Ranskan ja Venäjän vallankumoukset

Historian merkittävimpiin tapahtumiin kuuluvat Ranskan ja Venäjän vallankumoukset. Niissä on havaittavissa paljon yhteisiä piirteitä, mutta myös eroja.
Keskeisin yhteinen piirre Ranskan ja Venäjän vallankumouksissa oli, että ne molemmat kohdistuivat monarkiaa, aatelistoa ja kristinuskoa vastaan. Kummankin vallankumouksen taustalla olivat myös vapaamuurarit, illuminaatit ym. salaseurat jotka vihaavat kristinuskoa ja pyrkivät yhteiskuntajärjestelmän keikauttamiseen.
Ranskan vallankumous alkoi v. 1789 jolloin Ranskasta tuli perustuslaillinen monarkia. Venäjällä Ranskan vuotta 1789 vastasi vuosi 1905 jolloin tsaari levottomuuksien jälkeen suostui perustamaan duuman. Ranskan vallankumouksessa tapahtumat vain etenivät nopeammin. Vallankumouksen alusta meni vain kolme vuotta siihen kun kuningas syrjäytettiin ( v. 1792 ) ja maa julistettiin tasavallaksi. Venäjällä meni vallankumouksen alusta 12 vuotta ennen kuin tsaari syrjäytettiin v. 1917.
Yhdessä asiassa ranskalaiset ja venäläiset olivat yhtä nopeita. He murhasivat hallitsijansa noin vuosi sen jälkeen kun olivat syösseet tämän vallasta. Myös hallitsijoiden puolisot murhattiin ja Venäjä meni jopa niin pitkälle, että hallitsijan lapsetkin murhattiin. Ranskassa ei sentään kuninkaan kaikkia lapsia murhattu. Kuninkaan tytär pääsi jopa pakenemaan, mutta kruununprinssi kuoli hämärissä oloissa vankilassa. Myöhemmin sekä Venäjällä että Ranskassa esiintyi henkilöitä jotka väittivät olevansa kadonnut kruununperijä.
Sekä Venäjällä että Ranskassa oli suuria yhteiskunnallisia epäkohtia ennen vallankumousta. Tätä ei voi kieltää, mutta oliko vallankumous ainoa ratkaisu ongelmiin. Ei ollut. Olisi voitu väkivaltaisen kumouksen sijasta valita rauhallisen kehityksen tie niin kuin esim. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on tehty.
Sekä Ranskan että Venäjän vallankumous nosti valtaan diktaattorin. Ranskassa valtaan nousi Robespierre ja Venäjällä Lenin. Kumpikin vallankumousjohtaja oli aatelismies, mutta he nousivat rajusti omaa säätyään vastaan ja murhauttivat säälimättä aatelisia, ei pelkästään miehiä vaan myös naisia ja lapsia. Molemmat vainosivat myös pappeja ja uskovia rahvaanihmisiä. Lenin kohdisti vainonsa myös porvareihin ja maata omistaviin talonpoikiin toisin kuin Robespierre joka nähtävästi suosi porvaristoa ja talonpoikia.
Vapaamuurarilääkäri Guillotinin toimesta Ranskan vallankumous sai käyttöönsä laitteen joka mahdollisti ihmisten nopean tappamisen ja samalla laajamittaiset joukkomurhat. Venäjän vallankumouksessa joukkomurhat mahdollistuivat tuohon aikaan jo yleistyneiden tuliaseiden ansiosta. Molemmissa vallankumouksissa joukkomurhien uhreiksi joutui myös vallankumouksen kannattajia. Vallankumous siis söi lapsensa kummassakin tapauksessa.
Venäjän vallankumouksen primus motorina oli bolsevikkipuolue ja Ranskan vallankumouksen kantava voima oli jakobiiniklubi. Venäjällä bolsevikit onnistuivat säilyttämään valtansa 74 vuotta, mutta jakobiinit Ranskassa vain noin vuoden. Myös vallankumousjohtajien kohtaloissa oli eroa. Robespierre sai lopulta maistaa omaa lääkettään ja joutui mestauslavalle, mutta Lenin kuoli omassa sängyssään kuppaan ja raato palsamoitiin ja pantiin näytteille kunniapaikalle missä se vieläkin könöttää.
Ranskassa ei olisi voinut kuvitellakaan, että jakobiinit olisivat pysyneet vallassa 74 vuotta niin kuin Venäjällä bolsevikit. Syynä tähän oli ranskalaisten parempi sivistystaso oman vallankumouksensa aikoihin. Ranskassa oli vuonna 1789 suurempi osuus väestöstä lukutaitoisia kuin Venäjällä vuonna 1917.
Ranskassa jakobiinien hirmuvaltaa seurasi maltillisempi direktoriokausi, joka myös oli heikkouden aikaa. Venäjällä vastaava ajanjakso oli Jeltsinin presidenttikausi 1991-99. Ranskassa heikkouden ajanjakson lopetti Napoleon nousemalla valtaan v. 1799. Venäjän heikkouden ajan taas lopetti Putin noustessaan valtaan vuodenvaihteessa 1999-2000. Venäjällä kesti 95 vuotta vallankumouksen alkutahdeista tilanteen " normalisoitumiseen ". Ranskassa vastaava kehitys käytiin läpi kymmenessä vuodessa.