Alkuseurakunnan aikana oli rakkaus ja sopu käsin kosketeltavaa, mutta miten on tämän loppuseurakunnan aikana. Näyttäisi, että uskovaisetkaan eivät tunnista toisiaan, vai tunnistavatko sittenkin, eli onko heitä vain muutamia jäljellä?
Miten muuten selittyy se, että toinen itseään uskovaisena pitävä parjaa ja haukkuu toista, itseään uskovaisena pitävää.
Miten muuten selittyy se, että toinen itseään uskovaisena pitävä parjaa ja haukkuu toista, itseään uskovaisena pitävää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Herra Jeesus itse kysyi: "Löytäneekö Ihmisen Poika uskoa maan päältä, kun hän tulee?"
Perhepiirissä rakkaus ja yhteys sisaruksiin on rahaa, menestystä, mainetta ja kunniaa tärkeämmät. Joka on syntynyt Jumalasta hän rakastaa jokaista Jumalasta syntynyttä sisartaan ja veljeään. "Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus".
On aika helppo erottaa, kuka "rakastaa vain sanalla ja kielellä" ja kuka "teossa ja totuudessa".
"Joka hänessä (Jeesuksessa) pysyy, on velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi". Ja hän rakasti omiaan loppuun saakka. Näin äitikin rakastaa lastaan. "Hylkääkö äiti rintalapsensa niin, ettei armahda kohtunsa poikaa?" Ei varmasti, mutta raamattu jatkaa: "Ja vaikka hän unhottaisikin, niin minä en sinua unhota". Noin sanoi Herra ja meidänkin tulee rakastaa toisiamme.
Eivät kaikki ole uskovia jotka sanovat olevansa.