Köyhyys

kun asiaan ei voi vaikuttaa.

Minulta on ainakin itsetunto romahtanut köyhyyden takia. Pakko kulkea kuluneissa, jostain haalituissa vaatteissa ja tukka ylipitkäksi kasvaneena, etsimässä aina sitä halvinta vaihtoehtoa. Kysellä apteekissa reseptilääkkeiden hintoja, ennen kuin tietää voiko ostaa.
Tuttavat menevät kahviloihin yms, niin itse joutuu keksimään jonkun syyn poistua seurasta. Kieltäytyä erilaisista sukujuhlista, koska ei ole varaa matkustaa. Viedä aina se itsetehty lahja, meni minne tahansa.

vaan se kun ei ole omavarainen ja elää toisten rahoilla.

Mutta nyky-yhteiskunnassa ei oikein ole mahdollista olla muulla tavalla omavarainen kuin käymällä töissä. Ja se jotenkin ei sovi. Yrittäminenkin on niin mahdottoman vaikeaksi kaikilla laeilla tehty.

Ehkä sitten kun infrastruktuuri sortuu ja ajat huononee, sitten erilaiset ihmiset nousevat esiin. Ehkä. Jos on ominaisuuksia, joilla ei ole nyky-yhteiskunnassa tarvetta, tai ei pääse esiin syystä tai toisesta.

Ei pidä unohtaa et vaikka ei sovi nykyiseen muottiin menestyvästä ihmisestä oikein hyvin, siltikin ollaan kaikki ihmisiä. Eikä sitä pitäisi pitää hävetä, jos ei sovi tiettyyn muottiin. Jotkut jää aina ulkopuolelle, mut ei se ole ihmisen itsensä vika tai aiheuttama, vaikka niin ehkä annetaan ymmärtää.

..vaikka se joskus naurattaa, sano vanhat aikanaan.

Hävetä ei yhtään, ei sairaseläkeläisellä oo enää mitään häpeemistä.

Ps. Vanhat oli oikeessa.