Huonoimmat studioalbumit:
1. A Broken Frame
2. Speak and Spell
3. Exciter
Huonoin live-albumi:
Songs of Faith and Devotion Live
Huonoimmat singlet:
1. It's Called a Heart
2. The Meaning of Love
3. Dreaming of Me
Huonoin levynkansi:
Songs of Faith and Devotion
Huonoimmat musiikkivideot:
Kaikki ennen 1983 ja suurin osa 1997 jälkeisistä
1. A Broken Frame
2. Speak and Spell
3. Exciter
Huonoin live-albumi:
Songs of Faith and Devotion Live
Huonoimmat singlet:
1. It's Called a Heart
2. The Meaning of Love
3. Dreaming of Me
Huonoin levynkansi:
Songs of Faith and Devotion
Huonoimmat musiikkivideot:
Kaikki ennen 1983 ja suurin osa 1997 jälkeisistä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosin korvaan Speak and Spellin Construction time againilla.
Lisäksi listalta puuttuu DM:n kaikkein paskin single: Condemnation.
Lisämiinuksia DM saa siitä, että diggareilla menee kaikki rahat, kun jokainen sinkku pitää julkaista kolmena versiona, joista yhtä on yleensä lähes mahdoton saada.
Condemnation on mielestäni ihan OK verrattuna esim. Love in Itselfiin tai Lilianiin (ainakin siinä on paremmat sanoitukset - Goren lyriikat alkoivat kusta viimeistään Exciterin aikoihin).
Fanien kusettamisesta ja rahastuksesta olen samaa mieltä. Onneksi elämme internet-piratismin aikakautta. En enää osta Mode-levyjä!
No makuja on monia, Construction time again on aika erikoinen levy, ehkä menee mullakin levyjen häntäpäähän mutta soundeiltaan ja muutenkin tunnelmaltaan ehkä erikoisimpia Moden levyjä. Esim. laahaava Pipeline on aika kummallinen, joskus tulee kuunneltua, siinä on ovelia pingispöytäsoundeja ympätty samaan biisiin jossa ikäänkuin kaivostyöläiset raahaisivat samalla jotain superraskasta vaunua tms. Sellainen mielikuva mulle sitä tulee. Samaan aikaanhan DM oli aika kokeellista ja haki kaikenlaisia kummallisia sämplejä ympäristöstä. Some Great reward on myös aika erikoinen levy soundimaailmaltaan.
Limppu
Some great reward on kyllä edelleen yksi parhaista DM-levyistä, huikea parannus Constructioniin verrattuna. Mielestäni DM:n "kultakausi" osuu välille Some great reward - Songs of faith and devotion. Huippuna on Violator, joka aikoinaan aiheutti meikäläisen diggailun. Silloin meni kaikki rahat DM-sinkkuihin ym. sälään. Onneksi pääsin pakkomielteenomaisesta diggailusta eroon, kiitos bändin, joka rupesi tekemään niin huonoja levyjä!