Mihin tunteeseen syöt?

LonelyEnd

Onko muita, joille bulimia-kohtaus iskee tiettyjen tuntemuksien seurauksena? Tie paranemiseen saattaisi löytyä siitä, että nämä tunteet oppisi tunnistamaan ja yrittäisi käsitellä niitä muulla tavalla kuin ruuan kanssa leikkimisellä..

Itselläni näitä ovat väsymys, masennus ja yksinäisyys. Herkuttelu helpottaa hetkeksi, mutta koska myöskin syytän masennustani ja yksinäisyyttäni siitä etten ole laiha, tietenkin oksennan.

Olen myös häpeäkseni huomannut että jollain tavalla haluaisin vaan että joku huomaisi, huolestuisi ja välittäisi. Tuntuu ettei ketään kiinnosta vaikka harvat ns. kaverini tietävät tarkalleen sairaudestani. Toisaalta jos joskus olen kertonut ihmiselle joka alkaa liiaksi huolehtimaan ja häsäämään asiaa, ahdistun ja vähättelen sairauttani saadakseni olla jälleen rauhassa, tavallaan itse siis ajan ihmiset etäämmälle.. Todella ristiriitaista. Kuitenkin minulle tuttu on esim tällainen ajatus "sitten kun saan sydänkohtauksen/kuihdun luurangoksi kaikki ovat pahoillaan kun eivät ottaneet tosissaan". Ja huom, olen aikuinen ihminen ja onnistun silti pyörittelemään noin naurettavia ajatuksia päässäni.

Mutta tosiaan, nyt kun nämä syyt tietää, voisi kai yrittää keksiä miten ihan oikeasti käsittelisi noita tuntemuksia sen sijaan että ahmisi ja oksentaisi.
Väsymykseen luonnollista olisi kai mennä vain nukkumaan, sillä usein olenkin oksennettuani miettinyt, miksi en vain mennyt sänkyyn kun se pakottava tarve löytää jotain ahmittavaa puhkesi.

Yksinäisyyteen voisi soittaa kaverille, laittaa viestiä tms.. Noh, itselleni tämä on huono neuvo koska masennun vain lisää kun huomaan jälleen ettei ketään tosiaan kiinnosta. Eli itse voisin vaikkapa tulla tänne lueskelemaan muiden kirjoituksia, tietäisinpä ainakin etten ole asian kanssa yksin. Masentunut olotilakin saattaisi helpottaa, varsinkin siinä vaiheessa kun pahimmat "himot" olisi ohi ja tajuaisi päässeensä jälleen yhden vaikean hetken yli kohti paranemista :)

Kertokaahan jos teillä on samankaltaisia ajatuksia, sekä selviytymiskeinoja näihin omiin vaikeisiin hetkiinne. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun :)

8

908

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tyttö 19 v.

      Mullakin yksinäisyys ja hylätyksi tulemisen tunne on monesti laukaisevia tekijöitä. Kun syö seurassa, on sosiaalinen paine syödä "normaalisti". Seura vaikuttaa siihen, mitä tuo "normaalisti" on. Työkavereitten seurassa pitää syödä vähän ja kevyesti, koska ne pitää minua "laihana tyttönä". Täytyy vastata odotuksiin. Laihojen kavereiden seurassa pitää syödä paljon, koska olen kuitenkin se kaikista läskein, enkä saa vaikuttaa miltään laihdutuskuurilaiselta. Seurassa syödessä pitää näyttää iloiselta, onnelliselta ja hallitulta, ettei ne arvaa, minne pöydästä ryntään. Vessasta tullessa pitää näyttää onnelliselta (silmien turvotus yms. tietty asettaa haasteita tälle).

      Terve syöminen unohtuu heti, kun jää yksin. Silloin ei millään voi syödä oikeaa ruokaa, vaan on pakko joko ahmia tai näännyttää. Ehkä siksi, että se on kuitenkin tehtävä salassa muilta. Salassapito on helpointa silloin, kun on yksikseen.

    • kkt

      mun läheinen ihminen joka on sairastanu myös on ollut nyt vajaa vuoden terve ja hän tajusi nyt vasta että mikä todellinen syy sairauteen "oli"..asiat ja syyt eivät valkene heti vaan ajan kanssa...sairauden syy voi olla joku sellainen asia mitä et olisi omin neuvoinesi tajunnut..tottakai minäkin pohdin ja vatvon asioita päässäni ja mietin että onkohan tämä se syy mutta todellisuudessa minulla ei ole mitään tietoa miksi olen sairas..koska jos luulee tietävänsä syyn niin miksei sairaus parane vaikka vatvoo syytä ja työskentelee syyn kanssa ja saa sen selvitettyä? siksi koska se ei silloin ole se todellinen syy..
      tiedän tunteen siitä että moni kysymys mikä päässä liikkuu tuntuu lapselliselta ja tyhmältä mutta todellisuudessa mikään kysymys ei ole tyhmä..kaikkeen päässä liikkuvaan (sairaudesta johtuen) pitäisi löytyä vastaus kunhan haluaa ja USKALTAA kohdata ne..sehän siinä on että me sairaat pakoillaan ja vältellään todellista syytä..

      • Aloittaja

        Toki olet oikeassa siinä, että aivan perimmäinen syy SAIRAUTEEN tuskin on niinkään yksinkertainen kuin esim. väsymys. Itselläni on ollut koko elämä niin rankkaa ja täynnä tragedioita että melkein ihmettelisin enemmänkin sitä että olisin onnistunut kaikesta selviämään ilman mitään mielen järkkymisiä...

        Mutta tarkoitus tässä aloittamassani keskustelussa oli miettiä sitä mikä laukaisee bulimiaKOHTAUKSEN ja kuinka estää se, ei se, mistä sairaus alunperin on lähtöisin.

        Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, eipä tästä sairaudesta kokonaan parane ennen kuin pureutuu niihin alkuperäisiin syihin... Mutta itse nyt toistaiseksi yritän kuitenkin vain välttää sortumista, muutoin en nyt osaa itseäni auttaa, kun en tosiaan kyllä tiedä miten.
        Ilmeinen vastaus toki olisi lääkäri-käynti, mutta... Noh, tiedätte ettei se ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Lisäksi tiedän olevani tällä hetkellä todella onneton ja masentunut, mutta uskon että se asia tästä vielä paranee ja bulimia menisi ikäänkuin itsestään ohi sitten kun yleinen elämänilo joskus palaa. Mutta nyt tosiaan toistaiseksi vain koitan olla oksentelematta ja odottelen niitä parempia aikoja elämässä :)


      • Aloittaja taas
        Aloittaja kirjoitti:

        Toki olet oikeassa siinä, että aivan perimmäinen syy SAIRAUTEEN tuskin on niinkään yksinkertainen kuin esim. väsymys. Itselläni on ollut koko elämä niin rankkaa ja täynnä tragedioita että melkein ihmettelisin enemmänkin sitä että olisin onnistunut kaikesta selviämään ilman mitään mielen järkkymisiä...

        Mutta tarkoitus tässä aloittamassani keskustelussa oli miettiä sitä mikä laukaisee bulimiaKOHTAUKSEN ja kuinka estää se, ei se, mistä sairaus alunperin on lähtöisin.

        Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, eipä tästä sairaudesta kokonaan parane ennen kuin pureutuu niihin alkuperäisiin syihin... Mutta itse nyt toistaiseksi yritän kuitenkin vain välttää sortumista, muutoin en nyt osaa itseäni auttaa, kun en tosiaan kyllä tiedä miten.
        Ilmeinen vastaus toki olisi lääkäri-käynti, mutta... Noh, tiedätte ettei se ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Lisäksi tiedän olevani tällä hetkellä todella onneton ja masentunut, mutta uskon että se asia tästä vielä paranee ja bulimia menisi ikäänkuin itsestään ohi sitten kun yleinen elämänilo joskus palaa. Mutta nyt tosiaan toistaiseksi vain koitan olla oksentelematta ja odottelen niitä parempia aikoja elämässä :)

        Mutta tietenkään en tarkoita sitä, etteikö tässä keskustelussa voitaisi miettiä myös sitä olennaista asiaa, eli sairauden syytä. Hyvä kun saadaan keskustelua aikaan.

        Itselläni on muuten tällä hetkellä taas ylimääräistä aikaa turhan paljon, eikä ollut kaukana hetki sitten etten suunnannut kauppaan hakemaan ahmittavaa. Jotenkin kuitenkin vältin sen, vaikka tällä hetkellä masentaakin jälleen niin ettei edes oikeastaan huvita parantua, en yksinkertaisesti nyt osaa nimetä mitään asiaa elämässä minkä takia haluaisin elää ja olla terve.
        Alakulo saattaa johtua hyvin pitkälti fyysisestäkin olotilasta, koko viikonloppu meni oksentaessa ja nyt kurkku on verillä, heikottaa, itkettää, väsyttää.. Täydellisen otollinen tilanne bulimiakohtaukselle. Jos nyt huomiseen selviäisi niin tuntuu varmaan maailma jälleen valoisammalta.


      • kkt
        Aloittaja kirjoitti:

        Toki olet oikeassa siinä, että aivan perimmäinen syy SAIRAUTEEN tuskin on niinkään yksinkertainen kuin esim. väsymys. Itselläni on ollut koko elämä niin rankkaa ja täynnä tragedioita että melkein ihmettelisin enemmänkin sitä että olisin onnistunut kaikesta selviämään ilman mitään mielen järkkymisiä...

        Mutta tarkoitus tässä aloittamassani keskustelussa oli miettiä sitä mikä laukaisee bulimiaKOHTAUKSEN ja kuinka estää se, ei se, mistä sairaus alunperin on lähtöisin.

        Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, eipä tästä sairaudesta kokonaan parane ennen kuin pureutuu niihin alkuperäisiin syihin... Mutta itse nyt toistaiseksi yritän kuitenkin vain välttää sortumista, muutoin en nyt osaa itseäni auttaa, kun en tosiaan kyllä tiedä miten.
        Ilmeinen vastaus toki olisi lääkäri-käynti, mutta... Noh, tiedätte ettei se ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Lisäksi tiedän olevani tällä hetkellä todella onneton ja masentunut, mutta uskon että se asia tästä vielä paranee ja bulimia menisi ikäänkuin itsestään ohi sitten kun yleinen elämänilo joskus palaa. Mutta nyt tosiaan toistaiseksi vain koitan olla oksentelematta ja odottelen niitä parempia aikoja elämässä :)

        tiedän että lääkärille soitto on iso kynnys mutta mä otin sen askeleen koska mä tosiaan haluan parantua..
        parhaiten miten mä pystyn välttää oksentamista on syömättömyys...pidän itteni niin kiireisenä etten ehdi syödä..tai sitte oon julkisella paikalla missä mä en edes halua syödä koska sen jälkee tarvii aina lähtee vessaan..tiedän ettei se ole terveellistä,mutta mitä pitäis tehdä..jos syön,oksennan..tai sit en syö koko päivänä..
        mä oon itte nyt tehny sitä (ja on antanu edes vähän energiaa) et sit ku oon ihan poikki,sammumis pistees, ni syön leivän ja nukahdan..
        tiedän myös tunteen siitä että on masentunu ja koko ajan väsyny eikä jaksa innostuu mistää mutta jossakin vaiheessa sitä pitää kohdata totuus ettei niin voi elää ja sit tarvii hakea apua.. ihmiset ketkä on sulle läheisiä ja tärkeitä ei hylkää sua jos niille kerrot eikä ne ala välttelee sua..se tuntuu siltä ja sitä alkaa miettii kaikkea koska se kuuluu sairauteen..
        yrität saada ittes tajuumaan ettet halua olla loppuelämääs sairas...vai haluatko??? se siinä on isoin kysymys...


      • kkt
        Aloittaja taas kirjoitti:

        Mutta tietenkään en tarkoita sitä, etteikö tässä keskustelussa voitaisi miettiä myös sitä olennaista asiaa, eli sairauden syytä. Hyvä kun saadaan keskustelua aikaan.

        Itselläni on muuten tällä hetkellä taas ylimääräistä aikaa turhan paljon, eikä ollut kaukana hetki sitten etten suunnannut kauppaan hakemaan ahmittavaa. Jotenkin kuitenkin vältin sen, vaikka tällä hetkellä masentaakin jälleen niin ettei edes oikeastaan huvita parantua, en yksinkertaisesti nyt osaa nimetä mitään asiaa elämässä minkä takia haluaisin elää ja olla terve.
        Alakulo saattaa johtua hyvin pitkälti fyysisestäkin olotilasta, koko viikonloppu meni oksentaessa ja nyt kurkku on verillä, heikottaa, itkettää, väsyttää.. Täydellisen otollinen tilanne bulimiakohtaukselle. Jos nyt huomiseen selviäisi niin tuntuu varmaan maailma jälleen valoisammalta.

        koita lähteä kävelylle..pistät hyvää musiikkia soimaan ja ja annat vaan ajan kulua kävellessä..et ota kelloa mukaan tai mitään..kävelet just sen aikaa ku mitä haluat..tuskasinta on olla kotona yksin ja miettiä vaan koko ajan asioita...siinä on jääkaappi koko ajan vieressä ja sinne on niin helppo mennä ahmimaan...
        ja muista et jos päätät lähteä kävelemään niin älä ota edes yhtä senttiä mukaan...
        jos et muuta syytä keksi tai mitään minkä takia haluaisit parantua niin ajattele itseäs..haluatko sä elää loppu elämäs niin että kaikki on periaattees kulissia? ihmiset kaikkoaa sun viereltä koska et ole enää omaittes? ootko sä valmis siihen?


      • Aloittaja
        kkt kirjoitti:

        tiedän että lääkärille soitto on iso kynnys mutta mä otin sen askeleen koska mä tosiaan haluan parantua..
        parhaiten miten mä pystyn välttää oksentamista on syömättömyys...pidän itteni niin kiireisenä etten ehdi syödä..tai sitte oon julkisella paikalla missä mä en edes halua syödä koska sen jälkee tarvii aina lähtee vessaan..tiedän ettei se ole terveellistä,mutta mitä pitäis tehdä..jos syön,oksennan..tai sit en syö koko päivänä..
        mä oon itte nyt tehny sitä (ja on antanu edes vähän energiaa) et sit ku oon ihan poikki,sammumis pistees, ni syön leivän ja nukahdan..
        tiedän myös tunteen siitä että on masentunu ja koko ajan väsyny eikä jaksa innostuu mistää mutta jossakin vaiheessa sitä pitää kohdata totuus ettei niin voi elää ja sit tarvii hakea apua.. ihmiset ketkä on sulle läheisiä ja tärkeitä ei hylkää sua jos niille kerrot eikä ne ala välttelee sua..se tuntuu siltä ja sitä alkaa miettii kaikkea koska se kuuluu sairauteen..
        yrität saada ittes tajuumaan ettet halua olla loppuelämääs sairas...vai haluatko??? se siinä on isoin kysymys...

        Tämän päivän osalta taistelu on jälleen myöhäistä :( Tänään vain yksinkertaisesti oli liian paha mieli. Jännä homma miten ahdistus helpotti kun sai antaa periks.. Vaikka tietenkin aina kohtauksen jälkeen masentaa mutta sellainen "yleinen masennus" mikä on ollut koko päivän, oudosti lopahti.

        Minäkin pysyn ruodussa parhaiten olemalla syömättä kokonaan, eipä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa syömisistä ja muutenkin yleensä parin paastopäivän jälkeen iskee jonkinlainen laihtumis-motivaatio jolloin on jopa ILOINEN, johtuen tietenkin kadonneista kiloista mutta eipä siinä vaiheessa enää tulisi mieleenkään vetää herkkuja edes oksennettavaksi. Mutta mässäilyyn päädyn jälleen heti kun jotain yritän taas alkaa syömään, eihän täysin syömättä voi tietenkään ikuisesti olla. Lisäksi olen myös aika riippuvainen nykyisin alkoholista ja sen verran edes yritän tuosta vatsalaukusta pitää huolta, että syön jotain alle ennen kuin alan sinne viinaa kiskomaan.. Eli paastot jäävät loppujen lopuksi aika lyhyeen jo tuon alkoholin käytön vuoksi.

        Noh, ehkäpä sitä vielä ottaa itteään niskasta kiinni ja suuntaa sinne lääkäriin. Harmillista vain miettiä että tavallaan bulimia ei parane koskaan, itse en ainakaan osaa kuvitella että enää ikuna päivänä pystyisin syömään kuten joskus aikoinaan terveenä, siis pätkääkään miettimättä ja stressaamatta, melkeinpä huomaamatta ja automaattisesti normaaleja annoksia, normaaleihin ruoka-aikoihin. No way, se on mennyttä elämää se.


    • minkku

      en lukenu sun viestistä ku otsikon joten vastaan vaan siihen.

      ööh, mulla ei oo bulimiaa, jtk muuta tää on...
      syön kun stressaan jotain esim. koulu asiaa D;

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4341
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3538
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1861
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1734
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1457
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      989
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      896
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      862
    Aihe