Olen masentunut, tai toisinaan tuntuu etten ole, tunnen olevani vaan hullu. Olen aina ollut pessimisti, niin kauan kun jaksan muistaa. Pidän itseäni täytenä kusipäänä, inhoan itseäni! Kukaan ei pidä minusta, minulla on vaan muutama kaveri, joille olen vaan se "hätävara", "sekundääri-ystävä".. eli minun seurani kelpaa vain, jos ketään muuta ei saa seuraks. Mutta enpä tuota ihmettele yhtään; eihän kukaan pidä pessimisteistä! Kauan olen ajatellut että tämä pessimistisyyteni johtuu masennuksesta, mutta nyt olen alkanut pelkäämään, että tällainen minä nyt vaan satun olemaan, että olen syntynyt tällaiseksi. Koskaan en ole ollut järin kiinnostunut mistään, esimerkiksi harrastuksista.. koulussa inhosin kaikkea, en voinut sietää mitään. Tuntuu niin tyhmältä olla tällainen... :( Nyt kyllä olen huomannut että kaikki tuntuu kiinnostavan aina vaan vähemmän, ne harvat asiat mistä pidän, eivät tunnu nekään enää miltään.. tai sitten en "kykene" toteuttamaan niitä... sanottakoon esimerkiksi uiminen, ainut liikuntamuoto mistä pidän, mutta en voi käydä uimassa! Pääsyy siihen on, etten kehtaa!!! Itseinho on niin suuri että helvetin pitäisi jäätyä ennenkuin voisin näyttäytyä uimapuvussa.. ja se on vaan sellainen asia mille en voi mitään.... vihaan itseäni niin että katsoessani peiliin alkaa itkettää, olen yksinkertaisesti kuvottava.
Inhoan ulkonäköni lisäksi luonnettani... tai jotenkin kuvittelin olevani sellainen "perusmukava" suomalainen tyttö, hieman ujo, mutta ei liian hiljainen... kuvittelin olevani ihan hyvä ystävä, ystävieni luottamusta en petä. Luulin että olen ihan kiva, mutta silti minua kohdellaan kuin pelkkää paskaa, en ystävysty ihmisiin, kukaan ei tunnu arvostavan minua... joten siis kaikki mitä joskus kuvittelin itsestäni on pelkkää fantasiaa! Muut kyllä ovat antaneet minun ymmärtää etten ole mitään, mitä luulin olevani. Pitänee siis vaan hyväksyä etten koskaan tule olemaan muiden silmissä se hyvä tyyppi. Enkä nyt vaan kuvittele kaikkea, vaan minulla on oikeasti niin paljon kokemuksia tästä... ja anteeksi jos kuulosti rasittavalta itsesääliltä, mutta olen vaan lopen puutunut ja surullinen tähän! Olen kyllä tehnyt kaikkeni, yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta aina vaan saan vastaan saman palautteen ja kohtelun :( Tunnen olevani täysin arvoton.
Taidan olla hullu. Tai ainakin tunnen olevani. En saa mitään aikaiseksi.. tiedän että minun pitäisi hakea töitä, mutta en uskalla.. ahdistaa, lykkään asiaa koko ajan ja keksin muille kaiken maailman tekosyitä miksen ole töissä. En vaan kehtaa myöntää oikeaa syytä miksen ole töitä hakenut, tai muutamalle olen oikeat syyt yrittänyt selittää, mutta eivät he minua ymmärtäneet/uskoneet... vastaukseksi sain vain kuuluisat sanat: "ota nyt vain itseäsi niskasta kiinni". En vaan osaa :( Itkettää, inhoan itseäni, tunnen olevani täys paska.. laiska!
En uskalla ajaa autolla.. sain vasta keväällä kortin, enkä ole juuri sen jälkeen uskaltanut ajella... pelkään että teen virheen, että nolaan itseni, tai vielä pahempaa; aiheutan kolarin tai tapan jonkun. Minua ahdistaa kulkea yksin ulkona, vaatii todella paljon että uskaltaudun yksin esimerkiksi kauppaan. Mietin ihan liikaa mitä muut minusta ajattelevat, vaikka järjellä osaan ajatella ettei sillä ole mitään väliä jos vaikka nolaan itseni jonkun silmissä, mutta silti se rajottaa elämääni suuresti, en pysty tekemään juuri mitään, ahdistaa. En pysty kulkemaan bussilla, tai pystyn, mutta minun pitää suunnitella kaikki tarkasti; että stop-nappi on lähettyvillä yms. Stressaan jostain noin naurettavasta asiasta todella paljon! Kaikki tämä hulluus rajoittaa elämääni todella paljon! Toimintakykyni olen jotenkuten pystynyt säilyttämään, mutta koko ajan on hirveä ahdistus päällä... toistaiseksi en ole mitenkään päästänyt itseäni erakoitumaan.. mutta ei varmaan sekään enää kaukana ole. Joudun valehtelemaan jatkuvasti miksen tee jotain (esimerkiksi aja autolla), koska en halua myöntää muille olevani hullu.. eivätkä he minua ymmärtäisi kuitenkaan. Mutta toisaalta en haluaisi joutua valehtelemaankaan... :(
Kuolemaa olen toivonut jo kauan, harmi vaan etten uskalla asialle mitään tehdä, en kestä kipua.
Jotenkin en uskalla/halua hakeutua hoitoon, koska en usko että saisin kunnon hoitoa (koska ei ole varaa mennä yksityiselle puolelle), ja koska olen lääkkeidenvastainen. Ja koska pelkään että minä olen todella tällainen, ettei mikään johdu masennuksesta, että olen oikeasti näin vastenmielinen ja hullu ihminen.
Kiitos jos joku jaksoi lukea! Jostain syystä päädyin kirjoittamaan tänne ja purkamaan tunteitani hieman.
hullu, masentunut, vai luonteenvikainen?
2
315
Vastaukset
- olet avun tarpeessa
Et ole hullu, mutta alan ymmärtää, kun eräs tuttuni sanoi, että nykynuorilla on erilaiset ongelmat kuin minun ikäluokallani. Olen suuria ikäluokkaihmisiä. Tämä yhteiskunta on sairas ja vaatii liian paljon. Ihmiset ei kestä. Hakeudu jonku kivan lääkärin puheille, hän varmaan osaa auttaa sinua oikealla tavalla.
Näkisin, että sinulla on kova moraali itseäsi kohtaan esim. uimahalliin menossa. Lohdutan sinua, että kun panet uikkarit päälle ja menet veteen kukaan ei näe vartaloasi vaan päähän sieltä näkyy. Siellä on monenlaista ihmistä ja paljon uijia. Ei niitä kaikkea kukaan jaksa muistaa ja katsella.
Tarvitset jonkun rohkaisijan esim. työnhaussa. Kyllä sellainen löytyy työvoimatoimistosta. - tunnen
suurta myötätuntoa sinua kohtaan! olen sinua n.10v vanhempi, mutta aivan samanlaisia tuntemuksia on minulla myös... luulen, että sinullakin on masennus oikeasti, ja tarvitsisit jotain terapiaa/jutteluapua (ehkä lääkkeitäkin)
itse kun menin aikanaan lääkäriin, minulle diagnosoitiin keskivaikea masennus. söin lääkkeitä jonkin aikaa (ja kävin myös juttelemassa psyk.sair.hoitajan kanssa), nyt en enää syö, mutta edelleen on huonompia kausia ja kauppaan meneminenkin tuntuu vaikealta, kun kuvittelen näyttäväni niin kauhealta, että ihmisetkin katsovat...
no, onneksi välillä on parempiakin kausia; tunnen itseni ihan normaaliksi ja kivaksi, ja uskaltauduin pari vuotta sitten aloittamaan erään harrastuksenkin:-) voimia ja halaus sinulle! ja et todellakaan ole "hullu", älä sellaisia kuvittele.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2654364Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653546Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591869Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251746Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991462Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?134995Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18909Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235869en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115867