Sunnuntaista

Baccioci suoritti tohtorin väitöskirjansa Vatikaanissa sapatin alkuperästä, joka hyväksyttiin lopullisena totuutena.

Katolinen kirkko ei muuttanut sapattia sunnuntaiksi, vaan sen teki Konstantiinus yhdistäessään kristinuskon pakanuuteen.

Paavi ei ollut muutoksen tekijä vaan hyväksyjä.

Ortodoksit eivät ole vieläkään hyväksyneet muutosta vaan esimerkiksi Venäjällä sapatti tunnetaan nimellä sabato, eikä myöskään Rooman kalentereihin ei ole tehty muutosta, vaan lauantain kohdalla on sabato seitsemäntenä päivänä.

Alkukristityt kokoontuivat Juutalaisten pelosta viikon ensimmäisen päivän iltana, joka oli lauantai-ilta heidän pitkittäessään sapatti-illan kokousta myöhempään.
Ehtoo on ennen aamua näin vuorokausi jaoitetaan.

Ei ainakaan Paavali ja opetuslapset viettäneet sunnuntaita sapattina ja Martti Lutherikin piti sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemisen muistopäivänä mutta ei sapattina, ja vieritti muutoksen syyn paavin ansioksi koska paavi antoi hyväksymisensä muutokselle.

Bacchiocci osoitti tutkimuksissaan, että sunnuntainvietto alkoi toisella vuosisadalla Rooman ja Aleksandrian seurakunnissa eikä sillä ole apostolien kanssa mitään tekemistä.

Justinus Marttyyri kirjoitti toisen vuosisadan puolivälissä: ”Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhteinen kokous, jossa luetaan Apostolien muistelmia tai profeetallisia kirjoja siinä määrin kuin aika riittää…rukouksemme jälkeen, leipä, viini ja vesi tuodaan esiin…Varakkaat voivat kukin antaa harkintansa mukaan, mitä haluavat, ja kootut varat luovutetaan kokouksen johtajan haltuun…Auringon päivänä järjestämme kaikki yhteisen kokouksen, koska se on ensimmäinen päivä, jolloin Jumala loi maailman muuttamalla pimeyden ja aineen muodon. Samana päivänä myös meidän Pelastajamme Jeesus Kristus nousi kuolleista.” (Ensimmäinen apologia 67:3,5,6,8)

Justinuksen sanat tuovat mieleen Paavalin kehotuksen kerätä varoja sapatin jälkeisenä päivänä (1. Kor. 16:2). Järkevin selitys tälle jakeelle on se, että kristityt kokoontuivat messunviettoon sunnuntaisin jo apostolisina aikoina ja että kokoukseen sisältyi kolehti.

Kun Konstantinus siis määräsi sunnuntain lepopäiväksi vuonna 321, kirkko oli viettänyt sunnuntaita sapatin sijasta jo kauan. Kyseessä ei ollut pakanallisten voimien vaikuttama kirkon luopumus alkuperäisestä oikeasta uskosta. Keisarin julistus oli merkittävä siksi, että siinä tunnustettiin kristinuskon asema valtionuskontona.

Näin on, mutta syystä tai toisesta moni antaa korvasyyhynsä ohjata itseään.

JOKAISEN kannattaisi käydä vaikkapa kirjastossa lukaisemassa, mitä tutkijat ovat sapatista ja sunnuntaista sekä lauantaista laittaneet Isoon Raamatun Tietosanakirjaan.

Aavistan silti, ettei monikaan tämän foorumin kuluttaja rohkene paljastaa itselleen totuutta.

Mutta tämänhän pitäisi olla ainakin adventisteille tärkeä kuin elämän ja kuoleman kysymys.
Vakuutan, että raamatullisen totuuden uskossa sulaudutta - kuten Sna ilmaisee kuulemisen muuttumista uskoksi - ei asia enää OLEKAAN KUOLEMANVAKAVA.