Kepulaisilla näyttäisi olevan ongelmana se, ettei vaihtoehtoa oikein tunnu löytyvän. Kepulaisten mieliteemahan on tälläkin palstalla kirjoittaa demarien huonoudesta. He ovat siis ajatelleet demariutta kepulaisuuden vaihtoehtona, mutta pettyneet tässä kohdin. Muuten kai on vaikea selittää kepulaisten yletöntä kiinnostusta demarien politiikkaa kohtaan.
Se mitä kepulaiset jättävät systemaattisesti kertomatta on politiikan sisältö, johon heidän mukaansa pitäisi pyrkiä. Kepulaisuudessahan on ollut vain kaksi päälinjaa. Toinen on maatalousökyjen poliittisena etujärjestönä toiminen ja toinen on valtahakuinen opportunismi. Tämän vuoksi on tietysti ymmärrettää, että kepulainenkin ruohonjuuritason mieli etsii poliittisia vaihtoehtoja muualta - sieltä, missä on poliittisia näkemyksiä eikä vain opportunismia.
Tässä kohdin etsintävaiheessa elätään nyt kaiketi vaihetta, missä kiinnostus perussuomalaisia kohtaan on lisääntynyt. Kun demariaate ei jostain syystä tyydytä, perussuomalaisuudesta on tullut aito vaihtoehto. Puoluesihteeri Korhonen ehti jo huomatakin tämän vaaran. SMP eli persujen perinnejärjestö oli jo aikoinaan paha kanto kepulaisuuden kaskessa ja Soinista on nyt tulossa vähän samanlainen kivi kepulaiseen kenkään.
Kepulainen opportunismi näkyy peruskannattajienkin kirjoituksissa oikein hyvin. Mitään kepulaisia näkemyksiä ei esitetä, koska opportunismista on vaikea kertoa mitään tukevaa. Energia suunnataankin sen vuoksi muiden poliittisten liikkeiden mustamaalaamiseen. Tavllaan se on tietysti luontevaa opportunistiselle poliittiselle liikkeelle, mutta erikoista on silti, että tämä puoluejohdon opprtunismi on tarttunut sillä tavoin myös ruohonjuuritasolle.
Se mitä kepulaiset jättävät systemaattisesti kertomatta on politiikan sisältö, johon heidän mukaansa pitäisi pyrkiä. Kepulaisuudessahan on ollut vain kaksi päälinjaa. Toinen on maatalousökyjen poliittisena etujärjestönä toiminen ja toinen on valtahakuinen opportunismi. Tämän vuoksi on tietysti ymmärrettää, että kepulainenkin ruohonjuuritason mieli etsii poliittisia vaihtoehtoja muualta - sieltä, missä on poliittisia näkemyksiä eikä vain opportunismia.
Tässä kohdin etsintävaiheessa elätään nyt kaiketi vaihetta, missä kiinnostus perussuomalaisia kohtaan on lisääntynyt. Kun demariaate ei jostain syystä tyydytä, perussuomalaisuudesta on tullut aito vaihtoehto. Puoluesihteeri Korhonen ehti jo huomatakin tämän vaaran. SMP eli persujen perinnejärjestö oli jo aikoinaan paha kanto kepulaisuuden kaskessa ja Soinista on nyt tulossa vähän samanlainen kivi kepulaiseen kenkään.
Kepulainen opportunismi näkyy peruskannattajienkin kirjoituksissa oikein hyvin. Mitään kepulaisia näkemyksiä ei esitetä, koska opportunismista on vaikea kertoa mitään tukevaa. Energia suunnataankin sen vuoksi muiden poliittisten liikkeiden mustamaalaamiseen. Tavllaan se on tietysti luontevaa opportunistiselle poliittiselle liikkeelle, mutta erikoista on silti, että tämä puoluejohdon opprtunismi on tarttunut sillä tavoin myös ruohonjuuritasolle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäs sinä tässä juuri itse olet tekemässä?
Kirjoitan Keskustasta ja sen harjoittamasta politiikasta, mikä on aiheeksi annettu.
Tuo Mielipidepankki kirjoittaa ihan hyviä juttuja joskus, kunhan vaan ei sotke politiikkaa niihin. Silloin se yleensä on metsässä ja pahasti.
Kepulaisuus on juuri sitä mitä kuvasit, ökyisäntien edunvalvonta ja opportunistinen vallantavoittelu. Härskiydessään sen luulisi karkoittavan omilla aivoillaan ajattelevia demareiden, tuon toisen jakopuolueen syliin. Demareillehan on myös sama yhteiskunnan tuella eläminen j aelättäminen johtoteemoja. Miksi demari vaihtoehto ei kuitenkaan kelpaa, vaan liian suuri osa kansasta aina vaan äänestää kepua tai nyttemmin kasvavassa määrin Kokoomustakin.
Työläisen käsite on laajentunut jo aikapäiviä sitten valkokaulusväen ja itsensä työllistäjien suuntaan. Demarit kuitenkin linnottautuu SAK johtoiseen ajatteluun, jota Heinäluoman osaamattomuus korostaa.
Niin Kepulta kuin demareilta puuttuu kontakti tähän laajaan joukkoon joka ei tule työväentaloille soppatykeille tai kepun tupailtoihin, he katsovat televisiosta, lehdistä ja internetistä, miltä eri puolueiden sanoma näyttää.
Kun demarivetoisen politiikan aikana mm asumisen hinta on jatkanut nousuaan, pätkätyöt ja työpaikkojen turvattomuus lisääntyneet, julkisen palvelunn resursseista käydään jatkuvaa kamppailua eikä näille pääosin naisista koostuville työpaikoille tahdo löytyä riittävästi tekijöitä ei demariaate todentotta vakuuta osaamisellaan.
Ei ihme että kepukin elää ja voi hyvin, työntö vasemmalta, demareiden onnettoman osaamisen vuoksi, on sen riveihinniin kovaa. Vaikka kepu kuinka soimii demareita. Ja moni demareita äänestänyt on hypännyt suoraan Kokoomuksen tai perussuomalaisten kannattajaksi.
>> Muuten kai on vaikea selittää kepulaisten yletöntä kiinnostusta demarien politiikkaa kohtaan.
Jaaha. Minä olen jo aikapäiviä tätä molemminpuolista kepu-demarit kinastuskiinnostusta seurailtuani tullut siihen alustavaan lopputulemaan että paremman elämän puutteessa poliittinen painiskelu itsessään ja itsetarkoituksellisena joillekin riittää, eikä niillä politiikan sisällöillä niin väliä olekaan.
Moneskohan kymmenes (sadas?) vastaavanlainen aloitus tämäkin nyt sinulta on?
Dementian torjunnastakaan tällaiset eivät oikein käy, älyähän tällaisiin ei tarvita.
Yksi seuraus näillä tietysti on -- en tiedä onko se mitenkään positiivinen. Nämä ylläpitävät uskoa politikan yleiseen merkittävyyteen. Politiikka ei sellaista ole ansainnut enää vuoskymmeniin.
On ihan sama kuka on vallassa, koska kaikki valtapoliitikot ovat talouden edessä polvillaan. Sitäpaitsi se on sama myös siksi että kaikki valtapolitiikot ovat epäintellektuelleja.
Älykkäillä ihmisillä ei enää nykyään ole kotimaata. Ei ole sitä edustuksellisuuden tapaa jolla järjen ääni nykymenossa kuuluisi.
Tässä kehityksessä ollaan Amerikassa jo pitkällä, mutta hyvin pyrkii perässä pieni Suomi. Virkamieskunnalla on perinteiset valmiudet aliarvostaa kansaa, poliitikot oppivat saman kun lippos- ja vanhastyyliin aitaavat itsensä julkisen kritiikin ulkopuolelle.
Luin juuri hyvän kirjan: Maaton mies, kirjoittanut Kurt Vonnegut. Joltisenmoinen elämäntilitys likimain kaiken nähneeltä ja ajatelleelta älyköltä. Kuoleman läheisyyden aistii, sehän tapahtui hiljattain.
Hänkin näyttää loppuaikoina etsineen demokratiaa ihan katutasolta, vastaantulijoista tai postimerkin myyjättärestä tiskin takaa. Usko politiikkaan on George W Bushin Amerikassa aivan katteetonta. Usko ihmiseen vallankäyttäjänä on mennyt.
Näihin tunnelmiin.