kun en usko raamatun tarinoihin enkä usko et yläilmoissa on ketään ukkoa meitä suojelemassa??
Haluaisin kuitenkin uskoa kuoleman jälkeiseen elämään,siten että synnymme uudestaan jolloin entinen elämämme on pyyhkiytynyt mielestämme pois ja olemme saaneet uuden vartalon. Vartalo ei välttämättä ole enään ihmisen vaan voimme syntyä uudestaan vaikka eläiminä.Ikään kuin sielujen kierrätystä,kun kroppa (ns.työkalumme)lakkaa toimimasta saamme uuden kropa(työkalun jota sielu tarvitsee toimiakseen)...
Olenko siis jotenkin puoliuskovainen vaiko vaan hullujen ajatusten elättelijä?
Silti suhtaudun kristinuskoon luterilaisuuteen ja muihinkin uskontoihin kuin taruun kalevalasta.
Haluaisin kuitenkin uskoa kuoleman jälkeiseen elämään,siten että synnymme uudestaan jolloin entinen elämämme on pyyhkiytynyt mielestämme pois ja olemme saaneet uuden vartalon. Vartalo ei välttämättä ole enään ihmisen vaan voimme syntyä uudestaan vaikka eläiminä.Ikään kuin sielujen kierrätystä,kun kroppa (ns.työkalumme)lakkaa toimimasta saamme uuden kropa(työkalun jota sielu tarvitsee toimiakseen)...
Olenko siis jotenkin puoliuskovainen vaiko vaan hullujen ajatusten elättelijä?
Silti suhtaudun kristinuskoon luterilaisuuteen ja muihinkin uskontoihin kuin taruun kalevalasta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sanoisin että olet ateisti/nen (kuten esim. monet idän uskonnot ovat) mutta uskot jälleensyntymiseen. Eihän sitä niin tarkasti aina tarvi luokitella. Ellet sitten käänny kokonaan hinduksi, vai mitkä ne uskoikaan reinkarnaatioon..
Itsekin tunnen ateisteja jotka uskovat jälleensyntymiseen tai sieluun tai johonkin kuolemanjälkeiseen elämään, aika outoa minusta, mutta miten vaan.
Ahaa: "Haluaisin kuitenkin uskoa kuoleman jälkeiseen elämään", sepä se taitaakin olla..
"World Values 2000 -tutkimuksen mukaan suomalaisista jälleensyntymiseen uskoo noin 15 prosenttia." kertoo wikipedia.
Aika yllättävä luku. o_O
olen viellä kahden välimaastossa. toinen puoli minusta haluaisi huom! haluaisi uskoa siihen et joskus synnytään uudestaan vaikkakin eri vartaloon ja ihan minne päin maailmaa hyvänsä.
Sitten taas toinen puoli minusta uskoo ettei kuoleman jälkeen ole kuin matomotelli ja ikuinen hiljaisuus,että taivas ja helvettikin koetaan jo eläessämme maanpäällä.
Tällä hetkellä olen enmmän kallellaan juuri tuohon jälkimmäiseen. Jumalaan tai maailmamme luojaan en usko ollenkaan. Luulen et maailma ja elävät olennot ovat selitettävissä ennemminkin tieteellä kuin minulle ns. "paranormaalin "olennon kuin jumalan toimesta.
En oikeen kykene uskomaan siihen hebbuun,koska en ole sitä nähnyt enkä ole lapsena viellä rukoillessani siltä koskaan apuja saannut. Sen sijaan epäonnistumisista ja suruista on pitänyt itse rämpiä ylös ja eteenpäin sekä perheen että ystävien avulla.
En ole itsekään lyönyt täysin lukkoon näitä kuolemanjäleis-mielipiteitäni, mutta huono niihin on uskoa kun ei ole mitään todisteita. Eikä minulla ole erityistä halua tai tarvetta uskoa niihin. Eräs ateisti-kamuni sanoi, ettei minulla ole halua uskoa niihin siksi, koska en ole menettänyt jotain läheistäni, muuten muka uskoisin, mutta eihän se halu mitään todista. Minusta sielu on ihmisillä olemassa vaan kauniissa symbolisessa mielessä..
Ihmisten tuntuu olevan vaikea uskoa että joskus oma tietoisuus&olemassaolo lakkaa, mutta silti on niin helppoa uskoa että kun ampuu hirven niin se kuolee ja yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Miksi me olisimme joku poikkeus, yhtä lailla olemme kehityksen tuote ja lihaa&verta.
samaa mulle on sanottu tuosta läheisen menttämisestä. mutta vaikka nyt jo tähän päivään mennessä olenkin menettänyt jo monta läheistä,niin en ole saanut näkemystäni muuttumaan sen johdosta mihinkään suuntaan. Ehkäpä kuitenkin uskon entistäkin vähemmän jumalan olemassa oloon..
Oletko huomannut että ihmiset ymmärtävät sanan sielu monella eri tavalla? Itse ymmärään sielun henkisenä kapasiteettina, aivojen energisenä tuotteena jonka ansiosta kykenemme kokemaan asioita,tunteilemaan yms. Mistä sitten se henkinen olemuksemme muodostuu? Kroppahan on erilaisia kuonaaineita ja solukkoa..
Onko sielu kykenevä elämään ilman fyysistä vartaloa? Jos on mikä ne yhdistää toisiinsa jne? Näitä asioita olen joskus uskovilta tuttaviltani koittanut kysellä,mutta ei hekään ole vastauksia osanneet antaa. Silti he ovat puhuneet minulle sielun puhdistamisesta ja hyvyydestaä.
Eihän sielua voi puhdistaa kuten valkoista paitaa. Ne rikkeet ja synnit ovat uskovaisten ystävieni mukaan puhdistettavissa rukouksella.
Minusta taas tekemiensä syntien anteeksi rukoileminen on enemmänkin ihmisen katumista ja henkistä pahaa oloa tekemistään rikkeistä ja rukoilessaan on valmis itse antamaan itselleen anteeksi. Mutta miksi siihen tarviitaan jumalaa? Miksi ei pyytää anteeksi siltä jota on loukannut tai niiltä joilta on vaikka vienyt omaisen tekemällä syntiä esimerkiksi tapon muodossa?
Miksi pitäisi olla joku ihmistä suurempi mahti jolla on etuoikeus antaa tai olla antamatta anteeksi? Näitä kysymyksiä olen usein kysellyt heiltä jotka elävät uskossa ja olen saanut heidät loukkaantumaan. Ja sen sijaan ovat saaneet minut entistäkin skeptisemmäksi.
Jälleensyntymiseen uskovaa teistiksi. Siis uskovaksi koska jälleensynymisestä ja kuolemanjälkeisestä elämästä on tasan yhtä vähän näyttöä kuin kristinuskon jumalastakin. Tasan nolla!
Ei mitään, puhdas uskonasia.
sinä et päätä käsitteistä :P Tosin ymmärrän mitä tarkoitat ja siksi sanoinkin, että on minusta hiukan outoa jos ateisti uskoo tollaisiin.
Teismi on sitä että uskoo persoonalliseen jumalaan/jumaliin, eikä teismi ole siis uskomista jälleensyntymiseen, joten periaatteessa voi hyvinkin olla ateistinen, ilman jumalaa ja uskoa mihin tahansa muuhun systeemiin.
"Oletko huomannut että ihmiset ymmärtävät sanan sielu monella eri tavalla? Itse ymmärään sielun henkisenä kapasiteettina, aivojen energisenä tuotteena jonka ansiosta kykenemme kokemaan asioita,tunteilemaan yms. Mistä sitten se henkinen olemuksemme muodostuu? Kroppahan on erilaisia kuonaaineita ja solukkoa.. "
- Jep, mutta aika suuri osa taitaa käsittää sen haamumaisena olemuksena, joka nousee taivaaseen kuten piirretyissä. Minä käsitän sielun jonkinlaisena synnonyymina persoonalle tai silleen.. hankala selittää. Esim. voi sanoa että jollakin on "kaunis sielu" ;)
Kun ollaanhan me ihmiset jollain tavalla eläimiä tiedostavampia ja meillä on mielipiteitä ja käsityksiä kauneudesta yms. niin tavallaan meillä voi sanoa olevan sielua enemmän kuin vaikka madolla. Mutta kiintoisa asia jonka vasta luin Tieteenkuvalehdestä; jotkut pingviinit ratsastavat allonharjoilla ihan siksi, koska niistä se on mukavaa :P Aika jännä että eläimetkin halajaa jonkilaisia huveja eikä ajattele vain lisääntymistä.
"Onko sielu kykenevä elämään ilman fyysistä vartaloa? Jos on mikä ne yhdistää toisiinsa jne. "
Siksi minä ajattelenkin että sielu on tavallaan se henkilön persoonallisuus, onhan eläimilläkin persoonallisuuksia ja tietty ne kuolee eläimen mukana. Ei sen suurempaa.
Olen samaa mieltä mitä kirjoitit synneistä ja niiden anteeksi rukoilemisesta, paitsi siinä että en usko edes "synteihin" :P Mikä ihmee synti? Se on vaan teko josta aiheutuu jollekin toiselle harmia, että ei kannata tehä semmosia.
Vedät sen "jälleensynnyttäjän" ilman yliluonnollista toimijaa?
Ei millään pahalla mutta älyllinen rehellisyys ei rajoitu pelkästään rakkaan vihollisemme kristinuskon hölmöyksien ruotimiseen.
Jos aiot olla Tieteelliseen näyttöön nojaava realisti sinulla ei ole mitään tukea sielun, tai persoonan jälleensynyntymälle.
kiteytit sanalle sielu juuri sen asiaytimen jota minä yritin veivata :) Ja synti,juu se on sana uskovaisten ihmisten suista :) joka kuvastaa siis tekemiämme rikkomuksia mm. muita ihmisiä tai eläimiä vastaan tai jopa kokonaisia yhteisöjä vastaan. Harvemmin tulee sanaa synti edes käytettyä,mutta tähän asia yhteyteen se oli paikallaan ;)
Eläimet tosiaan halajaa huveja kuten vaikka koirat. Meidänkin koiruus kellii jalat taivasta kohti vinkupallo suussa ja piehtaroi nurmea vasten leluansa vingutellen. Eikä silloin tunnu kiinnostavan mikään muu ympärillä tapahtuva :)
pidän itseäni ateistina(tiedä nyt sitte onko se oikea ilmaus??), ja "uskon" silti että kuolemanjälkeen kaikilla on kivaa. en sen enemmin mihinkään "uudestisyntymiseen" tai sellaseen vaan ääh.. vaikee selittää mut sellaseen energiavirtaan...
kuitenki se jumala on olematta. en tiiä enkä välitä. mut jos se on olemassa niin sitten on myös muutki "super"olennot ja miks mä en muka vois sit alkaa kaveeraamaan jonni sellasen kans? en siis varmana ala tuhlaamaan ylimäärästä energiaa johonkin ihmeen palvontaan tai saarnaamiseen. eihän siinä ole mitään järkeä? kun sanotaanhan (tai siis olen kuullut sanottavan) että koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa uskoa tms. joten ainahan sitä voi pelata niillä korteilla mitkä on kädessä ja heittäytyy sit vaikka uskovaksi jos asia sit onki niin(siis kuollessahan se selviää)??
joo.. tajusin just että täällähän puhutaan ihan eriasiasta ku mitä mie kirjottelen.. sori.. taidan olla taas vähän kännissä :P
Ehkei siinä oo mitään jälleensynnyttäjä jumalaa; ehkä maailma vaan toimis niin, koska sielujen pitää siirtyä jonnekin tai jotain. Mee kysymään jotain buddhalaiselta tai hindulta, en kai minä tiiä niitten jutuista :P Kysymys onkin vain siinä, että onko teisti jos uskoo jälleensyntymiseen, minusta ei välttämättä, tai ei tietenkään, kun se ei sovi määritelmään. Ehkä on joku newage-tyyppi/todisteita-tarvitsematon-taikauskoja, mutta ei silti teisti.
Nimittäin ainehan kiertää koko ajan, muuttaa vaan olomuotoaan. Siitä ns. "maan tomusta" joksi ruumiskin muuttuu, on tehty myös uudet ihmiset ja porkkanat. Muutaman mainitakseni...
Agnostikko määrittelee sielun samoin kuin itse ajattelen. Tosin joskus olen kyseisen määritelmän lisäksi tuumaillut, että saattaa olla olemassa meille tuntematon ulottuvuus sähköiselle (ynnä muulle?) toiminnalle aivoissa, joka on sielun sija. Hämmästyttävät kokemukset esimerkiksi telepatiasta antavat aiheen olettaa monimutkaisemman totuuden olemassaolon.
Mitä taas syntiin tulee, kyllä syntiä on olemassa. Minusta synti tarkoittaa toimintaa, jossa ihminen (siis normaali ja normaalisti kehittynyt ihminen) toimii vastoin omaatuntoaan: siis tekee väärin vaikka tietää tekevänsä väärin. Siitä tulee aina paha mieli, ja pahimmissa tapauksissa johtaa todella huonoon oloon, ihminen joutuu "helvettiin". Vaan jos on kehityskelponen yksilö ja silleen, älyää kyllä mennä pyytämään anteeksi siltä, jota vastaan on rikkonut. Sitä rataa aukenee vähitellen taivas. Nimittäin sen vallan on "jumala" ihmisille antanut, että he voivat päästää toisensa kaikkiin niihin taivaisiin, joita on. (lainattu joltain, en vain muista keneltä, sorry)
Tämä sepustus yrittää osoittaa, että ei tiettyjen käsitteiden käyttäminen tai tietyissä yhteyksissä paljonkäytettyjen sanojen "lainaaminen" tee kenestäkään uskovaista. Ainoastaan irrationaalinen johonkin uskominen tekee.
sinut näillä tiedoilla ateistiksi. Jollet usko mihinkään persoonalliseen jumalolentoon, olet ateisti. Eli käsittääkseni voit ihan rauhassa uskoa kuoleman jälkeiseen elämään ja olla silti ateisti, jollet liitä jumalolentoja kuolemanjälkeisen välikappaleiksi...
Jossei sinua nyt kukaan pysty oikeaaan uskoon ja totuuteen, eli kristinuskoon, käännyttämään niin suosittelisin että ryhtyisit buddhalaiseksi.
Se ainakin uskoo uudestisyntymään eikä vaadi uskoa jumaliin.
aatteesta josta en ole kaikessa samaa mieltä.
Voisinko siis olla buddhalainen vaikka en uskoisi sen sisältöön muussa kuin uudelleensyntymisessä?
Olisiko mahdollista vaan uskoa mihin uskoo ja olla kuulumatta sen enempää mihinkään uskoon tai aatteeseen? Ja kuulumatta sen enempää mihinkään "porukkaan" johan nytkin olen saanut joiltakin tuttaviltani erittäin kovasti vastarintaa ja paheksuntaa,kun en kuulu kirkkoon enkä tunnusta uskoa minkään tyylilajin mukaan.
Uskoinpa aikoinaan kohtaloonkin,kunnes joku sanoi että senkin on joku kirjoittanut etukäteen. Mietin,että kukas sen nyt olisi voinut kirjottaa. ja taas sain vastaukseksi että jokin meitä suurempi voima.
Se ettet usko juuri lammaspaimenten versioon jeesuslahkon saduista ja tarinoista ei ole mitään merkitystä itse asian kannalta.
Teisti uskoo, eteisti ei usko jumalaan/jumaliin.
Siinä se ero on kaikessa lyhykäisyydessään.
Toki täällä luterilaislestadiolaisessa maassa kasvanut on taipuvainen pitämään kristinuskoa "oikeana" uskona.
Mutta eihän se niin ole. Kaikki kuvitellut jumalat ovat tasan yhtä todellisia niihin uskoville.
Jos olisit syntynyt pakistaniin epäilisit ehkä allahia samoin syin, tosin hiljaa itseksesi... ;)
Tai intialaisena suhtautuisit varauksin hindulaisuuden omituisuuksiin ja miettisit onko ehkä harekrishnojen jumala parempi.
Paikka kysyä tuota. Joo.
Kuin jonkun lampaanhakkaajien lahkon palstalla.