Net Anttila vei rahat

Siis mistä ihmeen MP3:sta puhut? Eikö Netanttila myy lähinnä WMA:ta? MP3:ssa ei ole mitään erityisiä oikeuksia vaan tiedosto on suoraan käytettävissä.

Netanttila ei voi siirtää myyjän vastuutaan kolmannelle osapuolelle. Vaadi rahat takaisin ja jatkossa hanki musiikkisi rehellisemmistä lähteistä. Luulisi, että tekisivät kaikkensa tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi, koska muuten ihmiset siirtyvät vertaisverkkoihin tms.

Yksi tapa toki on polttaa musiikki levylle ja ripata se sieltä. Näin siitä saa suojaamattoman MP3:n tai WMA:n eikä tarvitse vuoden päästä ihmetellä miksi ei enää voikaan siirtää soittimeen tms. Tietysti tämä saattaa olla laitonta suojauksen kiertoa.

Täällä näyttää olleen vastaava ongelma Welhon musiikkikaupan kanssa:

http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/2007/04/varastaako-musiikkiwelhofi-rahasi.html

Et ole varmaankaan ainoa, joka on menettänyt rahansa SecuryCastin takia.

Mervi Vuorela on tutkinut SecuryCastia. Ohessa lainaus hänen 2007 ilmestyneestä tutkielmastaan:

"Viime vuosina on alkanut näyttää siltä, että Suomessa myytävästä nettimusiikista on tullut yhden firman eli SecuryCast Oy:n bisnes. SecuryCast toimittaa käyttöliittymäratkaisut mm. NetAnttilalle, Pepsi Max Musicille, Laturille, Funmanille, PHNetille, Lumo Musiikkikaupalle ja City-lehden PopCitylle. Hintakilpailua ei esiinny, koska SecuryCast vastaa jokaisen yllämainitun verkkokaupan ylläpidosta ja rahastuksesta. Niinpä esimerkiksi Laturista ja NetAnttilasta saa täsmälleen samanhintaista musiikkia. Myös sisällön käyttöehdot ovat entuudestaan tuttuja: ostettua musiikkia voi kuunnella, siirtää ja polttaa CD:lle ainoastaan kaupan omalla soittimella.

Siis hetkinen, mistä yrityksestä nyt oikein puhutaan? SecuryCastin nettisivuilta ei selviä oikein muuta konkreettista kuin että yritys sijaitsee Vantaalla. Kaupparekisterin tietopalvelusta selviää, että SecurityCastin päätoimiala on "tietokantapalvelut" ja toimitusjohtaja on Ben Mellin (Patentti- ja rekisterihallitus 2007). Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta kuitenkin edellyttää, että nettikaupan sivuilta on löydyttävä palvelun tarjoavan firman yritys- ja yhteisötunnus eli Y-tunnus (Finlex 2002). Laturin, Pepsi Max Musicin ja muiden SecurityCast-kauppojen sivuilta tätä tunnusta sai kuitenkin metsästää kissojen ja koirien kanssa.

Muita nettimusikkiratkaisuja toimittavia firmoja ovat InProdicon Ab (markkinaniminä muun muassa Musiikkilataamo ja Welho Musiikki) sekä e-3 Systems Ltd (markinanimenä Biisi.fi). Vuonna 2003 e-3 Systems teki Espoon poliisille rikosilmoituksen, jossa firma syytti SecuryCastia ja sen työntekijöitä jakelujärjestelmänsä kopioinnista. Kaksi vuotta myöhemmin Espoon kihlakunnansyyttäjä Arto Rajamäki haki väliaikaista liiketoimintakieltoa kahdelle SecuryCastin työntekijälle. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen vuoden 2006 keväällä. Poliisitutkinta, johon e-3 Systemsin vaatimus perustuu on kuitenkin edelleen kesken (Kuivalainen 2006)."

Eli haiskahtaa myyntikartellilta ja muutenkin lain rajoja väärältä puolelta koettelevalta firmalta.

Nykyään sama firma määrää hinnat ja hoitaa asiakaspalvelun edellämainittujen lisäksi yhtä huonosti mm. NRJ Kaupalle, Sony BMG:lle, uudelle cm-store.fi:lle ja MTV3 Download Storelle. Suomeen on syntynyt nettimusiikin myyntikartelli.

Warettakaa ne musiikit hyvät ihmiset -.-'

Sitä saa mitä tulee