Suomenmaan 31.7.2007 mukaan Ruokolahdella kunnanvaltuutettu suunnittelee lakiesitystä, minkä tarkoituksena olisi estää markkinatalouden vaurastuttamia venäläisiä autioittamasta katuja ostamalla ympäri vuoden asuttavia taloja ja jättämällä ne suurelta osalta asumatta, jolloin kiinteistöveron tuotoilla ei kyetä ylläpitämään katuja, vaan osa kadunpidosta jää kunnallisella tuloverolla naapureiden maksettaviksi.
Olisi hyvä, mikäli tähän euro-Suomen ongelmaan otettaisiin myös eurooppalainen näkökulma ja pohdittaisiin, onko mahdollista, että Venäjä puolestaan asettaisi vastavuoroisesti suomalaisten omistukselle rajoituksia alueilla, missä suomalaiset yritykset ja niiden palveluksessa oleva henkilökunta perheineen haluaa asua turvallisesti Venäjän puolella asunnoissa, mihin keskivertovenäläisellä ei ole varaa.
Euroopan unioni neuvottelee monissa kysymyksissä Venäjän kanssa kahden kesken. Näin ollen Suomen kantojen pitäisi olla jossain linjassa 26 muun jäsenvaltion kanssa.
Eduskuntavaalien edellä tuntui ongelmana olevan transito. Venäläiset rekat haluttiin pois Kaakkois-Suomen tieltä nopeutettavalla verotuksella. Ilmeisesti tuloksena olisi se, että Venäjä ohjaisi liikenteensä Murmanskiin, Valko-Venäjälle sekä Pietariin, jolloin VR saa unohtaa hankkeet siirtää rekkatransito junatransitoksi kiskoille.
Suomen 416 kunnanvaltuustossa ja kansalaisjärjestöissä olisi hyvä ottaa huomioon se, että Suomi on Euroopan unionin jäsen ja valikoiden tukeutuu sen neuvotteluvoimaan. Lisäksi EU tukeutuu Yhdysvaltoihin, koska suuri osa EU-maista noudattaa edelleen toisen maailmansodan jälkeistä tilannetta, missä Euroopan unonin maiden suvereniteetti oli rajoitettu, Saksan liittotasavalta jopa miehitetty.
Suomella on jostain syystä vielä joitain EU-maita parempi maine Venäjällä, joten kannattaisi valtakunnan tasolla ensiksi päättää, miten Venäjään on yleensä suhtauduttava EU-näkökulmasta.
Kunnat voivat ostaa etuosto-oikeudella kiinteistöjä, jotka ovat joutumassa ilmeisen vääriin käsiin. Näin ollen kustannus maksukykyisimpien ostajien poissa pitäminen jakautuisi kaikkien kunnallisveron maksajien harteille tasaisesti ja kunnallispolitiikalla olisi verolipussa avoimesti luettavissa oleva markkinahinta.
Kaiken ongelma on uskomus siitä, että kuntien tekninen toimi on tappiollinen. Kuntien tekninen toimi pätevillä maakaupoilla voi tuottaa kunnalle voittoa päinvastoin kuin terveydenhoito, sosiaalitoimi tai opetustoimi, joilla ei ole asiakkaita, vaan apua ja sivistystä vaativia kuntalaisia.
Toinen ongelma on se, että vaikka kauppa- ja teollisuuministeriön hallinnonalalla ja myös kuntien teknisessä toimessa sekä maanomistajien sekä kiinteistönkehittäjien piirissä ymmärrettäisiin kaiken omistuksen sekä kehittämisen, myös venäläisomistuksen, edut, ei tätä tietoa kyetä siirtämään suurelle yleisölle, joka gallup-tietoisten kansanedustajien tapaan reagoi parhaiten lööppeihin ja iltapäivälehtien kolumneihin.
Rahapulastaan toipunut Venäjä, joka alkaa olla jaloillaan, edellyttää vastavuoroisuutta: ehdot ovat siis muuttuneet 1990-luvun kriisivuosien alusta. Jokainen shakkisiirto tällä puolella pitäisi harkita vastasiirtojen valossa. Ellei Suomi aio hyötyä Venäjän läheisyydestä, on Venäjä Suomelle pelkkä valtiontaloudellinen kustannus. Jos energiapolitiikka suunnataan Venäjän asemesta Aasiaan, on tietenkin selvää, että Suomen on liittyttävä Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon ja puolustettava vapaata maailmaa pienten NATO-maiden, kuten Hollannin ja Tanskan tapaan ammattiarmeijalla. Se merkitsi Itä- ja Pohjois-Suomen aluepuolustuksesta sekä reserviarmeijasta luopumista entistä nopeammin: puolustuspolitiikka ja osa ulkopolitiikkaa olisi vaihdettava liittolaisille Aasiassa ja Afrikassa myönnettäviin turvallisuustakuisiin.
Maansa myymisen hintaa voi tietenkin verrata siihen, mitä aiheutuu vähittäiskaupalle, rakennustoiminnalle ja työllisyydelle siitä, että maa jää myymättä muille eurooppalaisille. Erityisesti Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson kuntien kannattaisi miettiä, keitä ne hyväksyvät asukkaiksi ja toimia sen mukaan. Monissa muuttotappiokunnissa on kilometrejä luomuviljelyyn ajautunutta tai ajautuvaa rantapeltoa kiinteistökehittämättä.
Suomea eivät ostaneet saksalaiset, joita ei olisi lainsäädäntötoimin uskallettu kieltää ostamasta Suomea. Maanomistajien naapurit eivät sitä venäläisille halua myytäväksi, vaikka he suostuisivat siitä vielä maksamaankin. Apartheid ei kuulu markkinatalouteen, vaan kiintiöinti ja normittaminen muistuttava merkantilististä feodalismia ja myöhempää reaalisosialismia.
EU:sta ja Rooman sopimuksen sisämarkkinataloudesta ei voi kieltäytyä, kun on EU:n jäsen. Venäjä voi myydä energiansa EU:n sijasta teollistuville Intialle ja Kiinalle, jolloin sama energia olisi ostettava Aasiasta - keinolla millä tahansa.
Parasta politiikkaa olisi ehkä vaurastua vajaatuottoiseksi käyneellä maalla. Rakennettuna maa on arvokkaampaa kuin rakentamattomana. Markkinataloudessa maansa myymättä jättäminen on kalliimpaa kuin maansa oikeaan hintaan myyminen. Espanjakin olisi köyhempi, mikäli se olisi jättänyt myymättä itsensä ulkomaalaisille turisteille. Myymisestä kieltäytyminen on siis vanhan hupenevan vaurauden merkki, mikä Espanjassa loppui Francon diktatuurin lopulla, kun tunnustettiin olevan köyhiä.
Olisi hyvä, mikäli tähän euro-Suomen ongelmaan otettaisiin myös eurooppalainen näkökulma ja pohdittaisiin, onko mahdollista, että Venäjä puolestaan asettaisi vastavuoroisesti suomalaisten omistukselle rajoituksia alueilla, missä suomalaiset yritykset ja niiden palveluksessa oleva henkilökunta perheineen haluaa asua turvallisesti Venäjän puolella asunnoissa, mihin keskivertovenäläisellä ei ole varaa.
Euroopan unioni neuvottelee monissa kysymyksissä Venäjän kanssa kahden kesken. Näin ollen Suomen kantojen pitäisi olla jossain linjassa 26 muun jäsenvaltion kanssa.
Eduskuntavaalien edellä tuntui ongelmana olevan transito. Venäläiset rekat haluttiin pois Kaakkois-Suomen tieltä nopeutettavalla verotuksella. Ilmeisesti tuloksena olisi se, että Venäjä ohjaisi liikenteensä Murmanskiin, Valko-Venäjälle sekä Pietariin, jolloin VR saa unohtaa hankkeet siirtää rekkatransito junatransitoksi kiskoille.
Suomen 416 kunnanvaltuustossa ja kansalaisjärjestöissä olisi hyvä ottaa huomioon se, että Suomi on Euroopan unionin jäsen ja valikoiden tukeutuu sen neuvotteluvoimaan. Lisäksi EU tukeutuu Yhdysvaltoihin, koska suuri osa EU-maista noudattaa edelleen toisen maailmansodan jälkeistä tilannetta, missä Euroopan unonin maiden suvereniteetti oli rajoitettu, Saksan liittotasavalta jopa miehitetty.
Suomella on jostain syystä vielä joitain EU-maita parempi maine Venäjällä, joten kannattaisi valtakunnan tasolla ensiksi päättää, miten Venäjään on yleensä suhtauduttava EU-näkökulmasta.
Kunnat voivat ostaa etuosto-oikeudella kiinteistöjä, jotka ovat joutumassa ilmeisen vääriin käsiin. Näin ollen kustannus maksukykyisimpien ostajien poissa pitäminen jakautuisi kaikkien kunnallisveron maksajien harteille tasaisesti ja kunnallispolitiikalla olisi verolipussa avoimesti luettavissa oleva markkinahinta.
Kaiken ongelma on uskomus siitä, että kuntien tekninen toimi on tappiollinen. Kuntien tekninen toimi pätevillä maakaupoilla voi tuottaa kunnalle voittoa päinvastoin kuin terveydenhoito, sosiaalitoimi tai opetustoimi, joilla ei ole asiakkaita, vaan apua ja sivistystä vaativia kuntalaisia.
Toinen ongelma on se, että vaikka kauppa- ja teollisuuministeriön hallinnonalalla ja myös kuntien teknisessä toimessa sekä maanomistajien sekä kiinteistönkehittäjien piirissä ymmärrettäisiin kaiken omistuksen sekä kehittämisen, myös venäläisomistuksen, edut, ei tätä tietoa kyetä siirtämään suurelle yleisölle, joka gallup-tietoisten kansanedustajien tapaan reagoi parhaiten lööppeihin ja iltapäivälehtien kolumneihin.
Rahapulastaan toipunut Venäjä, joka alkaa olla jaloillaan, edellyttää vastavuoroisuutta: ehdot ovat siis muuttuneet 1990-luvun kriisivuosien alusta. Jokainen shakkisiirto tällä puolella pitäisi harkita vastasiirtojen valossa. Ellei Suomi aio hyötyä Venäjän läheisyydestä, on Venäjä Suomelle pelkkä valtiontaloudellinen kustannus. Jos energiapolitiikka suunnataan Venäjän asemesta Aasiaan, on tietenkin selvää, että Suomen on liittyttävä Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon ja puolustettava vapaata maailmaa pienten NATO-maiden, kuten Hollannin ja Tanskan tapaan ammattiarmeijalla. Se merkitsi Itä- ja Pohjois-Suomen aluepuolustuksesta sekä reserviarmeijasta luopumista entistä nopeammin: puolustuspolitiikka ja osa ulkopolitiikkaa olisi vaihdettava liittolaisille Aasiassa ja Afrikassa myönnettäviin turvallisuustakuisiin.
Maansa myymisen hintaa voi tietenkin verrata siihen, mitä aiheutuu vähittäiskaupalle, rakennustoiminnalle ja työllisyydelle siitä, että maa jää myymättä muille eurooppalaisille. Erityisesti Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson kuntien kannattaisi miettiä, keitä ne hyväksyvät asukkaiksi ja toimia sen mukaan. Monissa muuttotappiokunnissa on kilometrejä luomuviljelyyn ajautunutta tai ajautuvaa rantapeltoa kiinteistökehittämättä.
Suomea eivät ostaneet saksalaiset, joita ei olisi lainsäädäntötoimin uskallettu kieltää ostamasta Suomea. Maanomistajien naapurit eivät sitä venäläisille halua myytäväksi, vaikka he suostuisivat siitä vielä maksamaankin. Apartheid ei kuulu markkinatalouteen, vaan kiintiöinti ja normittaminen muistuttava merkantilististä feodalismia ja myöhempää reaalisosialismia.
EU:sta ja Rooman sopimuksen sisämarkkinataloudesta ei voi kieltäytyä, kun on EU:n jäsen. Venäjä voi myydä energiansa EU:n sijasta teollistuville Intialle ja Kiinalle, jolloin sama energia olisi ostettava Aasiasta - keinolla millä tahansa.
Parasta politiikkaa olisi ehkä vaurastua vajaatuottoiseksi käyneellä maalla. Rakennettuna maa on arvokkaampaa kuin rakentamattomana. Markkinataloudessa maansa myymättä jättäminen on kalliimpaa kuin maansa oikeaan hintaan myyminen. Espanjakin olisi köyhempi, mikäli se olisi jättänyt myymättä itsensä ulkomaalaisille turisteille. Myymisestä kieltäytyminen on siis vanhan hupenevan vaurauden merkki, mikä Espanjassa loppui Francon diktatuurin lopulla, kun tunnustettiin olevan köyhiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.