Uskontoon vedoten harjoitetaan mm. poikien ja tyttöjen ympärileikkaamista, sallitaan väkivalta joissain tilanteissa (pyhä sota tai vaimon "ojentaminen"), ei kelpuuteta naista uskonnollisiin tehtävin, syrjitään naisia uskonnollisissa tehtävissä ja syrjitään seksuaalisia vähemmistöjä. Joissain lahkoissa miehellä voi olla monta vaimoa mutta naisella vain yksi aviomies. Myös naispuolisia naispappeuden vastustajia on, mutta heille se ei ole tasa-arvokysymys.
Voidaanko Suomessa luterilaisen kirkon naispappeussotkuja ja homoparien vihkimisestä kieltäytymistä katsoa läpi sormin? Saako luterilainen kirkko kieltäytyä palkkaamasta julkisesti homoseksuaalia ihmistä? Voiko katolinen tai ortodoksinen kirkko vedota vain pyhään kirjaansa ja uskontoonsa, minkä jälkeen naisten kelpaamattomuus papeiksi pitäisi hyväksyä? Voidaanko uskonnon nimissä sallia "lievä syrjintä"? Mihin vedetään raja?
Minulle ei kelpaa syrjinnän ja ihmisoikeuksien polkemisen perusteluiksi traditio, kulttuuri tai uskonto. Oma vastaukseni otsikkoon on siis ei mitään syrjintää.
Uskontojen perusideoista yksi on toki vastaus siihen, miten ihmisen tulisi elää ja toimia muiden ihmisten kanssa. Olisin tavallaan osittain kieltämässä uskontojen oikeuden määritellä eettisiä periaatteita, mikä sotii koko uskonnon ideaa vastaan. Myönnän, että tämä tuntuu "suvaitsemattomalta", mutta suvaitsevuus ei tarkoita suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Vielä vaikeampi kysymys on se, miten uskontoja voisi muuttaa tasa-arvosemmiksi ja suvaitsevammiksi ja miten asiasta tulisi keskustella piispojen, imaamien ja muiden kanssa rakentavasti.
Voidaanko Suomessa luterilaisen kirkon naispappeussotkuja ja homoparien vihkimisestä kieltäytymistä katsoa läpi sormin? Saako luterilainen kirkko kieltäytyä palkkaamasta julkisesti homoseksuaalia ihmistä? Voiko katolinen tai ortodoksinen kirkko vedota vain pyhään kirjaansa ja uskontoonsa, minkä jälkeen naisten kelpaamattomuus papeiksi pitäisi hyväksyä? Voidaanko uskonnon nimissä sallia "lievä syrjintä"? Mihin vedetään raja?
Minulle ei kelpaa syrjinnän ja ihmisoikeuksien polkemisen perusteluiksi traditio, kulttuuri tai uskonto. Oma vastaukseni otsikkoon on siis ei mitään syrjintää.
Uskontojen perusideoista yksi on toki vastaus siihen, miten ihmisen tulisi elää ja toimia muiden ihmisten kanssa. Olisin tavallaan osittain kieltämässä uskontojen oikeuden määritellä eettisiä periaatteita, mikä sotii koko uskonnon ideaa vastaan. Myönnän, että tämä tuntuu "suvaitsemattomalta", mutta suvaitsevuus ei tarkoita suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Vielä vaikeampi kysymys on se, miten uskontoja voisi muuttaa tasa-arvosemmiksi ja suvaitsevammiksi ja miten asiasta tulisi keskustella piispojen, imaamien ja muiden kanssa rakentavasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskonnot pitäisi kriminalisoida välittömästi.