Luonnonvakioista

Termi monadi tulee kreikan sanasta monos= yksi. Leibnizin maailma on äärettömästä mahdollisten maailmojen joukosta ainoa olemassaoleva ja siis myös paras ja täydellisin maailma, joka koostuu "metafyysisistä pisteistä", äärettömän suuresta määrästä sielullisia perussubstansseja eli yksinkertaisia, aineettomia olioita, jotka eivät ole minkäänlaisessa kausaalisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Takeena sille, että monadien välillä ei ole vuorovaikutusta on se, että kaikki monadit on säädetty edustamaan koko maailmankaikkeutta: jokainen monadi ilmaisee maailmaa, omalla yksilöllisellä tavallaan ja näkökulmallaan. Niiden olemuksena ja toimintana on toisaalta "halu" ja toisaalta toinen toistensa havaitseminen, mutta havaitseminen ei ole tietoista millään arkisella, tutulla tavalla.

Monadit muodostavat maksimaalisen järjestyneen kokonaisuuden, koska Jumala on luomistyössään jo aikojen alussa asettanut "etukäteen asennetun harmonian" monadien välille. Nämä aineettomat ja "ikkunattomat" toisiaan havaitsevat oliot ovat Leibnizille monadeja. Monadin olemus ei ole mekanistisesti kuvattavissa,vaan se on eräänlaista sieluntoimintaa, silloinkin kun se on täysin tiedostamatonta ja automaattista. Leibnizin epäilemättä hyvin vaikeasti käsitettävä ja äkkiseltään elämälle vieraalta tuntuva metafyysinen järjestelmä on reduktiivisen materialismin äärimmäinen vastakohta ja puhtaaksiviljeltyä reduktiivista idealismia. Hänen systeeminsä ei silti ole platonismia, vaan ontologista idealismia, jonka mukaan todellisuus on kaikessa monimuotoisuudessaan tässä ja nyt, ikuisesti.

Sekä fyysiset että elottomat kuin myös kaikki elävät oliot, ovat palautettavissa samoihin ei-ulottuvaisiin, jakamattomiin ja katoamattomiin alkutekijöihinsä eli monadeihin. Koska Leibniz ajatteli, että substanssien eli äärimmäisten perusyksiköiden on oltava jakamattomia ei mikään aineellinen voi olla substanssi, koska periaatteessa kaikki aineelliset yksiköt voidaan jakaa osiin. Siksi Leibnizin mukaan substanssin on oltava sielullista, henkistä (tässä Leibniz liittyy Descartesin ajatteluun). Monadi on siis "substanssi, joka on aidosti yksi" eikä se koostu toisista substansseista, mikä ei tarkoita sitä, että substanssi olisi vailla sisäistä rakennetta. Monadin sisällä on päinvastoin kokonaisia maailmoja Leibnizin filosofiassa.

Kaikille jotka eivät tiedä mikä on luonnonvakio, tuossa wikipedian dokumentti asiasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonvakio

Artikkelissa tosin esitetään myös ettei luonnovakio olisikaan vakio

Minusta multiuniversumi-teoriat on aika mielenkiintoisia ja ne voi ehkä selittää näitä luonnonvakioita.

Jotain, mikä ei ikinä muutu miksikään? Eikö myös elektorinit ja muut hiukkaset ole tällaisia..

Ja jos ne ovatkin "osoitus jostain" niin ei ainakaan siitä J:llä alkavasta jutusta.. :P

Ja mistä sitä tietää jos ne vaikka muuttuisi :P

Mitä saadaan irti, kun kysytään miksi? Kosmologioita. No, kosmologioistakin voidaan kysyä, että miksi?

Vastaisitko.

olet väärässä.