjan, antaa Pyhä Henki, kenelle tahtoo.
Aivan varoituksesta, vieras setä, pelottavan tuntuinen, nappasi hänet syliinsä ja puhui pelottavalla äänellä jotakin, mitä pieni Sinikka vauveliinitar ei kyennyt ymmärtämään.
Yhtä-äkkiä aivan odottamatta, Sinikka vauveliinittaren suu täyttyi vedellä ja hän tunsi itsensä läpimäräksi ja se oli hyvin järkyttävä ja traumaattinen kokemus. Hän yski vettä suustaan ja itki sydäntä särkevästi, järkyttyneenä ja peloissaan.
Itkettyänsä itsensä väsyksiin hän nukahti.
Millainen traumaatinen muisto tästä kastetilaisuudesta hänelle jäi, sitä selvittävät psykiatrit hänen kasvettuansa isoksi tytöksi.
Hänelle tehtiin jotakin sellaista, mitä hän ei itse tahtonut, teko joka yllätti hänet ja järkytti syvästi.
Mitä hän siitä itse hyötyi ? Sai yhden hopeoidun lusikan johon hänen nimensä ja tuskansa muisto kaiverrettiin, sillä hän voi leikkiä hiukan isompana ja muistella kokemaansa.
Hän sai myös kastetodistuksen, jota hän voi näyttää kurjille lahkolaisille, jotta he jättäisivät hänet rauhaan, kun hän tahtoo bailata aamu seitsemään...
Joskus kun hän hetkeksi väsyy bailaamiseen ja Luterilaisten nuorten maailmalliseen elämään, ehkä hän kohtaa vanhanaikaisen helluntailaisen evankelistan joka evankelioi luterilaisiakin vaikka ekumeninen Helluntaikirkko sen on kieltänyt, toivottavasti sellaisia vielä silloin on, miehen tai naisen joka kertoo hänelle Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan, sillä tavalla Jumalan voimassa, että Sinikka tyttöinen tulee synnin tuntoon ja pelastuu ja tulee Jumalan lapseksi.
Silloin tuo kyyneleiden rypyttämä kastetodistus on vain synkkä muisto valtionkirkon omituisuuksista jossakin tammipuisen lipaston kätköissä muiden vanhojen papereiden välissä.. kun sydämessä asuu Jeesus Kristus, ja hänen evankeliuminsa tulee rakkaaksi, löytyy sieltä polku raamatullisille uskovien kasteelle, jonka kautta tuo epäjumalallinen luterilainen kasteensakramenttisynti, annetaan anteeksi, tehtiinhän se ymmärtämättömässä iässä ja silloin kun hän oli puolustuskyvytön ja uskomaton.
Mielestäni Luterilaisten usko sakramentteihin on taikuutta.
En usko että Jumala olisi antanut Luterilaisille papeille valtaa päättää sitä, kuka tulee milloinkin uskoon.
Enkä usko sitäkään, että Luterilainen kirkko olisi onnistunut paremmin kuin Noita Simon, rahoillaan ostamaan lahjan, antaa Pyhä Henki, kenelle tahtoo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lupaus saada Pyhän Hengen lahja kasteessa on täysin varma asia.
"Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin KASTE Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä LUPAUS tarkoittaa, teitä ja teidän LAPSIANNE, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
"Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."
On todella vaarallista jättää lapsi kastamattomana pakanana lihan tilaan Kristuksen ruumiin eli seurakunnan ulkopuolelle ilman Kristuksen henkeä.
"Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."
"Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.
Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'"
Kääntynyt ihminen on kääntynyt entisestä elämästä pois ts. kääntänyt entiselle syntielämälle selkänsä ja aloittanut uuden elämän uudestisyntyneenä, kun Jeesus Kristus hänet pelasti.Seuraavaksi Pyhä Henki ohjaa hänet Jeesukseen uskovana kasteelle, joka tapahtuu kuten Jeesuksen aikanakin upottamalla.
Parannus on koko elämän kestävä asia, ei mikään hetkellinen tapahtuma.
Lapsi on kaikista parhain ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan ja Pyhän Hengen lahjan.
"Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."
"Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä"
Vanginvartijan perheessäkään ei ehditty tehdä minkäänlaisia korjaavia elämäntapojen muutoksia, kun koko perhe kastettiin välittömästi.
"Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."
kun oli saanut Paavalin ja Siilaksen neuvon:USKO HERRAAN JEESUKSEEN NIIN SINÄ JA SINUN PERHEKUNTASI PELASTUU.
Tässä oli avain sana: USKO HERRAAN JEESUKSEEN!
Ap.t. 16 luku.
Kehotus uskoa on eri asia kuin omata sydämen usko, jonka kasteessa sydämeen tuleva Henki saa aikaiseksi. Ei liha vielä voi omata sydämen uskoa. Henki ja sana eläväksi tekee. Kasteeseen kuuluu aina eläksi tekevä Jumalan sana. Henki, vesi ja veri pitää yhtä kristillisessä kasteessa.
Vanginvartijan sanotaan uskoneen ja iloinneen vasta koko perheen kastamisen jälkeen. Ilo ja usko on hengen hedelmiä.
31 He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.
32 He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.
33 Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.
34 Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi, KUN NYT USKOI Jumalaan.
Heille, joille ei riitä Jeesuksen tahto palvelevat toista herraa. He uskovat jotka eivät tiedä.
Mä en tajuu teitä luterilaisia, tuotatte tuollaisia kärsimyksiä avuttomille vauvoille.
Olette melkoisen julmia noissa sakramentti asioissanne, epäilen ettei raamattu niin oo voinut tarkottaaa.