Helluntaikirkko

En pidä ekumenia hyvänä asiana.

Luin tätä pientä kirjaa:
Matkalla Baabelin vankeuteen, 1989
Kirjoittaneet Markku Tolvanen ja Juhana Lehmuskoski.

Se kertoi miten Helluntaiherätys on etsimässä yhteyttä Luterilaisen kirkon kanssa. Kirjassa kerrotaan miten asioita hoidettiin Kuopion talvipäivillä 1986. Kirjassa todetaan että ekumenisen yhteyden hakeminen uskomattoman Luterilaisen kirkon kanssa johtaa vain vaikeuksiin.


Lainaus:
"KIRKON JA HELLUNTAILAISTEN VÄLISET NEUVOTTELUT
Kirjoittanut Juhana Lehmuskoski
1. TALVIPÄIVÄT 1986
Istuin Kuopion helluntaiseurakunnan uudessa Ee­lim-temppelissä. Kaikkialta Suomesta oli kokoontunut saarnaajia ja vanhimmistoveljiä vuoden 1986 Talvi­päiville. Pitkä asialista sisälsi useita kaikkia koskevia kysymyksiä ja keskustelunaiheita. Tärkein ja kauas­kantoisen kysymys oli kuitenkin jätetty tarkoituksel­la kokonaan pois listalta. Se jätettiin myös käsittely­järjestyksessä viimeiseksi.
Viimeisenä päivänä kokoontunut yleisö yllätet­tiin. Kun hätäisimmät olivat jo poistuneet luullen tärkeiden asioiden olevan ohi, tuotiin nopeassa tah­dissa esiin neuvottelut kirkon kanssa. Luterilainen kirkko oli tarjoutunut neuvottelemaan helluntailaisten kanssa. Asiasta oli nyt tarkoitus äänestää. Talvi­päivien valmisteleva toimikunta oli kuitenkin jo tehnyt kaikkien puolesta päätöksen suostua neuvottelutarjouk­seen."

"Oli kerätty joita­kin arvovaltaisia veljiä, jotka kaikki kannattivat neu­votteluja.
Pyydetyt puhujat perustelivat monin sanoin, miksi kannattaa neuvotella kirkon kanssa. Katselin yleisöä. Valtava joukko käsiä nousi puheenvuoron pyytämisen merkiksi. Jotkut huiskuttivat kättään kiihtyneen näköisinä. Eräs saarnaaja nousi seisaalleen pyytäen taukoamatta puheenvuoroa.
Puheenjohtajat liikehtivät hermostuneesti. He ilmoittivat, että puheenvuoroja on käytetty niin run­saasti, että äänestys voitaneen toteuttaa jo kuullun pohjalta. Monet esittivät vastalauseensa, mutta äänes­tys aloitettiin siitä huolimatta. Vapaita puheenvuoroja ei siis saanut käyttää kukaan.
Kokouksen johtajat laskivat ilmeisesti, että siinä vaiheessa suoritettu äänestys tuottaa toivotun tulok­sen. "
(Markku Tolvanen ja Juhana Lehmuskoski:Matkalla Baabelin vankeuteen, 1989)



Toinen mielenkiintoinen aiheesta kirjoitettu kirja on:

Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä, 1995 (1. p 1941)
Useita kirjoittajia mm. T. B. Barrat, Armas Von Bell, K. A. Pohjakallio, E. O. Ahonen, laatinut Vilho Soininen

Tuo kirja kertoo että on mahdoton ajatuskin hakea yhteyttä uskomattomien ja jumalattomien luterilaisten kanssa.


Ekumenia on keino millä uskovat saadaan epäpyhään yhteyteen niiden kanssa jotka eivät usko ja niiden kanssa, joiden usko ei ole pelastavaa kristillistä uskoa.


Luterilaiset ekumeenikot näkevät mm. muslimit uskon veljinä ja sisarina, jotka uskovat samaan jumalaan.

http://www.ekumenia.fi/uskontojen_kohtaaminen/arkkipiispa_jukka_paarman_kirje_maamme_muslimijohtajille/?session=90246803
"Arkkipiispa Jukka Paarma on 6.2.2006 imaami Khodr Chehabille ja puheenjohtaja Okan Daherille toiminttamansa kirjeen kautta lähettänyt viestin maamme muslimiväestölle.

Muslimit eri puolilla maailmaa ja myös täällä Suomessa tuntevat tulleensa loukatuiksi, kun eräät ulkomaiset lehdet ovat harkitsemattomasti käyttäneet ilmaisuvapauttaan ja julkaisseet profeetta Muhammedia esittämiä pilakuvia.

Luterilaisen kirkon arkkipiispana ja Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtajana ilmaisen syvän myötätuntoni muslimiveljillemme ja sisarillemme. Tuomitsen kaikkinaisen sananvapauden varjolla tapahtuvan tarkoituksellisen uskovien ihmisten pyhinä pitämien asioiden loukkaamisen.

Suomessa olemme kokeneet, miten monet tänne kotoutuvat muslimit ovat hyvän tahdon eleenä ottaneet yhteyden paikalliseen kirkkomme pappiin. He ovat halunneet rakentaa yhteyttä uudella asuinpaikkakunnallaan toisten Jumalaan uskovien kanssa.

Siksi olen kokenut, että kun islamin edustajia on loukattu, se on sattunut myös meihin."



http://www.ekumenia.fi/uskontojen_kohtaaminen/uskontojen_johtajien_juutalaisuus_kristinusko_ja_islam_foorumi_2622004/?session=90246803
"Uskontojen johtajien (juutalaisuus, kristinusko ja islam) foorumi 26.2.2004


Uskontojen johtajien foorumi Helsingin juutalaisen seurakunnan synagogassa ja seurakuntakeskuksessa 26.1.2004

Syksyllä 2001 tasavallan presidentti Tarja Halonen kutsui kolmen monoteistisen uskonnon johtajat kahteen neuvonpitoon presidentin linnaan syyskuun 11. päivän 2001 USA:han kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeisissä järkyttävissä tunnelmissa. Presidentin aloite on johtanut uskontojen johtajien säännöllisiin tapaamisiin – uskontojen johtajien väliseen foorumiin. Marraskuussa 2002 johtajat tapasivat arkkipiispa Jukka Paarman johdolla Helsingissä ja syyskuussa 2003 tavattiin arkkipiispa Leon johdolla Kuopiossa. Kuopiossa pidettiin myös johtajien foorumin ensimmäinen lehdistötilaisuus.
...
Tapaamiseen osallistuivat arkkipiispa Jukka Paarma, Suomen ev.lut.kirkko, arkkipiispa Leo, Suomen ortodoksinen kirkko, piispa Jósef Wróbel ja isä Teemu Sippo, katolinen kirkko Suomessa, pääsihteeri Jan Edström, Suomen ekumeeninen neuvosto, puheenjohtaja Okan Daher, Suomen Islam-seurakunta (tataariyhteisö), rabbiini Moshe Edelmann ja puheenjohtaja Gideon Bolotowsky, Helsingin juutalainen seurakunta."



Ekumenia lähentää myös Helluntaikirkolliset Suomen Luterilaisen kirkon tavoin Katoliseen Neitsyt Marian
aseman korostamiseen "sovituksen äitinä".

http://www.ekumenia.fi/opilliset_kysymykset_-_faith_and_order/maria_kristityn_hengellisessa_elamassa/anja_ghiselli_lut_onko_neitsyt_maria_tervetullut_luterilaiseen_kirkkoon_/?session=90246803

"Anja Ghiselli (lut.): Onko Neitsyt Maria tervetullut luterilaiseen kirkkoon?

Neitsyt Maria opettaa meitä ylistämään Jumalaa ja Hänen pelastustekoaan Kristuksessa, hän ohjaa meitä Poikansa tykö. Hän ei ota myöskään osakseen tullutta ylistystä itselleen, vaan osoittaa sen puolestaan Pojalleen.

Tämä edellä oleva ei ole Lutherin tekstiä, vaikka se hyvinkin voisi olla. Tekstin laatija jatkaa: ”Meidän olisi päästävä eroon näistä mariologisista tulkinnoista, jotka ovat seuranneet meitä Lutherin jälkeisen kontroverssiteologian ajoista lähtien vedettäessä rajaa Rooman kirkkoon päin. Puhdistusinnossa heitettiin ’lapsi pois pesuveden mukana’. Meille koituisi hengelliseksi rakentamiseksi ja rikkaudeksi palata Martti Lutherin omaksumaan vanhakirkolliseen opetukseen Neitsyt Mariasta ja ohjata näin seurakuntaa tuntemaan läheiseksi Herramme äiti, joka on meidänkin hengellinen äitimme.” Teksti on julkaistu Kotimaa-lehden keskustelupalstalla (17.6.2005) ja kirjoittaja on rovasti Antero Timonen. Iloni ja riemuni oli suuri, kun luin tämän vetoomuksen kesällä kun väitöskirjani Lutherin Maria-käsityksestä oli juuri menossa painoon. Voin vain todeta, että kirjoittaja on osunut asian ytimeen.

Rovasti Timonen ei ole ainoa luterilaisessa kirkossa, joka kaipaa Mariaa. Retriiteissä, sielunhoitokeskusteluissa ja hengellisessä ohjauksessa Maria tulee esiin yhä uudelleen. Ihmetellään, mihin Maria on hävinnyt luterilaisesta kirkosta. Tähän minulla ei ole selvää vastausta. Ajattelen, että Marian vähittäinen hiipuminen kirkkomme elämästä on yhteydessä 1900 –luvun alusta asti vaikuttaneeseen uuskantilaiseen virtaukseen, joka korosti puhdasta oppia ja etiikkaa ja joka unohti spiritualiteetin. Mystiikka torjuttiin katolilaisena taikauskona ja hengellisestä kokemuksesta tuli epäilyttävää. Mikael Agricola kyllä tunsi vielä Marian. Kaipaus Neitsyt Mariaan ilmenee ennen kaikkea ruohonjuuritasolla. Hänellä ei edelleenkään ole virallista asemaa kirkossamme. Messussa hänet mainitaan vain uskontunnustuksen sivulauseessa: ”ja syntyi Neitsyt Mariasta”. Poleemisesti voitaisiin väittää, että viisisataa vuotta sitten reformoidun, uudelleenmuotoillun, kirkkomme kristityt ovat tänään puoliorpoja, äidittömiä raukkoja, jotka salaa joutuvat käymään ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa tekemässä tuttavuutta Jeesuksen äidin kanssa. Henkilökohtaisesti tilanne vaivasi minua siinä määrin, että lähdin tutkimaan Lutherin käsitystä asiasta. Tuloksena syntyi syksyllä 2005 väitöskirjani. "



Tuossa oli muutama lainaus jotka ehkä selventävät mitä ekumenia tuo tullessaan.

Helluntaiherätyksen sisällä tapahtuva pyrkimys Helluntaikirkoksi on osa ekumenista kehitystä, liikaa veljeilyä luterilaisten kanssa ja nyt sitten pyritään heidän kaltaisiksiin, esimerkkinä jo Jumalan palvelus-sanan käyttö helluntaiseurakuntien kokouksissa ja pastori nimitykset sekä pyrkimys päästä eroon seurakunta nimestä ja siirtyä kirkko nimeen ja keskitettyyn keskushallintoon.

Ekumenia pyrkii yhdistämään ensin eri kirkkokunnat ja sitten eri uskonnot. Ekumeenikkojen keskuudessa sanotaan järjettömästi että muslimeilla ja juutalaisilla ja hinduilla on sama Jumala kuin kristityillä. Se on kamala valhe, joka osoittaa selvästi mistä ekumenia on lähtöisin, ei ainakaan Jumalasta, vaan sielunvihollisesta.