Uudistamista...
Helsingin piirin puheenjohtaja Anna-Mari Vimpari toteaa, että osa Korhosen avauksista on ollut "hankalia" Helsingin piirille.
Näin varmaan onkin, mikäli Helsingin kasvua pitäisi tukea ensisijaisesti maaseudun omakotitonteilla tilanteessa, missä kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinenkin on kysellyt Itä-Helsingin kaavoitustiheyden perään.
Jo apulaiskaupunginjohtaja Korpinen aikanaan nosti kädet pystyyn todeten Helsingin maanhinnan olevan liian korkea, jotta Helsingin silloinen muuttotappio olisi saatu käännetyksi. Periaatteessa kaupungin asukastiheydellä ei voi asua kuin kauppalassa tai maalaiskunnassa.
Periaatteelliselta kannalta on ongelmallista, mikäli kaupungit voivat ratkaista maanhinnan ongelman naapurikunnan tonteilla ja veronmaksajilla.
Käytännössä Sibbo ei ole kulttuurinsa säilyttämiseksi haalinut mittaamatonta määrää suomenkielisä ja niillä suomenkielisillä, jotka puhuvat ruotsia ja suhtautuvat myönteisesti suomenruotsalaisuuteen, voi olla helpompaa kiinteistöasioissa. Tämä kysymyshän on tuttu jo siirtoväen asuttamisen ajoilta.
Toisaalta Sipoo lupasi parhaansa lisätäkseen omin voimin asukkaiden määrää, joten jonkin verran vastaan on tultu.
On silti vaikea uskoa, että jokainen helsinkiläinen olisi kunnallista itsehallintoa vastaan, vaikka suurkaupunkia vastassa olisi vain kunta.
Mikäli Helsinki voittaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa tämän tapauksen, ovat seuraavaksi pysähtyneisyyttä maakuntakeskuksissa ylläpitävät virkamiehet seuraavaksi hyvin hoidettujen kehyskuntien kimpussa - ja Helsinkiä sekä pääkaupunkiseutua keveämmin perustein.
Toinen ongelma ovat Perussuomalaiset. Tämä siksi, että heillä on tai voi olla tohtoritasoisia ehdokkaita niin Helsingissä kuin Uudellamaallakin, jolloin ylenkatsominen ei riitä kunnallisvaalityöksi. Yksi ratkaisu on tietenkin todeta, että keskeinen osa perussuomalaisista jakaa saman epäeurooppalaisen asenteen vähemmistöihin kuin minkä länsieurooppalainen kova oikeisto. Tämäkään ei ole kovin hyvä strategia, koska perussuomalaisissa on myös äänestettäviä ja korkeatasoisia ehdokkaita.
Vimpari toteaa lisäksi, että ”läpi Suomen” on tiedossa keskustan järjestötyön ja -koneiston uudistamistarve.
Olenkin odottanut, koska Keskustan 21 piiriä ryhtyvät aloitteellisiksi. Suomen Keskustan resurssithan ovat pääasiassa maakunnissa. Jos rahaa pitäisi ohjata enemmän mielikuvamainontaan SAK:n ja presidentinvaalien tavoin, on tietenkin selvää, että piirit ovat ensimmäisenä pölkyllä.
Yksi keino tehostaa olisi tehdä piireistä vaalipiirin kokoisia, jolloin saataisiin varoja lisää viime hetkien mielikuvamainonnalle. Tämän vaihtoehtona on tietenkin se, että perussuomalaisten ja vihreiden sekä kristillisdemokraattien sarjassa kamppaileviin piireihin saataisiin ideoita yhtä paljon kuin rahaa ja rahaa yhtä paljon kuin ideoita.
Helsingin ja helsinkiläisen etu olisi kuntaliitos Vantaaseen ja sitten Espooseen. Tätä suurempi etu olisi kuitenkin se, että Espoo muuttuisi kyläkunnista ainakin Etelä-Espoossa kaupungiksi asemakaavaltaan. Tästä ei kuitenkaan liene sopivaa puhua, minkä vuoksi keskustellaan keveämmistä aiheista.
Keskustan uudistaminen voitaisiin aloittaa piirien uudelleen organisoinnin asemesta siitä, että piirit hankkisivat naiskiintiön lisäksi vaaleihin myös nuorisokiintiön ja kouluttaisivat ehdokkaat syksyn 2007 ja kesän 2008 aikana. Naiskiintiön lisäksi tarvitaan nuorisokiintiö. Poliitikoksi, varsinkin keskustapoliitikoksi kasvaminen vie aikaa.
Helsingin piirin puheenjohtaja Anna-Mari Vimpari toteaa, että osa Korhosen avauksista on ollut "hankalia" Helsingin piirille.
Näin varmaan onkin, mikäli Helsingin kasvua pitäisi tukea ensisijaisesti maaseudun omakotitonteilla tilanteessa, missä kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinenkin on kysellyt Itä-Helsingin kaavoitustiheyden perään.
Jo apulaiskaupunginjohtaja Korpinen aikanaan nosti kädet pystyyn todeten Helsingin maanhinnan olevan liian korkea, jotta Helsingin silloinen muuttotappio olisi saatu käännetyksi. Periaatteessa kaupungin asukastiheydellä ei voi asua kuin kauppalassa tai maalaiskunnassa.
Periaatteelliselta kannalta on ongelmallista, mikäli kaupungit voivat ratkaista maanhinnan ongelman naapurikunnan tonteilla ja veronmaksajilla.
Käytännössä Sibbo ei ole kulttuurinsa säilyttämiseksi haalinut mittaamatonta määrää suomenkielisä ja niillä suomenkielisillä, jotka puhuvat ruotsia ja suhtautuvat myönteisesti suomenruotsalaisuuteen, voi olla helpompaa kiinteistöasioissa. Tämä kysymyshän on tuttu jo siirtoväen asuttamisen ajoilta.
Toisaalta Sipoo lupasi parhaansa lisätäkseen omin voimin asukkaiden määrää, joten jonkin verran vastaan on tultu.
On silti vaikea uskoa, että jokainen helsinkiläinen olisi kunnallista itsehallintoa vastaan, vaikka suurkaupunkia vastassa olisi vain kunta.
Mikäli Helsinki voittaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa tämän tapauksen, ovat seuraavaksi pysähtyneisyyttä maakuntakeskuksissa ylläpitävät virkamiehet seuraavaksi hyvin hoidettujen kehyskuntien kimpussa - ja Helsinkiä sekä pääkaupunkiseutua keveämmin perustein.
Toinen ongelma ovat Perussuomalaiset. Tämä siksi, että heillä on tai voi olla tohtoritasoisia ehdokkaita niin Helsingissä kuin Uudellamaallakin, jolloin ylenkatsominen ei riitä kunnallisvaalityöksi. Yksi ratkaisu on tietenkin todeta, että keskeinen osa perussuomalaisista jakaa saman epäeurooppalaisen asenteen vähemmistöihin kuin minkä länsieurooppalainen kova oikeisto. Tämäkään ei ole kovin hyvä strategia, koska perussuomalaisissa on myös äänestettäviä ja korkeatasoisia ehdokkaita.
Vimpari toteaa lisäksi, että ”läpi Suomen” on tiedossa keskustan järjestötyön ja -koneiston uudistamistarve.
Olenkin odottanut, koska Keskustan 21 piiriä ryhtyvät aloitteellisiksi. Suomen Keskustan resurssithan ovat pääasiassa maakunnissa. Jos rahaa pitäisi ohjata enemmän mielikuvamainontaan SAK:n ja presidentinvaalien tavoin, on tietenkin selvää, että piirit ovat ensimmäisenä pölkyllä.
Yksi keino tehostaa olisi tehdä piireistä vaalipiirin kokoisia, jolloin saataisiin varoja lisää viime hetkien mielikuvamainonnalle. Tämän vaihtoehtona on tietenkin se, että perussuomalaisten ja vihreiden sekä kristillisdemokraattien sarjassa kamppaileviin piireihin saataisiin ideoita yhtä paljon kuin rahaa ja rahaa yhtä paljon kuin ideoita.
Helsingin ja helsinkiläisen etu olisi kuntaliitos Vantaaseen ja sitten Espooseen. Tätä suurempi etu olisi kuitenkin se, että Espoo muuttuisi kyläkunnista ainakin Etelä-Espoossa kaupungiksi asemakaavaltaan. Tästä ei kuitenkaan liene sopivaa puhua, minkä vuoksi keskustellaan keveämmistä aiheista.
Keskustan uudistaminen voitaisiin aloittaa piirien uudelleen organisoinnin asemesta siitä, että piirit hankkisivat naiskiintiön lisäksi vaaleihin myös nuorisokiintiön ja kouluttaisivat ehdokkaat syksyn 2007 ja kesän 2008 aikana. Naiskiintiön lisäksi tarvitaan nuorisokiintiö. Poliitikoksi, varsinkin keskustapoliitikoksi kasvaminen vie aikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Keskustan Helsingin piiri osaisi ehkä tarkentaa omaa politiikkaansa, jos se laatisi ohjelmansa sellaisksi, että Pekka Korpinen kannattaisi niitä.
Tämän jälkeen keskusta saattaisi saadsa 1%-yksikön kannatuslisäyksenkin Helsingissä, mikä ei muita puolueita hätkähdyttäisi.
Panepa viestiä Anna-Marille!
http://www.keskustanuoret.net/index.php?p=anna-mari_vimpari
En ajatellu hankkia itelleni pedofiilisyytteitä. ;-)))
http://www2.vaalikone.fi/kunta2004/naytaehdokas.jsp?VP=1005&ehdokas=3527
25 > 16
Vimpari Pohjois-Pohjanmaalta vastusti Malmin lentokentän ottamista asumiskäyttöön.
http://www.yle.fi/vaalikone2004/em.php?emp=l-.d-39.rt-1.ri-4330.s-5.ps-1
Politiikka on samaa kuin nurmijärveläisellä Vanhasella ja Bremerillä.
kuin Malmin kenttä.
Sillä miten muuten se saa esim. maataloustukea yli 200 000 euroa.
maatalous tukia 200000 euroa,tästäpä on oltu hiljaa näissä kaunaporukoissa.