Englanniksi

Tuli pari kommenttia, niin oli tarkoituskin. On
luettu, nykypäivän mainokset toimii näin.
Perhe on pahin, tuli juuri, Archie ja baseball.

Pesäpallon viholliset Archien sielunveljiä.

pari kommenttia kirjoitti:

Tuli pari kommenttia, niin oli tarkoituskin. On
luettu, nykypäivän mainokset toimii näin.
Perhe on pahin, tuli juuri, Archie ja baseball.

Pesäpallon viholliset Archien sielunveljiä.

Lue lisää

Kannattaa nyt muistaa, että pesäpallo on aika tavalla eri juttu kuin baseball. Kulttuuriset erot ovat huomattavat.

Baseball: http://fi.wikipedia.org/wiki/Baseball
Pesäpallo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pesäpallo

baseball kirjoitti:

Kannattaa nyt muistaa, että pesäpallo on aika tavalla eri juttu kuin baseball. Kulttuuriset erot ovat huomattavat.

Baseball: http://fi.wikipedia.org/wiki/Baseball
Pesäpallo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pesäpallo

Lue lisää

Baseball is the best game, not pesepalo.

play it again kirjoitti:

Baseball is the best game, not pesepalo.

Seitsemän veljestä: Lauri katselee kun muut lyövät
kurraa, puista kiekkoa tietä pitkin. 9 luku.


Ja tällä taakan lisäyksellä hän Iäksi taasen kulkemaan; ja hetken päästä seisoi hän num­mella, katsellen äkeänä ja äänetönnä veljesten iloista leik­kiä, tulista kiekon heittoa. Kovin siinä iskeiltiin ja juos­tiin, ja voittajina taistelivat Tuomas, Aapo ja Eero, jotka jo olivat karkoittaneet vastusmiehensä tarhan itäiseen päähän. Mutta kun raivattu tie oli loppunut, vaihettivat puolueet asemia kiistassaan, ja veljekset Juhani, Simeoni ja Timo rupesivat pakenemaan kohden kotoa taas, vaikka pinnistelivätkin vastaan voimiansa myöden. Vaikeata oli vastustaa Tuomaan heittoa, koska kiekko loiskien ja par­kuen kirmasi esiin; vaikeata kiekon, taasen tullessaan ta­kaisin, pyöriä ohi Eeron, ilman sattumista hänen sauvaan­sa. Niin siinä kamppailtiin, hikoiltiin ja kirkkuiltiin täyttä kitaa, ja kamppausta katseli äänetön Lauri, seljässä Met­solan taakka, katselivat myös Killi ja Kiiski, istuen aina lähellä Juhania, avaten tuolloin, tällöin leukojansa vilah­tavaan haukoituksen. Ja kirkkaana kaarteli heidän pääl­länsä syyskuun taivas, raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen kyljessä, nakutteli punaharjainen, keltasilmäinen tikka, ja välistä helähteli hänen kileä ja kaunis äänensä.

JUHANI. Nyt annappas kurrasi tulla ja saapa hän sei­päästäni otsikkoonsa, tietääkseen mistä hän on tullut.

TUOMAS. Kas tuossa! Siinä heitto, joka soittaa teidät aina Ilvesjärvelle.

JUHANI. Sitä en juuri tahtoisi uskoa. Niin tuossahan se makaa, veikkoseni, vallan koreasti. Mutta Herran lei­maus! nyt katso, poika, kinttus. Tuossa!

TUOMAS. Lyö vastaan, iske häntä, Aapo!

AAPO. Meni kuin pääskynen ohitseni suhinalla. Mutta minä tiedän että Eeron kanki kajahtaa taasen. Juuri niin­kuin sanoin! Hyvin isketty, Eero, hyvin!

TUOMAS. Kunnia Eerolle, kunnia korkea!

kurraa kirjoitti:

Seitsemän veljestä: Lauri katselee kun muut lyövät
kurraa, puista kiekkoa tietä pitkin. 9 luku.


Ja tällä taakan lisäyksellä hän Iäksi taasen kulkemaan; ja hetken päästä seisoi hän num­mella, katsellen äkeänä ja äänetönnä veljesten iloista leik­kiä, tulista kiekon heittoa. Kovin siinä iskeiltiin ja juos­tiin, ja voittajina taistelivat Tuomas, Aapo ja Eero, jotka jo olivat karkoittaneet vastusmiehensä tarhan itäiseen päähän. Mutta kun raivattu tie oli loppunut, vaihettivat puolueet asemia kiistassaan, ja veljekset Juhani, Simeoni ja Timo rupesivat pakenemaan kohden kotoa taas, vaikka pinnistelivätkin vastaan voimiansa myöden. Vaikeata oli vastustaa Tuomaan heittoa, koska kiekko loiskien ja par­kuen kirmasi esiin; vaikeata kiekon, taasen tullessaan ta­kaisin, pyöriä ohi Eeron, ilman sattumista hänen sauvaan­sa. Niin siinä kamppailtiin, hikoiltiin ja kirkkuiltiin täyttä kitaa, ja kamppausta katseli äänetön Lauri, seljässä Met­solan taakka, katselivat myös Killi ja Kiiski, istuen aina lähellä Juhania, avaten tuolloin, tällöin leukojansa vilah­tavaan haukoituksen. Ja kirkkaana kaarteli heidän pääl­länsä syyskuun taivas, raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen kyljessä, nakutteli punaharjainen, keltasilmäinen tikka, ja välistä helähteli hänen kileä ja kaunis äänensä.

JUHANI. Nyt annappas kurrasi tulla ja saapa hän sei­päästäni otsikkoonsa, tietääkseen mistä hän on tullut.

TUOMAS. Kas tuossa! Siinä heitto, joka soittaa teidät aina Ilvesjärvelle.

JUHANI. Sitä en juuri tahtoisi uskoa. Niin tuossahan se makaa, veikkoseni, vallan koreasti. Mutta Herran lei­maus! nyt katso, poika, kinttus. Tuossa!

TUOMAS. Lyö vastaan, iske häntä, Aapo!

AAPO. Meni kuin pääskynen ohitseni suhinalla. Mutta minä tiedän että Eeron kanki kajahtaa taasen. Juuri niin­kuin sanoin! Hyvin isketty, Eero, hyvin!

TUOMAS. Kunnia Eerolle, kunnia korkea!

Lue lisää

Se on sitten tämäkin luettava valtuuston kokoukses.

kaikki kestää kirjoitti:

Se on sitten tämäkin luettava valtuuston kokoukses.

Haavoja haavin, juoksuja hakkaan,
kaiken teen kunniaksi isänmaan rakkaan.
Tälläistä peliä muualla liene ?
Tässäpä urheilu verraton on !

Arvo Salo: Pesäpallolaulu
Kalle Holmberg lauloi levylle

Kurrssa hävinneet joutuivat syömään häränlihaa


Hikisinä astelivat veljekset nyt kotia, niin voitta­jat, Tuomas, Aapo ja Eero, kuin voitetut, mutta viimeise­nä käyskeli Lauri, olalla valtainen taakka. Siitä tultuaan pirttipihalle, asettivat he padan tulelle lihaa täynnä ja keit­tivät sitä. Rupesivat he yhteisesti atrioitsemaan; mutta Ju­hanin, Simeonin ja Timon oli nieltävä härjänlihaa peloit­tava mitta, kymmenen naulaa, niinkuin leikin alkaessa yh­teisesti määrättiin. Ilman armoa täytyi heidän tehdä tehtä­vänsä, kun Tuomas heidän edessään uhaten seisoi. Jalosti he purivat ja nieleskelivät, vaikka usein hyökkäsikin hei­dän vatsansa vastaan ja silmänsä veriponnistuivat. Täytti­vät viimein määränsä Simeoni ja Timo, ja silloin he, puh­katen ja surkeasti irvistäen, astuivat viipymättä pirttiin ja kaatuivat nukkumaan kaislaisille vuoteillensa. Mutta het­ken vielä viipyi tuikeassa atriassaan Juhani, vaikka hän ahkeraankin pureksi ja jäyräsi. Äänetönnä, katsahdellen kankeasti korpeen alas, istui hän kannolla ja söi, vihaise­na, varsinkin kuullessaan Eeron väkivaltaista naurun tirs­kumista. Lopulta nielaisi hän viimeisen kerran, ja kasvon­sa pullistuivat ja punehtuivat hirmuisesti, mutta alaspa lotkahti kuitenkin kurkusta pala, puoleksi purtu. Ja sil­loinpa hän viipymättä, puhkaten, surkeasti irvistäen ja pi­dellen vatsastansa, astui vääntäin pirttiin ja kaatui nukku­maan kaislaiselle vuoteellensa; ja seurasivat häntä myös muut veljet yölliseen lepoon.