Jos et, niin lakkaa tahallisesta Jumalan käskyjen halventamisesta. Antakaa KUNNIA Jumalalle, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut:
"Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä (=lauantai) on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita,.. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (=7.päivä, lauantai) ja pyhitti sen."
Sunnuntain (1.päivä) vietto ei perustu raamatulliselle teologialle eikä apostoliselle arvovallalle vaan myöhemmille sen syntyyn vaikuttaneille tekijöille (ensimmäiset viitteet sunnuntaista ovat Barnabaan kirjeestä, keisari Hadrianuksen ajalta v. 117-138*).
Jos olet kristitty, joka perustaa uskonsa ja käytäntönsä yksinomaan uskonpuhdistuksen sola Scriptura -periaatteen mukaisesti Raamatulle, sunnuntain viettäminen Herran Päivänä kirkon tradition mukaisesti ilman Raamatun arvovaltaa muodostaa paradoksaalisen ongelman.
Oman vakaumuksesi mukaanhan sinun tulisi johdonmukaisesti pitää lauantaita sapattina, miksi et sitten pidä?
Jotkut meistä kyllä pitävätkin.
(*lähteenä käytetty Samuele Bacchiocchin "A Historical Investigation of the Rise of Sunday Observance in Early Christianity" tohtorin tutkinnon väitöskirjatyötä Rooman Pontificia Universitas Gregoriana-yliopistossa)
Jos Herra on puhunut sinulle/ puhuu sinulle nyt tämän artikkelin kautta alkuperäisen raamatullisen 7. päivän eli sapatin (= pe illasta la iltaan) pyhittämisestä, niin jos et sitä tee, se on sinulle syntiä, samoin kun jos et pyhitä mitään lepopäivää.
Mielestäni meidän ei pitäisi hyväksyä suuren porton, katolisen kirkon, käyttöön ottamaa pakanallista sunnuntai-lepopäivää, vaan pidettävä kiinni Jumalan käskyistä ja pyhittää sapatti.
Silloin kun Jumala pyhitti 7. päivän niin ei ollut juutalaisia, ei edes naista, oli vain Aatami ja kyllä me kaikki olemme Aatamin jälkeläisiä...(1.Moos.2:3)
Lue lisää täältä.
(Mieti: Jos omistaisit yhden päivän viikossa kokonaan Jumalalle, se ehkä parantaisi Jumala-suhdettasi. Jumala janoaa lähempää suhdetta sinuun, koska Hän rakastaa sinua ja haluaa siunata sinua! Tämäkin käsky on meidän parhaaksemme!
"Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä (=lauantai) on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita,.. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (=7.päivä, lauantai) ja pyhitti sen."
Sunnuntain (1.päivä) vietto ei perustu raamatulliselle teologialle eikä apostoliselle arvovallalle vaan myöhemmille sen syntyyn vaikuttaneille tekijöille (ensimmäiset viitteet sunnuntaista ovat Barnabaan kirjeestä, keisari Hadrianuksen ajalta v. 117-138*).
Jos olet kristitty, joka perustaa uskonsa ja käytäntönsä yksinomaan uskonpuhdistuksen sola Scriptura -periaatteen mukaisesti Raamatulle, sunnuntain viettäminen Herran Päivänä kirkon tradition mukaisesti ilman Raamatun arvovaltaa muodostaa paradoksaalisen ongelman.
Oman vakaumuksesi mukaanhan sinun tulisi johdonmukaisesti pitää lauantaita sapattina, miksi et sitten pidä?
Jotkut meistä kyllä pitävätkin.
(*lähteenä käytetty Samuele Bacchiocchin "A Historical Investigation of the Rise of Sunday Observance in Early Christianity" tohtorin tutkinnon väitöskirjatyötä Rooman Pontificia Universitas Gregoriana-yliopistossa)
Jos Herra on puhunut sinulle/ puhuu sinulle nyt tämän artikkelin kautta alkuperäisen raamatullisen 7. päivän eli sapatin (= pe illasta la iltaan) pyhittämisestä, niin jos et sitä tee, se on sinulle syntiä, samoin kun jos et pyhitä mitään lepopäivää.
Mielestäni meidän ei pitäisi hyväksyä suuren porton, katolisen kirkon, käyttöön ottamaa pakanallista sunnuntai-lepopäivää, vaan pidettävä kiinni Jumalan käskyistä ja pyhittää sapatti.
Silloin kun Jumala pyhitti 7. päivän niin ei ollut juutalaisia, ei edes naista, oli vain Aatami ja kyllä me kaikki olemme Aatamin jälkeläisiä...(1.Moos.2:3)
Lue lisää täältä.
(Mieti: Jos omistaisit yhden päivän viikossa kokonaan Jumalalle, se ehkä parantaisi Jumala-suhdettasi. Jumala janoaa lähempää suhdetta sinuun, koska Hän rakastaa sinua ja haluaa siunata sinua! Tämäkin käsky on meidän parhaaksemme!
Vastaukset 8
Vanhimmat
_______________________________________________________________________________________________________________________
”Silloin kun Jumala pyhitti 7. päivän niin ei ollut juutalaisia, ei edes naista, oli vain Aatami…”
_______________________________________________________________________________________________________________________
Pitäisikö tällaista sekopäistä kirjoittelua ottaa todesta? Jos Raamatun tuntemus on näin ala-arvoista, miten mihinkään muuhunkaan sanottuun voi luottaa? Eikö tällainen höyryäminen kyseenalaista jopa uskovaisuutta?
Tällä palstalla on todella vaikeata päästä jyvälle siitä, mitkä asiat ovat arvokkaita, varteenotettavia ja edes jonkinlaisiin tosiasioihin perustuvia!
Sammaa mieltä. Tämän mukkaan avoliittokin on tänäaikana samassa henkes hyväksytty.
Mutta mittee mieltä sitten Jumala on, se onkin eri asia, paratiisist se yhteen asetteluki tapahtu. Sammoin jo uhrin esimaku, Aatam ja Eeva puettiin laena vaatteisiin, eli kulleen elläemen nahkaan.
Ihmeelist, on jo paratiist lähteny asiat.
Toesten mielest vanahaa asiaa.
Olisikohan kielivaikeuksia, puolin ja toisin, mene ja tiedä? Ihan sama! Mutta mistäs tuo avoliitto käsite putkahtaa pintaan? Tuo edellinen kirjoittaja vakuutti, ettei paratiisissa ollut naista, ainoastaan Aatami!?
Ken taitaa älytä ajatusten lentoa!
Vanhan kirjan mukaan, ihan aidosti sieltä lainattuna, meille kerrotaan:
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme" … Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa" … Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä. (1Moos1.26-31)
Ehkei tuo kerrottu nyt ihan sitäkään tarkoita, että jo kuudentena päivänä ihminen ehti kansoittamaan koko maan ;-) Mutta Jumalan kehotus ryhtyä toimeen on selkokielistä ja seksin ihanuus alkoi ennen seitsemättä päivää! Siihen Jumala totesi דאמ בוט voimallisen hieno juttu! Että sillä lailla.
En ole enää Aatamin jälkeläinen, vaan Kristuksen.
Aatamissa yhä riippuvaisille on Raamatulla valitettavasti enää vain yksi lause annettavana.
Sillä ei Jumala ketään tuomitse, vaan olet itse itsesi tuomitsija. Kun et rakasta totuutta, niinkuin ei Aadamkaan rakastanut.
SILLÄ et todellakaan voi löytää Uudesta Testamentista edes viittausta siihen että Jeesus olisi käskenyt pitää sapatin.
1. Tim. 4:2
Valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty.
MIKÄ on ulkokultaisuutta, ellei se, että kiivaillaan sen aiinoan oikean päivän puolesta (lauantai, 6. päivä), mutta sisällöstä ei mainita sanallakaan.
Jumalan käskyissä on lepopäivä käsky. Raamatun mukaan on olemassa vain YKSI AINOA PÄIVÄ jonka JUMALA ITSE PYHITTI JA SIUNASI LEPOPÄIVÄKSI, se on viikon SEITSEMÄS PÄIVÄ, joka tulee aina olemaan raamatun mukaan lauantai. Laittomuus kukoistaa ja Jumalan pilkka vain jatkuu!Jeesus puhuu myöskin sapatista, sanoessaan sen pöevan IHMISTÄ VARTEN.
Saa sen käsityksen, että pelkäät joutuvasi helvettiin, jos lepäät sunnuntaina!
TUPLAPELKOA?
Pelonsekaista raivoa pursuava suoltamisesi osoittaa, että pelkäät lisäksi sitä, että joudut helvettiin, jso et nimenomaan lauantaina vietä sapattia.
Sinullapa on kiivas ja kiukkuinen jumala!
Tule sinäkin minun Isäni ottolapseksi - täysillä Israelin kansalaisoikeuksilla! Niin saat levon sielullesi.
VIIKON SEITSEMÄNNEN PÄIVÄN luomistyönsä päätteeksi ja pyhitti(=eroitti) sen muista päivistä lepopäiväksi. Jumala siunasi seitsemännen päivän olemaan IANKAIKKISESTI LEPOPÄIVÄ:)
Ei raamatussa sanota, että jumala lepäsi SEITSEMÄNNEN päivän.
LUE TARKASTI!!!!
1.Mooseksen kirja:
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.