Muistojemme Karjala uudistuu identiteeksi itsenäisyydestä
[ ... Karjala on pyhiinvaellusta, ... sinne jäivät grammarit, lypsykoneet ja muisto, joka aktivoi niin ikä- kuin nuoremmatkin ihmiset autoilu tourneisiin tutkimaan kivijalkoja, multakumpuja kuin tekemään tuttavuutta uudisasukkaisiin, jotka valtaa pitävät isiemme mailla ja mannuilla ... ]
Karjala puhuttaa. Valtakunnallinen päivälehti aloitti kampanjan, jolla käänteisesti toppuutellaan palautusta - ideaksi tuotiin Suomen Akatemian tutkija Outi Fingerroosin muistojenkeruu ja arkistointi, jotta jälkipolville jäisi muutakin ihmeteltävää kuin ikiaikainen Kalevala - Suomen kansalliseeppos. Tohtorin avaus muistokeräilystä avasi pontevasti keskustelun Karjalan asemasta raja-alueena idän ja lännen välimaastossa.
Itärajalla moni joki laskee Venäjän puolelle vieden kuvainnollisesti unohduksen ja palautuksen toivetta viestinä Venäjän valtaeliitille Karjalan erikoisesta asemasta. Karjala on raja-aluetta, joka tekee Suomesta erikoisen. Kylmän sodan aikana Suomen ja Kekkosen mielipidettä kyseltiin Valkoista taloa myöten. Suomi oli Neuvostoliiton erikoistuntija. Me tiesimme, kuinka tehdään kauppaa eduksemme ja hyödyksemme, elimme rinnakkain suomettuneina tai sitten ei. Kekkonen oli kuningas ja pääsi lähelle saunapäätöstä Karjalan osittaisesta "palauttamisesta" - näin kertoi Finn-Stroin aikaisempi toimitusjohtaja, joka oli Kekkosen hovimiehenä saunottamassa korkeita vieraita.
Karjala on väkevä muisto ja toimiva identiteetin rakentaja. Kansakunta on aina niin vahva ja kitkerä kuin sillä on tekemistä ja päämääriä. Suurien projektien idea on yhtenäistää kansalaisia. Karjalan restaurointi ja saneeraus maksaa enemmän kuin Karjalan maltaat. Hinta on kova, mutta sen vaikutus talouteen olisi dramaattisen nostava. Karjala olisi "ikuinen" työmaa. Se kokoaisi jälleen toimiessaan Suomen kansaa yhteen - olisihan se koko historiamme rauhanajan suurin ponnistus. Rakentajista tulisi omistajia, vaikka lippu olisikin punamustaristilippu.
Karjalaa ei saada takaisin perinteisin "Karjala takaisin" panderollein. Karjalaa ei saa edes takaisin rajasiirrolla, mutta se saadaan takaisin identiteettinä, yhtenäistäjänä sekä rakennuskohteena, jonka oma filosofia olisi idän ja lännen kohtaantopaikkana, missä kauppaa ja yhteistoimintaa tehtäisiin niin Venäläisin kuin Suomalaisinkin passein - viisumi olisi yhteinen ja verotus oma. Uudella Karjalalla ei olisi ulkopolitiikkaa, koska se olisi ulkopolitiikka jo itsessään.
Suomi on konkreettisesti vedenjakajalla. Kautta historiansa Karjalan alue on seilannut milloin tsaarien, milloin kuninkaiden alusmaana. Raja on kuin veteen, Pohjois-Karjalan Puruveteen piirretty viiva. Karjalassa kohtaantuu uskonnot, filosofia, luonne ja kauppatavat. Karjala on ainutlaatuinen identiteetti, ajatuksen kulku ja mieliala. Se viihdyttää, se kuuntelee ja se on nimenomaan yksilö, jossa kuulijasta ei tule vastuunkantajaa. Karjala on iloisten ihmisten maa, joka jatkuu nykyisen rajan molemmin puolin.
Rajan idän puoleinen Karjala liittyy Suomeen ja EU:hun, jos paikallisilta Venäjän kansalaisilta kysytään. Tsaarit eivätkä putinit hyväksy sitä, koska Suomessa ei ole kekkosneuvottelijaa, joka ymmärtäisi "saunafilosofian, snapsanderit ja selkään lyönnit" - Suomessa ei ole auktoriteettiä valtiolaivamme johdossa, joka innostaisi "putineita" vaihtokauppoihin ja kiistellyn alueen reformulointiin.
Yhteisessä Karjalassa voisi olla oma valta, yhteinen passi ja viisumiton yhteys EU:hun, olisihan se itse Venäjällekin oikotienä, kun se sinne kuitenkin tahtoo. Ellei Bryssel sitä hoksaa huomata, kääntävät "putinilaiset" katseensa Kiinaan - maailman suurimpaan maahan, joka kuittaa itsensä uudeksi supervallaksi mm. Venäjän raaka-aineilla ja matemaattisella osaamisella.
Keskustelu Karjalasta ei tyrehdy muisteloihin, vaan nyt se käänteisyydellä tutkija Fingerroosin pohdintana nousee uuteen näkemyspohdintaan alueesta, joka on Suomen, mutta myös Venäjän. Suur-Karjala voi sitten myöhemmin muuntua omaksi maakseen sen meilläkin haaveillussa koko komeudessaan. Karjala on Karjalaa, se ei ole pelkästään Suomea, eikä se ole Venäjää. Maat omistetaan aina niin kauan, kuin niihin on "elinaikainen nautintaoikeus". Evakot ovat saaneet asuntonsa, työnsä ja mantunsa - kovalla työllä ja yrittämisen uutteruudella sekä valtiomme ja yksityisten tuella - kukaan ei silti kiellä heitä sijoittamasta Karjalaan varallisuutta sen uudisrakentamiseen.
Karjala tulee puhuttamaan uusia sukupolvia niin kauan kuin laulumaiden mysteeri ja Kalevala elää. Kun Suomen kansaa kuuntelee, erityisesti pystybaarien pimennoissa, ei jää epäselväksi, mikä on laulun sävel - se on vastoin "virallisia kalluppeja" - palauttajia riittää. Palautusta ei tapahdu, mutta identiteetti muuttuu kanteleiden kotisijoilla omaksi sykkeeksi, tunteeksi ja identiteetiksi, jossa suomalaisuus ja karjalaisuus lyövät kättä. Itsenäisyys koittaa lopullisena päämääränä, ja sen itsenäisyyden me suomalaiset voimme Natoon liittymättöminä ratkaista puskuriksi todellisen idän ja lännen välimaastoon, jossa aito karjalaisuus on elämän keskipiste.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Linkki, joka käsittelee fil.tri Outi Fingerroosin näkemyksiä karealismin tutkijana:
http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html
...........................................
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( kuvia ja tekstejä saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen kanssa - Copyright by Ilkka Luoma 2007 )
Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3589174 [ DSC_7363 ]
Teksti
Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.
Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3589160 [ DSC_8046 ]
Teksti
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?
Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3589150 [ IMG_0958 ]
Teksti
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.
Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3589130 [ IMG_1497 ]
Teksti
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.
[ ... Karjala on pyhiinvaellusta, ... sinne jäivät grammarit, lypsykoneet ja muisto, joka aktivoi niin ikä- kuin nuoremmatkin ihmiset autoilu tourneisiin tutkimaan kivijalkoja, multakumpuja kuin tekemään tuttavuutta uudisasukkaisiin, jotka valtaa pitävät isiemme mailla ja mannuilla ... ]
Karjala puhuttaa. Valtakunnallinen päivälehti aloitti kampanjan, jolla käänteisesti toppuutellaan palautusta - ideaksi tuotiin Suomen Akatemian tutkija Outi Fingerroosin muistojenkeruu ja arkistointi, jotta jälkipolville jäisi muutakin ihmeteltävää kuin ikiaikainen Kalevala - Suomen kansalliseeppos. Tohtorin avaus muistokeräilystä avasi pontevasti keskustelun Karjalan asemasta raja-alueena idän ja lännen välimaastossa.
Itärajalla moni joki laskee Venäjän puolelle vieden kuvainnollisesti unohduksen ja palautuksen toivetta viestinä Venäjän valtaeliitille Karjalan erikoisesta asemasta. Karjala on raja-aluetta, joka tekee Suomesta erikoisen. Kylmän sodan aikana Suomen ja Kekkosen mielipidettä kyseltiin Valkoista taloa myöten. Suomi oli Neuvostoliiton erikoistuntija. Me tiesimme, kuinka tehdään kauppaa eduksemme ja hyödyksemme, elimme rinnakkain suomettuneina tai sitten ei. Kekkonen oli kuningas ja pääsi lähelle saunapäätöstä Karjalan osittaisesta "palauttamisesta" - näin kertoi Finn-Stroin aikaisempi toimitusjohtaja, joka oli Kekkosen hovimiehenä saunottamassa korkeita vieraita.
Karjala on väkevä muisto ja toimiva identiteetin rakentaja. Kansakunta on aina niin vahva ja kitkerä kuin sillä on tekemistä ja päämääriä. Suurien projektien idea on yhtenäistää kansalaisia. Karjalan restaurointi ja saneeraus maksaa enemmän kuin Karjalan maltaat. Hinta on kova, mutta sen vaikutus talouteen olisi dramaattisen nostava. Karjala olisi "ikuinen" työmaa. Se kokoaisi jälleen toimiessaan Suomen kansaa yhteen - olisihan se koko historiamme rauhanajan suurin ponnistus. Rakentajista tulisi omistajia, vaikka lippu olisikin punamustaristilippu.
Karjalaa ei saada takaisin perinteisin "Karjala takaisin" panderollein. Karjalaa ei saa edes takaisin rajasiirrolla, mutta se saadaan takaisin identiteettinä, yhtenäistäjänä sekä rakennuskohteena, jonka oma filosofia olisi idän ja lännen kohtaantopaikkana, missä kauppaa ja yhteistoimintaa tehtäisiin niin Venäläisin kuin Suomalaisinkin passein - viisumi olisi yhteinen ja verotus oma. Uudella Karjalalla ei olisi ulkopolitiikkaa, koska se olisi ulkopolitiikka jo itsessään.
Suomi on konkreettisesti vedenjakajalla. Kautta historiansa Karjalan alue on seilannut milloin tsaarien, milloin kuninkaiden alusmaana. Raja on kuin veteen, Pohjois-Karjalan Puruveteen piirretty viiva. Karjalassa kohtaantuu uskonnot, filosofia, luonne ja kauppatavat. Karjala on ainutlaatuinen identiteetti, ajatuksen kulku ja mieliala. Se viihdyttää, se kuuntelee ja se on nimenomaan yksilö, jossa kuulijasta ei tule vastuunkantajaa. Karjala on iloisten ihmisten maa, joka jatkuu nykyisen rajan molemmin puolin.
Rajan idän puoleinen Karjala liittyy Suomeen ja EU:hun, jos paikallisilta Venäjän kansalaisilta kysytään. Tsaarit eivätkä putinit hyväksy sitä, koska Suomessa ei ole kekkosneuvottelijaa, joka ymmärtäisi "saunafilosofian, snapsanderit ja selkään lyönnit" - Suomessa ei ole auktoriteettiä valtiolaivamme johdossa, joka innostaisi "putineita" vaihtokauppoihin ja kiistellyn alueen reformulointiin.
Yhteisessä Karjalassa voisi olla oma valta, yhteinen passi ja viisumiton yhteys EU:hun, olisihan se itse Venäjällekin oikotienä, kun se sinne kuitenkin tahtoo. Ellei Bryssel sitä hoksaa huomata, kääntävät "putinilaiset" katseensa Kiinaan - maailman suurimpaan maahan, joka kuittaa itsensä uudeksi supervallaksi mm. Venäjän raaka-aineilla ja matemaattisella osaamisella.
Keskustelu Karjalasta ei tyrehdy muisteloihin, vaan nyt se käänteisyydellä tutkija Fingerroosin pohdintana nousee uuteen näkemyspohdintaan alueesta, joka on Suomen, mutta myös Venäjän. Suur-Karjala voi sitten myöhemmin muuntua omaksi maakseen sen meilläkin haaveillussa koko komeudessaan. Karjala on Karjalaa, se ei ole pelkästään Suomea, eikä se ole Venäjää. Maat omistetaan aina niin kauan, kuin niihin on "elinaikainen nautintaoikeus". Evakot ovat saaneet asuntonsa, työnsä ja mantunsa - kovalla työllä ja yrittämisen uutteruudella sekä valtiomme ja yksityisten tuella - kukaan ei silti kiellä heitä sijoittamasta Karjalaan varallisuutta sen uudisrakentamiseen.
Karjala tulee puhuttamaan uusia sukupolvia niin kauan kuin laulumaiden mysteeri ja Kalevala elää. Kun Suomen kansaa kuuntelee, erityisesti pystybaarien pimennoissa, ei jää epäselväksi, mikä on laulun sävel - se on vastoin "virallisia kalluppeja" - palauttajia riittää. Palautusta ei tapahdu, mutta identiteetti muuttuu kanteleiden kotisijoilla omaksi sykkeeksi, tunteeksi ja identiteetiksi, jossa suomalaisuus ja karjalaisuus lyövät kättä. Itsenäisyys koittaa lopullisena päämääränä, ja sen itsenäisyyden me suomalaiset voimme Natoon liittymättöminä ratkaista puskuriksi todellisen idän ja lännen välimaastoon, jossa aito karjalaisuus on elämän keskipiste.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Linkki, joka käsittelee fil.tri Outi Fingerroosin näkemyksiä karealismin tutkijana:
http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html
...........................................
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( kuvia ja tekstejä saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen kanssa - Copyright by Ilkka Luoma 2007 )
Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3589174 [ DSC_7363 ]
Teksti
Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.
Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3589160 [ DSC_8046 ]
Teksti
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?
Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3589150 [ IMG_0958 ]
Teksti
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.
Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3589130 [ IMG_1497 ]
Teksti
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vanhassa karjalassa syntyneet nuorimmatkin ovat (synt. 1939) nyt 68 vuoden. Ne, jotka siitä jotakin muistavat ovat vähintään 75 vanhoja. Kerrohan kuinka nämä 1950- ja 60-luvuilla syntyneet ovat saaneet Turussa tai Vaasassa siihen karjalaan sellaisen tunnevyöryn ja kiiman? Miksemme me muut? Tässä pelaa karjalainen kierous, kavaluus ja teidän ainainen halunne muka olla jotakin parempaa.
Hyvä, erinomainen avaus. Keskustelu ei ole selvästikkään päättynyt, vaan nyt HS Fingerroosin kynällä analysoi aihetta terveesti, järkevästi ja haasteellisesti. Hyvä Fingerroosin kirjoituksen pohdinta - uusi ja raikas näkökulma. Silti en sano: "Karjala takaisin" ;)
Vaan: aloitetaan kaupan hieronta Putinin kanssa :)
sunnuntainen hesarin juttu antaa aiheen epäillä , että kyseessä on jatkotutkimus neuvostoaikaisesta
tutkimuksesta "fasismin loppu ja ihmisoikeuksien paluu karjalan kannakselle 1939 "
Itänaapurin ukosjyrinää havaittiin viimeeksi noin 15 vuotta sitten, ... sittemmin ukkosjärähtelyt ovat vaienneet, nyt Hesarissa puhui piilotettu Karjalan palauttaja.
Olen kanssasi samaa mieltä soluttautumisesta.
- Esim 70-luvulla ei haukuttu virolaisia, ei myöskään Viron itsenäistyessä. Veljeskansan saatua /valittua EU-jäsenyyden lisäksi turvallisuuspoliittiseksi valinnaksi NATOn, on joka foorumi täysi natsi-Viro arvostelua.
Kun joku haluaa jankata , että musta on valkoinen, vaikenen suomalaisittain.
Viron Nato-jäsenyys oli täysin looginen Viron turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Samoten ns. Nato-optio Suomessa saattaapi ihan nopeastikin realisoitua, kun tilanne on vain kohdallaan. En muista, että Viroa olisi ratkaisusta arvosteltu. Tai sitten en ko. foorumeitä lukenut. Suomeltahan Viron Nato-jäsenyys vei ison kiven sydämeltä. Takeet antaa USA viime kädessä. Suomen ei tarvitse pohtia esim. Viron armeijan aseistamista meiltä jäävillä vanhentuneilta ylijäämäaseilla. Näinhän tilanne olisi, jos Viro ei olisi viisaan päätöksensä ansiosta itse pikana siirtynyt eturivin jäsenenä Nato-standardiin eli kaliberi on nyt 5.56 sielläpäin kohtapuolin.
Oikea sävel, ei aina palautusta sen tavallisessa muodossa, vaan yhteistyössä Venäjän kanssa ja lopputulemaksi ns. Suur-Karjala omaksi itsenäiseksi valtiokseen oikeasti idän ja lännen etumaastoon epäluulojen selvittämiseksi. Hyvä alustus, varmaankin polemisointi jatkuu tiiviinä!
Tuossa alkuperäisessä tekstissä oli hyvää kaupallinen aspekti. Se otettiin nyt ensimmäistä kertaa esiin. Muu on saamaa tyhjänpäiväistä retoriikkaa. Esim. yksinhuoltajaäidit ei Stadissa niin kauheesti hihku laulumaille kun on parempiakin ongelmia. Samaa pätee politiikkoihin. Se on varmiin tae pudota eduskunnasta kun alkaa pakista pöhköjä Karjalasta.
Kaupallinen aspekti on nyt sillä tavalla uusi, että Venäjä taas on markkinatalousmaa. Tämä tarkoittaa, että ko. alueelle voi investoida kun ulkomaisen omistuksen säännöt sovitaan. Tämä tarkoittaa, että Karjalaan mennään ihan muut mielessä kun vanhoja kivijalkoja tarkistelemaan.
Käytännön esimerkkinä on puunjalostusteollisuus. Siitä se alkaa. Alkuun tuotantoa siirretään Karjalaan ja esim. sahateollisuudella on Karjalassa samat edellytykset kun Suomessa 1950-luvulla.
Näkemystä pitäisi terävöittää. Kauppa se on mikä kannattaa. Valitettavasti vanhasta Karjalasta haikailevat romantikot saattaisivat jopa tätä kehitystä jarruttaa. Se kun katkaisee viimeisetkin perinteet kun vanhalle kivijalalle nouseekin uusi yhteisyrityssahalaitos Karjalan Venäjän Federaation tasavaltaan.
Niin ja ei näitä asioita saunassa ratkota. Ei ole pitkään aikaan ratkottu. Semmottisille poliitikoille ei ole ollut enää pitkiin aikoihin tarvetta ja tilausta. Näkökulma on sovinistinen, muun lisäksi. Kirjoittaahan saa.
Sama kaiku on askelten.
Kenen etu on poliittisesti staabilinen jne Venäjä?
Kenen etu on tuloksellinen, järkevä, myös tuottajan huomioiva kauppa?
Niin Suomessa, Virossa kuin kaikissa V:n reunavaltioissa.
Miksiköhän joku on niin hermona?
Hyvä huomio, näin aloitetaan polemisointi. Voi olla että "vaihtokauppa" tms. operaatio tuottaa Karjalan laulumaista uuden itsenäisen tasavallan Suomen ja Venäjän väliin tai se on Suomi-Karjala liittovaltio, jossa venäläiset ovat ilman passeja ja viisumeita, kuten yhteispohjoismainen yhteistyö jo vuosikymmenet, olipa seassa Nato-maa tai ei. Hyvä!
"Kaikuna luokses mä saavuin" -- kuitenkin kauppa se on, joka kannattaa :)
Saahan sitä keskustella. Et vain tainnut ymmärtää. Kukahan itsenäisen Karjalan tasavallan tunnustaisi? Rajan kauppallisten esteiden alentaminen ei sama kuin itsenäisen valtion synnyttäminen tai jonkinlaisen liittovaltion synnyttäminen (Suomen kanssa). Karjala kuuluu Venäjän Federaatioon, joka on samanmoinen kuin Yhdysvallat. Texaskaan voi liittyä Meksikoon.
Jotta olisi itsenäinen täytyy olla itsenäisten valtioiden tunnustaminen. Esim. Suomen itsenäisyyden tunnusti ensimmäisenä kansankomisariaattien puheenjohtaja ja Venäjän johtaja Vladimir Iljits Lenin. Toisena Ruotsi. Ruotsi oli asettanut ehdon. Ensin Venäjän täytyy antaa tunnustus.
Se pääpaino on edelleen tuolla kaupan esteiden poistamisessa.
Retoriikka on taidelaji. Kysymys lienee retoorinen? Niin että kenen etu.???
Vastaus: Kauppaa ei synny ilman kaikkien osapuolten yhteistä etua. Suosittelen Korpelan lyhyttä kansantalouden oppikirjaa ja kohtaa "viiniä ja tykkejä".
Nyt kun päästiin näihin puutulleihin niin koskee ainoastaan pyöreää puuta. Eli Venäjä suojaa raaka-aineitaan. Kun sovitaan yhteishankkeista saadaan Karjalan puunvientiä lisättyä ja alueen työllisyyttä parannettua. Tässä toteutuu Suomen ja Venäjän rajayhteistyö.
Viittaus Texasiin on kehno, mutta osuva, sekin osaksi varastettiin Meksikolta, USA:n taantuessa, saattaa Bushien Texas kääntyä takaisin oikealle omistajalleen, vai olisivatkohan ne kuitenkin atsteekit :)
Kukaan ei uskonut Saksojen yhdistymiseen, muistatteko?
Saksojen liittyminen tapahtui yllättäen. Se tapahtui Venäjän myötävaikutuksella. Bonn (Saksan pääkaupunki) maksoi huomattavat rahalliset korvaukset. Uusia pikku kaupunkeja rakenneltiin sotaväelle Venäjän sisäosiin. Taidettiimpa rakentaa nyt keskutelussa olevalle alueellekin. Siinä ei Suomen valtionvelkasumma riittäisi asioiden järjestelyihin. Kansantaloutemme on sen verran pieni. Sinänsä Venäjällä kaikki on kaupan. Siihen vain en usko, että ikäänkuin hyvää hyvyyttään venäläinen antaisi luovutetut alueet takaisin. Se on täysin absurdi ajatus. Se ei ole poliittisesti mahdollista.