Abstraktia rahaa on enemmän kuin sen arvo antaisi olettaa, on olemassa rahaa, jolle ei ole reaalitaloudessa vastinetta, vaikka voimmekin kysyä eikö alun perin ollut tarkoitus että rahalla operoitaisiin reaalitaloutta, niin että vaihto olisi helpompaa, olisi jokin yleinen vaihdonväline, jonka voisi aina halutessaan muuttaa reaaliseksi?
Kuitenkaan enää näin ei ole, raha on irrottautunut reaalimaailmasta siten että emme enää usko sitä mitä tapahtuu reaalimaailmassa, vaan uskomme siihen mitä tapahtuu rahamaailmassa. Ihmiset tekevät mitä hulluimpia asioita, vain jotta tämä rahanmaailma saavuttaisi sisäisen harmoniansa.
Köyhyys voidaan poistaa poistamalla köyhät, köyhäthän eivät tuota rahaa, vaan ovat itse asiassa painolastina Talouden kasvulle, joten Talous voi kasvaa vain tuhoamalla köyhät, vaikka Talous tarvitsee markkinoita, jotta se voisi kasvaa. Ajatus köyhien hävittämisestä syntyy silloin, kun reaalimaailmaan tuotanto on viety äärimmilleen, se ei voi yksinkertaisesti enää kasvaa.
Reaalitalouden markkinat ovat kuitenkin saavuttaneet rajansa jo ajat sitten, Talouden pitää kuitenkin kasvaa, vaikka rajat olisi ylitettykin. Rahaa on siis olemassa enemmän kuin sille on ”viittauksen kohteita maailmassa”, koska raha on yleensä viitannut vain johonkin materiaaliseen, niin nykyään se on alkanut viitata myös ns. henkiseen materiaan, eli kun reaalitalouden viittauskohteita on tuotettu niin paljon kuin vain on mahdollista, on viittauksen kohteita täytynyt syntyä ihan itsestään lisää. Raha valtaa sellaisia alueita, joille se ei oikeastaan edes kuuluisi, se määrää miten asioiden pitäisi olla, raha toimii perusteena kaikille kylmille operaatioille joiden seurauksia pidettäisiin muuten epäinhimillisinä. Raha on luonut mieliimme sellaisia kuvia ja kuvitelmia, joille ei ole mitään vastaavuutta todellisuudessa.
Raha on noitunut mielemme uskomaan rahatalouden itse itsensä oikeuttaviin operaatioihin, jotka kertovat miten asioiden tulisi olla, kaikki jotka uskaltavat arvostella rahatalouden operaatioita ovat vailla ”realismintajua”. Tästä voidaan hyvänä esimerkkinä esittää teollisesti tuotettu kulttuuri, kuten elokuvat, jotka tuotetaan laskelmoiden mitä elementtejä elokuvaan pitää laittaa, jotta rahaa tuotettaisiin suurin mahdollinen määrä. Tämä sama menetelmä on käytössä kaikkialla, mikä on se paras menetelmä, jolla voimme tuottaa suurimman voiton? Kysymys rajaa jo itsessään vastausvaihtoehdot.
Kun maailma nähdään tämän kieroutuneen käsityksen mukaan, niin maailman täytyy soveltua ihmisten käsitykseen siitä millainen se on. Jos maailma ei ole sellainen kuin kuvitellaan, asioita joudutaan ratkomaan väkivaltaa käyttäen, jolloin mutkat suoristuvat mitä erikoisimmilla tavoilla. Ihmiset eivät osaa kyseenalaistaa nykyistä järjestelmää, koska se on juurtunut ajatteluumme. Kysymykset joihin etsimme vastauksia, eivät ehkä koskaan voisikaan saada ”totuudellisempia” vastauksia kuin ne nykyään ovat saaneet. Kuka uskaltaa esittää uusia kysymyksiä, jotka eivät ole sidottuja niihin ajattelunehtoihin, joilla tämä nykymaailma operoi?
Kuitenkaan enää näin ei ole, raha on irrottautunut reaalimaailmasta siten että emme enää usko sitä mitä tapahtuu reaalimaailmassa, vaan uskomme siihen mitä tapahtuu rahamaailmassa. Ihmiset tekevät mitä hulluimpia asioita, vain jotta tämä rahanmaailma saavuttaisi sisäisen harmoniansa.
Köyhyys voidaan poistaa poistamalla köyhät, köyhäthän eivät tuota rahaa, vaan ovat itse asiassa painolastina Talouden kasvulle, joten Talous voi kasvaa vain tuhoamalla köyhät, vaikka Talous tarvitsee markkinoita, jotta se voisi kasvaa. Ajatus köyhien hävittämisestä syntyy silloin, kun reaalimaailmaan tuotanto on viety äärimmilleen, se ei voi yksinkertaisesti enää kasvaa.
Reaalitalouden markkinat ovat kuitenkin saavuttaneet rajansa jo ajat sitten, Talouden pitää kuitenkin kasvaa, vaikka rajat olisi ylitettykin. Rahaa on siis olemassa enemmän kuin sille on ”viittauksen kohteita maailmassa”, koska raha on yleensä viitannut vain johonkin materiaaliseen, niin nykyään se on alkanut viitata myös ns. henkiseen materiaan, eli kun reaalitalouden viittauskohteita on tuotettu niin paljon kuin vain on mahdollista, on viittauksen kohteita täytynyt syntyä ihan itsestään lisää. Raha valtaa sellaisia alueita, joille se ei oikeastaan edes kuuluisi, se määrää miten asioiden pitäisi olla, raha toimii perusteena kaikille kylmille operaatioille joiden seurauksia pidettäisiin muuten epäinhimillisinä. Raha on luonut mieliimme sellaisia kuvia ja kuvitelmia, joille ei ole mitään vastaavuutta todellisuudessa.
Raha on noitunut mielemme uskomaan rahatalouden itse itsensä oikeuttaviin operaatioihin, jotka kertovat miten asioiden tulisi olla, kaikki jotka uskaltavat arvostella rahatalouden operaatioita ovat vailla ”realismintajua”. Tästä voidaan hyvänä esimerkkinä esittää teollisesti tuotettu kulttuuri, kuten elokuvat, jotka tuotetaan laskelmoiden mitä elementtejä elokuvaan pitää laittaa, jotta rahaa tuotettaisiin suurin mahdollinen määrä. Tämä sama menetelmä on käytössä kaikkialla, mikä on se paras menetelmä, jolla voimme tuottaa suurimman voiton? Kysymys rajaa jo itsessään vastausvaihtoehdot.
Kun maailma nähdään tämän kieroutuneen käsityksen mukaan, niin maailman täytyy soveltua ihmisten käsitykseen siitä millainen se on. Jos maailma ei ole sellainen kuin kuvitellaan, asioita joudutaan ratkomaan väkivaltaa käyttäen, jolloin mutkat suoristuvat mitä erikoisimmilla tavoilla. Ihmiset eivät osaa kyseenalaistaa nykyistä järjestelmää, koska se on juurtunut ajatteluumme. Kysymykset joihin etsimme vastauksia, eivät ehkä koskaan voisikaan saada ”totuudellisempia” vastauksia kuin ne nykyään ovat saaneet. Kuka uskaltaa esittää uusia kysymyksiä, jotka eivät ole sidottuja niihin ajattelunehtoihin, joilla tämä nykymaailma operoi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
mm. Pentti Malaska arvioi, että maailmantaloudessa on liikkellä rahaa noin viisikymmentä kertaa enemmän kuin mitä kaikki reaalitaloudellinen vaihto tarvitsisi. Rajojen yli nopean voiton toivossa likkuvaa spekulatiivista valuuttaa oli noin 95% kaikesta, siis vain 5% liittyi johonkin tavaranvaihtoon ulkomaankaupassa.
No, noista ajoista rahataloudellinen ekspansio on vain räjähtänyt entisestään.
> eikö alun perin ollut tarkoitus että rahalla operoitaisiin reaalitaloutta, niin että jokin yleinen vaihdonväline, jonka voisi aina halutessaan muuttaa reaaliseksi?
Tavaranomistajat ratkaisivat vaihtoprosessin laajentuessa ja monimutkaistuessa vaihdon kasvaneet ongelmat käytännössä - ajattelematta, että yleisellä vastikkeella eli rahalla on tämä tai tuo alkuperäinen "tarkoitus"
>Ihmiset tekevät mitä hulluimpia asioita, vain jotta tämä rahanmaailma saavuttaisi sisäisen harmoniansa. Raha on luonut mieliimme sellaisia kuvia ja kuvitelmia, joille ei ole mitään vastaavuutta todellisuudessa. Raha valtaa sellaisia alueita, joille se ei oikeastaan edes kuuluisi.
Tuon kaiken raha on tehnyt jo paljon ennen kapitalismin syntyä. Kun otit esille elokuvateollisuuden ja totesit myöhemmin että "ihmiset eivät osaa kyseenalaistaa nykyistä järjestelmää, koska se on juurtunut ajatteluumme", niin tartun tällä kerralla tähän asiaan. Lainaan Leontjevia:
"Todellisuuden ilmiöiden tajuaminen voi tapahtua ainoastaan omaksumalla ulkoapäin "valmiita" merkityksiä: vuorovaikutuksessa, yksilöllisen tai joukkotiedotuksen eri muodoissa käytettyjä tietoja, käsitteitä ja näkökantoja. Tämän seikka tekeekin mahdolliseksi vääristyneiden tai mielikuvituksellisten käsitysten ja ideoiden iskostumisen yksilön tietoisuuteen, jopa sellaistenkin, joilla ei ole minkäänlaista pohjaa hänen todellisessa käytännöllisessä elämänkokemuksessaan. . .
Yksilö ei yksinkertaisesti "seiso" merkitysten "näyteikkunan" edessä valitsemassa siinä esitetyistä "tarjouksista". Käsitykset, käsitteet ja ja ideat eivät odota passiivisena hänen valintaansa vaan kaivautuvat energisesti hänen reaalisen vuorovaikutuksensa muodostaviin ihmissuhteisiin. Kun yksilön tietyissä elämänolosuhteissa tulee suorittaa valintoja, niin hän ei tee valintaa merkitysten välillä, vaan merkityksissä ilmenevien ja niissä tiedostettujen toisiinsa törmäävien yhteiskunnallisten näkemysten väillä."
>Raha on noitunut mielemme uskomaan rahatalouden itse itsensä oikeuttaviin operaatioihin, jotka kertovat miten asioiden tulisi olla, kaikki jotka uskaltavat arvostella rahatalouden operaatioita ovat vailla ”realismintajua”.
Vallassa olevat ja sitä tavoittelevat se noituu, muiden mielet se kääntää tietoisuuttamme muovaavan valtavan koneistonsa avulla.
että "Pöhköpää" puhuu seuraavasta ja vähän muustakin täyttä asiaa jutussaan "Meillä on ongelma"
>Jos maailma ei ole sellainen kuin kuvitellaan, asioita joudutaan ratkomaan väkivaltaa käyttäen, jolloin mutkat suoristuvat mitä erikoisimmilla tavoilla
puhuu asiaa, vaikka kappalejako puuttuukin;)
Rahasta taas löytyy kommentti muutoksesta yhteiskunnassa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000000477971
avautuva kommentti. Olin tätä nettitaistelua käydessäni "sivukorvallani" kuulevinani jopa jostain Ylen talousohjelmasta, että näillä nyt lomauttavilla yrityksillä menee kaikkien "taloustieteellisten" mittareden mukaan erinomaisen hyvin
Entinen Arvokin sähkötti kotiin Pariisista mahdollisimman lyhyesti kotiväelleen rahapulassa: Kun Arvolla ei ole rahaa, niin rahalla ei ole arvoa.
Olisikohan ollut myöhäisempi Akateemikko?
vaan tyhmä, persaukinen Rahamies.
Tyhmä persaukinen kysyy?
Selvitä mikä sinua "nokkii" asiassa?
Ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu!
kauha eikä edes lusikkasi - enkä ole edes tyhmyydelle vihainen kuin rakkikoira tai Eino Leino
jota koko kylmän sodan ajan käytiin läntisen kapitalismin ja itäblokin kommunismin välillä. Se on harhakäsitys, että kapitalismi tai markkinatalous olisivat voittaneet kommunismin eli suunnitelmatalouden. Raha voitti, ja se mikä hävisi, oli reaalitalous, aivan kuten Aleksi sanoo.
Vanhoihin asemiin ja asenteisiin jämähtäneet ihmiset eivät vielä itkään aikaan tule tajuamaan, että tilanne maailmassa talouden suhten on globaalin reahatalouden synnyn myöyä päivittynyt aivan uusiin ohjelmiin. Maailmantaloudella ei enää ole mitään tekemistä entisten ideologioiden kanssa. Sitä mitä tapahtuu, ei voi kuvata tai selittää edes perinteisten talousteorioiden avulla.
Itsekukin voisi nähdä sen vaivan, että päivittäisi omia näkemyksiään taloudesta vähän enemmän ajan tasalle. Suositeltavaa lukemista ensihätään olisivat esim. Martin - Schumann: Globalisaatioloukku, M Chossudovsky: Köyhyyden globalisointi, P Bourdieu: Vastatulet, Noam Chomsky: Hinnalla millä hyvänsä, ja lopuksi vaikkapa taloushistorian toistaiseksi menestyneimmän rahataloudellisen kenottelijan, George Sorosin kirja Kansainvälisen kapitalismin kriisi, josta köy hyvin ilmi, miten vähän perinteisillä talousteorioilla enää hallitaan taloutta.
George Soroshan on koulutukseltaan filosofi, joka aluksi taisteli globalisoituvaa maailmantaloutta vastaan yrittäen puhua valtiojohtajille järkeä, mutta koska tämä ei tuottanut mitään tulosta, päätti ryhtyä keinottelijaksi. Nyt häntä sitten jo kuunnellaankin. Hän loi valuttakeinottelulla rahaa, jota sitten käytti entisten itäblokin maiden, mm. kotimaansa Unkarin, nostamiseen jaloilleen. Kirjassaan hän antaa myös ohimennen kuvauksen siitä kuinka Venäjän yksityistäminen tapahtui - ja kuvauksesta päätellen pitää paikkansa, ettei itse järjestelmässä tapahtunut juuri mitään, vain nimi vaihtui toiseksi. Samat toimijat, jotka olivat kasanneet varallisuuksia N-liiton systeemissä, kasasivat nyt sitä Venäjän markkinataloudessa.
Tuollaisista seikoista näemme että ristiriita tai vastakkainasettelu kommunistisen ja kapitalistisen järjestelmän völillä oli näennäinen, ja ideologine tasitelu ei kerro koko totuutta jos edes mitään siitä mitä järjestelmien sisällä todella tapahtui. Kuitenkin monet pienet, "tavalliset" ihmiset yhä uskovat, että "markkinatalous" voisi olla jokin pelastava idea, joka oli "parempi" ja siksi kaatoi "kommunismin" tai "sosialistiset järjestelmät"...
Hohhoijaa, joku tulee sillä uskolla autuaaksi...
Totta on, että rahatalous löi itsensä loullisesti läpi globalisaation myötä, mutta ei sekään noussut tyhjästä. Sen ekspansion tarvitsemat rakenteet olivat jo olemassa, nimittäin maailmanmitassa revennyt kuilu pohjoisten teollisuusvaltioiden ja etelän "komannen" maailman välille. Tämä kuilu oli se jonka yli operoitiin rahalla, eli neokolonialismi oli globalisaation esivaihe.
Jo 60-luvun puolivälissä oli ajattelukykyisiä analyytikkoja, jotka toissijaistivat silloisen ideologisen kahtiajaon ja näkivät, että ratkaisevaan asemaan nousee raharikkauden ja reaalisen köyhyyden välinen ristiriita. Lainaan vuodelta 1966 erästä tekstiä, jonka paikkansapitävyys näin jälkikäteen vaikuttaa suorastaan järkyttävän osuvalta:
"Tämä maailman uusi kahtiajako on paljon vaarallisempi kuin aikaisempi vastakohta idän ja lännen välillä; se on paljon täydellisempi ja se perustuu kouriintuntuviin taloudellisiin seikkoihin, kun jälkimmäinen taas perustuu 'vain' ideologisiin eroihin, eli, marxilaista terminologiaa käyttääksemme, jako on nyt todella tapahtumassa taloudellisen reaalibaasiksen pohjalla. Lisäksi jakoa on syventämässä myös se erittäin katkeroittava tosiseikka että maailman rikkaudet ovat pääasiassa keskittyneet ns. valkoisen päärodun käsiin.
Tilanne on vakava, ovathan nälkä ja muut konkreettiset epäkohdat paljon vaikuttavampia ja pysyvämpiä katkeruuden ja aggressiivisten tunteiden aiheuttajia kuin puhtaat aatteelliset erot silloin kun ne eivät korreloidu taloudellisten erojen kanssa tai johdu näistä.
Köyhyys ei kysy puoluekirjaa. Teollisuusmaissa kmmunisti ja taloudellisen liberalismin kannattaja uskovat molemmat siihen että hänen järjestelmänsä on paras elintason kohottaja ja turvaaja, ja kysymys on siis siitä kumpi järjestelmä kohottaa elintasoa nopeammin, oikeudenmukaisemmin ja tehokkaammin. Kehitysmaakysymyksessä on tilanne se että toisissa maissa ovat työläisetkin rikkaita ja toisessa porvaritkin köyhiä. Taloudellinen järjestelmä vaikuttaa sekin tietysti taloudelliseen kokonaiskasvuun; silti yksin siihen viittaaminen on hyödytöntä sillä kansainvälisissä kysymyksissä se on epäolennaisempaa."
Näin on.
ei kuulu tuotanto, vaan aloitat sen tuloksien globaalista jakautumisesta, niin analyysisi, kertoo, miltä asiat ensi silmäyksellä ja päällisin puolin katsottuna näyttävät.
>Tilanne on vakava, ovathan nälkä ja muut konkreettiset epäkohdat paljon vaikuttavampia ja pysyvämpiä katkeruuden ja aggressiivisten tunteiden aiheuttajia kuin puhtaat aatteelliset erot silloin kun ne eivät korreloidu taloudellisten erojen kanssa tai johdu näistä.
Tilanne on siis nyt globaalisti samanlainen kuin se oli Marxin ja Engelsin aikana euroopalaisissa kapitalismin syntymaissa.
>Köyhyys ei kysy puoluekirjaa.
"Ajettelukykyinen analyyttisyys" ei kysy mitään, vaan latelee latteita, pintapuolisia vastauksiaan.
niin että terveessä taloudessa (reaalinen) tuotanto on se kaiken lähtökohta, mutta kapitalismi käänsi asioiden priorisoinnin niin että ketju T(uotanto)-R(aha)-T(uotanto) muuttui järjestykseen R-T-R? Näin minä sen olen ymmärtänyt, korjaa jos olen väärässä.
Ja nyt siis globaaliseen mittakaavaan kasvanut rahataloudellinen ekspansio on koko talouden ("kasvu")moottori, eli rahaa syntyy ja häviää rahatalouden omalla autonomisella alueella, ja tämä raha sitten pyörittää sikäli kun pyörittää reaalitalouden rattaita.
Eli kuten sanot: "Tilanne on siis nyt globaalisti samanlainen kuin se oli Marxin ja Engelsin aikana euroopalaisissa kapitalismin syntymaissa." Ehkä voitaisiin sanoa: tilanne on nyt monin tavoin ja monin verroin pahempi, koska mikään reaalinen ei enää määrää rahan synty- ja häviämisehtoja.
Tässä ei siis ole kysymys mistään "miltä asiat ensi silmäyksellä ja päällisin puolin katsottuna näyttävät", vaan siitä tosiasiallisesta tilanteeesta joka (maailman)taloudessa nyt vallitsee. Vain muutama prosentti liikkeellä olevasta rahasta on missään pitempiaikaisessa sitoutumissuhteessa mihinkään reaaliseen: tuotantoon, kauppaan, tms. Sen sijaan on kahdenkymmenen viime vuoden aikana esimerkiksi kehitetty tuhansia, kymmeniätuhansia, tai ehkä liki satatuhatta uutta "työkalua" erilaisia johdannaiskauppoja varten.
Yritin vain sanoa (kuten Aleksikin, joka lienee myös lukenut Oikkosen Narkissos-esseitä), että vastakkain ovat nyt rahatalous ja reaalitalous ja kapitalismin ja kommunismin ideologinen taistelu on auttamattomasti vanha asetelma. Kuten siteeraukseni eräältä henkilöltä kertoo, joku oli jo 60-luvun puolivälissä sen verran viisas että puhui näillä äänenpainoilla. Arvaatko mahdollisesti keneltä lainaus on?
esittämäsi täsmennykset ovat sekä paikallaan että asian ymmärtämisen kannalta välttämättömiä, mutta viimeinen "harppauksesi":
>vastakkain ovat nyt rahatalous ja reaalitalous
palauttaa taas vastakkaisuuden yhtä abstraktiksi kuin vastakkainasettelu markkinatalous/kommunismi, jota käytit aikaisemmin.
Kun otit esille Marxin, niin teoksessa "Luokkataistelut Ranskassa vuosina 1848-50" hän analysoi nyt käsittelemiämme taloudellisia suhteita näin:
"Tästä lähtien hallitsevat pankkiirit". Latiffe oli lausunut ilmi vallankumouksen salaisuuden." Seuraavaksi Marx tarkastelee teollisuusporvariston asemaa, monarkian rahapulaa, valtion velkaantuneisuutta jne. Jo tuolloin oli siis kysymys raha- ja reaalitalouden etujen ristiriitaisuudesta, mutta Marx ei markkinoi tätä tosiasiaa loistavana uutena oivalluksenaan. eikä esittele sitä historiallisesti perustavana vastakkaisuutena.
Esipuheessaan em. teoksen vuoden 1895 painokseen Engels totesi: "Se että Marx tunsi tarkasti niin Ranskan taloudellisen tilanteen helmikuun vallankumouksen edellä kuin myös tämän maan poliittiset tapahtumat sen jälkeen, auttoi häntä antamaan tapahtumista esityksen, joka tuo niiden sisäisen yhteyden julki niin hyvin, ettei parempaan ole sen jälkeen pystytty, ja joka on myöhemmin kestänyt loistavasti Marxin itsensä tekemän kaksinkertaisen tarkistuksen".
Tarkoitin pintapuolisuudella nimenomaan sitä, että esitetään uusina ”heuristisina” keksintöinä erilaisia faktojen mielivaltaisia yhdistelmiä, eikä yritetäkään etsiä tapahtumien sisäisiä yhteyksiä. Tämän vuoksi en "repostele" Oikkosen esseitä enkä arvaile kuka mahdollisesti Marxiakin lukenut henkilö on siteeraamasi tekstin tehnyt.
Tämän sanominen ei merkitse sitä, että en pitäisin näiden ja ennen kaikkea lukuisien muiden vähemmän "keksintöjä" mutta enemmän faktatietoja sisältävien uusien tekstien lukemista välttämättömänä. Ei sen vuoksi, että haluaisin löytää niistä jonkin uuden "maailmanselityksen", vaan siksi että voisin saada edes jonkinlaisen selvyyden niihin lukuisiin konkreettisiin ongelmiin, joihin niin minä kuin kaikki muutkin "maailman menoa" seuraavat ihimiset väistämättä jatkuvasti törmäävät.
kirja oli aikanaan Martin - Schumannin "Globalisaatioloukku", jossa hyvin havainnollistuu se miten rahataloudesta on muutamassa vuosikymmenessä tietotekniikan vauhdittamana sukeutunut kokonaan omaehtoinen toimialue, jonka yhteydet reaalitalouteen ovat jonkinlaisia "veteen piirrettyjä viivoja". Vaikka voidaan tietysti sanoa, että raha ja työ ovat aina olleet eri asioita, olen sitä mieltä, että nykyinen tilanne on historiallisesti uusi, ja rahalla on nyt ominaisuuksia, joita sillä ei ollut liberalismin syntyaikoihin, ei silloin kun Marx teki omat (liberalistisen teorian käsitteistölle perustuvat) teoriansa, eikä vielä silloin kun pankkijärjestelmissä luovuttiin viimeisistä yrityksistä sitoa rahan arvo johonkin sitä vakauttavaan tekijään eli kultaan. Tässä suhteessa selvä historia on kirjoitettavissa, ja siinä historiassa Marx asettuu omalle paikalleen yhtenä silmien avaajana ja vaikuttajana.
Meillä ei liene erimielisyyttä siitä mikä kaiken talouajattelun oikea lähtökohta olisi, mutta siinä jäämme varmasti erimielisiksi, että se mitä Marx esitti olisi jokin lopullinen totuus. Minä olen siinä samaa mieltä kuin Oikkonen: elämme nyt aikoja, jolloin jokin talousajatteluumme jo sen syntyvaiheista (siis uuden ajan alusta) istutettu "sisäinen" dynamiikka toteuttaa lopullisesti oman täydellistymisensä ja tuhonsa. Se ei tarjoa matkan varrelta mitään mikä voisi toimia pelastukskeinona. Meitä ei pelasta mikään mikä liittyy liberalismiin, marxismiin, ylikansalliseen teknotalouteen tai globaaliin rahatalouteen. Uudet ajatukset ja teoriat tulevat mahdolliseksi vasta sitten kun tämä tie on käyty katkeraan loppuun.
Sorry, pessimismini.
Ai niin, tuon vuodelta -66 peräisin olleen sitaatin kirjoittaja muuten oli silloin 20-vuotias Erkki Tuomioja.
päästä samoille vesille- mutta väliäkö sillä:
Tuomioja arvosteli kotisivuillaan (löytynee sieltä edelleen) Fnarcis Wheenin Marx- elämäkerran. Kehui kirjaa, ja totesi sivumennen erään tärkeän tosiasian:" En osaa arvioida, miten hyvin Wheen kuvaa Marxin ajattelun kehittymistä - kuten useimmat vasemmistolaiset minäkään en ole koskaan kunnolla tutustunut Marxin ajatuksiin (sitaatti on muistinvarainen mutta asia oli tuo)
Marxin teoreettisena lähtökohtana voi tietysti pitää liberalismia tai melkein mitä tahansa.
"Niinpä Pariisin "Revue Positives" moittii minua toiselta puolen siitä. että käsittelen taloustiedettä metafyysisesti, toiselta puolen - arvatkaapa mitä - siitä, että rajoitun vain olevaisen kriittiseen jäsentelyyn kirjoittamatta ruokareseptejä tulevaisuuuden kuppilaa varten. Metfysiikkaa koskevaa moitetta vastaan huomauttaa prof. Ziber:" Sikäli kun kysymyksessä on varsinainen teoria, kyseessä on koko englantilaisen koulun käyttämä deduktiivinen metodi, jonka puutteellisuudet samoin kuin hyvätkin puolet ovat ominaisia parhaille taloustieteen teoreetikoille."
(Noiden englantilaisten jokkoon mahtunee jo joku liberalistinen taloustieteilijä. Ja Pääoman esitöistä näitä, niin kuin muitakin Marxin kriittisesti arvioimia teoreetikkoja löytyy tukuttain lisää)
Marx itse pitää venäläisen Kaufmanin kriittistä kuvausta metodistaan niin sattuvana, "että mikäli minä itse olen sitä käyttänyt, niin hyväntahtoisesti, mitä muuta hän on kuvannut kuin dialektisen metodin"?
>mutta siinä jäämme varmasti erimielisiksi, että se mitä Marx esitti olisi jokin lopullinen totuus - olen siinä samaa mieltä kuin Oikkonen: elämme nyt aikoja, jolloin jokin talousajatteluumme jo sen syntyvaiheista (siis uuden ajan alusta) istutettu "sisäinen" dynamiikka toteuttaa lopullisesti oman täydellistymisensä ja tuhonsa"
Tuosta se erimielisyytemme ydin selviää. Te näette tuhon siemenen ajattelussa - jo sen syntyvaiheissa jostain sen sisään istuteussa
dynamiikassa eli palaatte Hegeliin. Marx sanoo omasta materiaalisesta dialektiikastaan näin:
"Dialektinen metodini ei ole ainoastaan perustaltaan erilainen kuin Hegelin metodi, vaan se on tämän suoranainen vastakohta. Hegelin mielestä ajatusprosessi, jonka hän aatteen nimisenä muuttaa jopa itsenäiseksi subjektiksi. on todellisuuden demiurgi, todellisuuden, joka on vain aatteen ulkoinen ilmaus. Minulle taas ideaalinen ei ole muuta kuin ihmispäähän siirrettyä ja siellä muunnettua materiaalisuutta."
(Lainaukset Pääoman toisen painoksen loppusanoista)
ei varmastikaan koskaan ole kokeiltu sellaisessa mielessä että voitaisiin sanoa sen olevan täysin kelvoton järjestelmä. Yksi syy on se että Marx ei itse sitä viimeistellyt tai kehittänyt loppuun asti, joten käsitys kommunismista on aina riippuvainen tulkitsijasta. Kommunismi on puhtaasti idealistinen valtio- tai talousteoria, sillä sen toteuttaminen vaatisi suuria muutoksia todellisuuteen, kun taas kapitalismi oli jotain ”luonnollista”, lähes kaikki edeltävät taloudet olivat toimineet kutakuinkin samoilla periaatteilla.
Minusta on myös aika köyhää ajatella joidenkin oppien puitteissa, kyllähän Marxin saattoi erehtyä, kaikki virtaa (Herakleitos), eivät asiat ole koskaan täysin selkeitä ja muuttumattomia. Pitää huomioida että ajan myötä tietoa voi olla enemmän, joka tarkoittaa sitä että asioita voidaan analysoida suhteessa suurempaa tieto määrään. Ei se ole kauheata jos vaikka Marx erehtyikin jossain asiassa, vaan me olemme ihan itsenäisiä ajattelijoita ja voimme myöntää sen. Todellisuus täytyy rakentaa tämän hetkisen tiedon perusteella, jos menee vikaan, niin tulevat sukupolvet voivat oppia virheistämme jotain. Jos joku viisas on joskus jotain sanonut, niin eihän sitä tarvitse ottaa liian tarkasti, liian tarkasti ihannoimiensa ajattelijoiden sanojen toistaminen voi olla pahaksi omalle ajattelulle.
Minusta on kummallista että talousteoria yritetään sitoa valtioteoriaan, näitähän olisi parempi tarkastella erillisinä järjestelminä, se ei vain nykyään ole mahdollista, sillä kapitalismissa poliittinen valta on tullut osaksi talousjärjestelmää. Tämä ei ole viisasta, kyllähän se kapitalistikin tarvitsee valtiota, ainakin suojelemaan ”omistusoikeutta”, olisihan se kauheaa, jos köyhät pääsisivät vapaasti varastelemaan ”ansaittua omaisuutta”.
Kapitalismissa voimme nykyään huomata että ennen valtion hoitamat asiat todella ovat siirtymässä yksityisiksi asioiksi. Yhdysvalloissa keskiluokka on muuttamassa linnakkeisiin, joita vartioivat aseistetut vartijat, köyhät suljetaan näiden linnakkeiden ulkopuolelle ja jätetään oman onnensa nojaan kuolemaan joko nälkään tai luotiin (Yhdysvalloissa ghetoissa ei välttämättä saa ambulanssia tai poliisia paikalle, jos on tarvetta).
Kapitalismissa on siis tapahtunut ”ylivuoto”, talousjärjestelmä on alkanut hallitsemaan hallintojärjestelmää, mikä on mieletön päällekkäisyys. Asiat voidaan hoitaa helpomminkin, ei ole pakko pelätä toisia ihmisiä, vaan yhteiskunnan sisäinen harmonia voidaan saavuttaa ilman aseita. Koskaan aikaisemmin historiassa ei ole ollut näin absurdia tilannetta, että yhteiskunnan sisällä yksityiset ihmiset olisivat joutuneet suorastaan sotaan toisiaan vastaan, kuten Yhdysvalloissa nykyään on (esim. LA mellakat ja ghetot).
Kapitalismia voitaisiin harjoittaa myös valvottuna, niin että ns. ylivuodot estettäisiin lain kovalla kädellä. Tämä on sitten sitä Pohjoismaista demokratiaa, elätetään ”loisia” toisten varoilla, jos ”loisilla” ei ole mahdollisuutta hankkia elantoansa millään talousjärjestelmän tarjoamalla keinolla.
Kommunismi ei oikeastaan voisi edes pärjätä tämän päivän maailmassa, koska sen talous olisi sidottu reaalisen pääomaan, siihenhän Neuvostoliittokin kaatui, kun kilpailtiin kapitalismia vastaan, taloutta kasvatettiin reaalisesti (esim. kuivuneet järvet). Reaalinen kasvu päättyy kommunismissa siihen missä se todella päättyy, kun kapitalismissa koneet painavat aina vain uusia dollarin seteleitä, periaatteessa kaikki metsät voitaisiin kaataa ja tehdä niistä dollareita, mutta tuskinpa se lisäisi mitään muuta kuin dollarien reaalista määrää. Kommunismi on siis avuton järjestelmä globaalitaloudessa, koska se ei voisi käydä kauppaa muiden kanssa, sillä sen raha olisi sidottu reaaliseen maailmaan, kun taas kapitalismissa dollarien tuotannolle ei ole mitään esteitä.
Myöskään sosiaalidemokratia ei voi toimia globaalitaloudessa, koska se perustuu sille ajatukselle että kaikki työttömät ihmiset saisivat elantonsa vaikka heillä ei olisi työtä. Tämä ei käy kapitalismissa päinsä, koska kaikki reaalinen pitää kiristää kuristusotteeseen, jotta siitä voitaisiin ”tuottaa” rahaa, on selvää että sosiaaliturva on ”turha” lisäkustannus, josta pitää päästä eroon. Miten työttömät elää, se on samantekevää.
Kapitalismi tarvitsee ”elääkseen” markkinoita, globaalitalous on sille erittäin hyvä hiekkalaatikko, jossa voi leikkiä kuningasta. Itse asiassa mikään ei ole muuttunut Marxin ajoista, työläisten huonot olot ovat vain siirtyneet köyhiin maihin, länsimaissa kyllä kiristetään omiakin talouksia, mutta ennen kaikkea köyhien maiden talouksia, niitähän voi kiristää vaikka kuinka, köyhien maiden työläisiä voi vaikka tappaa, kun kiinnijäämisen mahdollisuus on niin pieni.
Globaalissa taloudessa joudummekin sen kysymyksen eteen, onko olemassa valtioita joiden kansalaiset olisivat toisten valtioiden kansalaisia etuoikeutetumpia. Enää ongelmia ei voida ratkoa ratkaisemalla jonkun valtion sisäistä taloutta, koska se on joka tapauksessa vahvasti sidottu globaaliin talouteen. Miten tällaiset yleismaailmalliset ristiriidat voitaisiin ratkoa? Siihen on ainakin kaksi keinoa, joko ”heikot” tapetaan tai ryhdytään yhteistyöhön.
Talousjärjestelmä on oikeasti vahvasti erossa hallintojärjestelmästä. On tietysti selvää että talousjärjestelmä vaikuttaa hallintojärjestelmän rakenteeseen, mutta kyse onkin loogisista rakenteista, jotka eivät voisi muuten toimiakaan, valtio on kokonaisuus ja sen osaset ovat toisistaan riippuvaisia. On selvää että valtion rakenteita voidaan tutkia ja päätellä mikä olisi oikea looginen järjestys sen rakenteelle, eihän talojakaan voida rakentaa niin että ne eivät sitten todellisuudessa kestä niiden omaa painoansa. Valtio on kansalaisten yhteisiä päämäärien toteuttamista varten oleva väline, joka voidaan rakentaa loogisten oletuksien perusteella, jotka eivät muutu koskaan (ihmisen nälkä ei katoa vaikka söisi kuinka paljon, aina se nälkä jossain vaiheessa tulee). On siis selvää että nämä yhteiset päämäärät, jotka eivät koskaan muutu ja ovat välttämättömiä ylipäätänsä sille että valtio voisi olla olemassa, valtiolla täytyy olla tärkeimmät päämäärät jotka valtion tulee ehdottomasti toteuttaa. Tältä pohjalta voidaan määrittää valtion looginen rakenne, miten valtion tulisi ainakin toimia.
Valtiota täytyy tarkastella kokonaisuutena, kokonaisuus täytyy purkaa komponentteihin, komponenttien ymmärtäminen auttaa meitä ymmärtämään valtiota kokonaisuutena. Kun ymmärrämme kokonaisuuden niin voimme alkaa pohtimaan sen loogisia rakenteita, on selvää että nykyaikaisissa järjestelmissä on loogisia virheitä, jotka voidaan poistaa. Sitten kun valtio nähdään kokonaisuutena, voidaan ehkä nähdä yleismaailmalliset ongelmatkin eri valossa. Ihmisten tappaminen ei ole kovinkaan viisas ratkaisu koskaan, sillä on nimittäin aina jotain seurauksia joita ei voida etukäteen tietää.
Kirjoitin näin:
"Minusta on kummallista että talousteoria yritetään sitoa valtioteoriaan"
Piti mennän näin:
"Minusta on kummallista että talousteoria yritetään sitoa hallintoteoriaan..."
>Minusta on myös aika köyhää ajatella joidenkin oppien puitteissa, kyllähän Marxin saattoi erehtyä, kaikki virtaa (Herakleitos), eivät asiat ole koskaan täysin selkeitä ja muuttumattomia.
Ihan omasta päästäsi ei kai tuo Herakleitoskaan virrannut. Näin ollen voinen "oppien puitteissa" pysyttelevänäkin heittää tänne Marxin tohtorinväitöskirjan nimen "Demokritoksen ja Epikuroksen filosofioiden eroavuudet" - vaikkapa siksi, että tietomäärämme olisi mielestäni hyvä kasvaa nykyisestä.
>Pitää huomioida että ajan myötä tietoa voi olla enemmän,
Minusta on päivän selvää, että tietomääräni on ajan myötä supistunut huimasti. Pitäisiköhän tällainenkin mahdollisuus ottaa huomioon?
>kapitalismissa poliittinen valta on tullut osaksi talousjärjestelmää
Marx oli varmaankin mielestäsi väärässä myös siinä, että hänen - ja yllätys, yllätys minunkin mielestäni asia on täsmälleen päinvastoin: kaikki historian aikana syntyneet tuotantojärjestelmät ovat aina luoneet oman erityisen poliittisen järjestelmänsä: alistamis- hallinto - ja valtiovaltansa? Mistähän uuden tulemisesta tässäkin taas voisi olla kysymys? (Tässä keskusteluketjussa on tällaisia "uusia keksintöjä" esiintynyt omien itsenäisesti ajettelevien aivojen tuotteina jo melkoinen joukko)
>Minä olen siinä samaa mieltä kuin Oikkonen: elämme nyt aikoja, jolloin jokin talousajatteluumme jo sen syntyvaiheista (siis uuden ajan alusta) istutettu "sisäinen" dynamiikka toteuttaa lopullisesti oman täydellistymisensä ja tuhonsa.
Ja näin se teidän Oikkosenne:
>Narkissos-myytissä tragedia toteutui kun Narkissos ei saanut kaipaamaansa vastarakkautta, mutta tiedolliselta kannalta katsoen hänen ongelmansa seurasi siitä, että hän hahmotti maailmassa väärät vastakohtaparit. Tapahtui ajatusvirhe, joka on ajatusapparaattiimme ikään kuin sisäänrakennettu. Eri asioita koskien se toistuu kaikuna läpi inhimillisen historian
Puutun nyt tähänkin;
Tuo tragedianne toteutui ja toteutuu aina sellaisissa historian ja yksilön kehityksen vaiheissa, joissa yksilö jostain syystä voi rakastua itseensä, omaan fyysiseen ja psyykkiseen yksilöllisyyteensä. Ja tämä ilmenee kyseisille yksilöille sisäänrakennettuna ajatusapparaattina (henkisenä suuntautuneisuutena) Tämän tapahduttua mikä tahansa päähän pälkähtänyt idea on itsestään selvästi koko ihmiskunnalle erityisen tärkeä, uusi ja ainutlaatuinen.