luotetaanko meihin

Tuo linja johtaa helposti siihen, että muutamat johtavassa asemassa olevat, omin päinsä ja kenenkään tietämättä, tekevät päätöksiä koko Suomen puolesta, vaikka heillä ei ole sellaiseen menettelyyn valtuuksia. Kun sitten asia tulee lopulta tietoon, on virallisten elinten pakko jo hyväksyä muutaman edustajan tekemät henkilökohtaiset ratkaisut koko kansan ratkaisuiksi. Tällaista menettelyä muistelen tapahtuneen ennen II maailmansotaa. Silloinkin todella tapahtui "sooloilua" ilman valtuuksia.
Tässä asiassa on tämä kolikon nurja puoli lähes täysin unohtunut.

varsinkin, jos meikäläisen keskustelijan nimi on Anneli J., Mauri P., Seppo K. tai Matti V.

Kepilaiset venkoilevat aina. Sen tietävät myös vastapuolen edustajat!

Minä en ainakaan luottaisi pääministeriin, ja hänen edustamansa maan politiikkaan jos kahdenvälisissä keskusteluissa ollaan jotakin mieltä ja samaan aikaan kotimaassa presidentti, ulkoministeri, uav:n puheenjohtaja ovat lähes päinvastaista mieltä. Kenen kanssa pidetyt puheet pitävät paikkansa ja kenenkä oppien mukaan menetellään sitten tosipaikan tullen ja kenellä sitten on valta päättää asioista.
Demarivärisuora ulkopolitiikassa yritti tällaista kaksilla korteilla pelaamista Irak-Usa-Suomi-asiassa. En tiedä tuottaako tällainen joskus paremman tuloksen kuin se, että kerrotaan isännille samat jutut kuin kotiväellekin ja niin selkeästi ettei tulkinnan varaa jää.