karjalan matkailu

Olemme käyneet Karjalassa vuodesta 1991 lähtien ja matkojan on kertynyt tähän vuoteen mennessä 11. Olemme aina kaivanneet Karjalaan ja matka on täytynyt tehdä melkein vuosittain viime vuonna peräti kaksi. Tämän vuoden matka oli sellainen, että päätimme sinne emme mene enää ennen kuin Karjala on jälleen Suomen. Matka alkoi jo kangertaa rajalla, jossa puomi ei meinannut avautua vaikka kaikki tarvittavat asiapaperit olivat täysin heidän vaatimallaan tavalla, mutta kun kyykytystä haluttiin siitä aloitettiin. Majoitumme Piipun Pihaan, jonka kehitystä vuosien varrella olemme saaneet seurata, ennen sentään hotelli asukas oli jollain lailla se ykkösasiakas, mutta eipä enää (tästä kyllä saimme jo esimakua viime syksynä) ei enää päässyt ravintolaan ruokailemaan kun venäläiset hääparit olivat vallanneet ravintolasalin niin perjantaiksi kuin launtaiksikin, no onneksi kaupungista löytyi muitakin ruokapaikoja (ei Relax). Sunnuntain ja maanantain välisen yön olimme Viipurissa Drushbassa meille mainostetussa remontoidussa hotellissa. Seinät oli lyöty nyrkillä sisään huone oli siivoton ja suihku oli rikki. Toisen pariskuntamme huone oli vielä venäjän aikaa klo 17 jälkeen siivoamatta ja saivat tappelun jälkeen toisen huoneen. Ja eiköhän täälläkin ollut jotku helevetin laivaston juhlat ja musiikki soi ulkona täysillä vielä klo 1.30, niin että viidennessä kerroksessa piti huutaa toisille, että sai sanottua jotain. Respassa sanottiin, että tämä on Venäjä ja asialle ei voi mitään. Onneksi yläkerran Herra kuuli meitä ja alkoi sataa vettä ja musiikin soitto oli pakko lopettaa, joka olisi kestänyt kello neljään. Toteankin tähän loppuun, että toivottavasti Suomalaiset olisisvat niin yhtenäisiä, että päättäisivät olla menemättä Venäjällä ja eivät missään nimessä Isänmaan nimissä möisi neliösenttiäkään venäläisille. Venäläiset eivät enää tarvitse meitä emmekä me ole niitä koskaan tarvinneetkaan.