Koettelut ja odottelut

varmaan jo tuolla rustailee vastausta sinulle, jossa sanoo paljon mutta ei kerro mitään. Odota hetki ihan rauhassa.

ja eniten opimme vaikeuksista. Eräs jäsenemme kertoi äsken kovia kipuja usein kärsineestä munuaiskivipotilaasta, että tämä ajattelee kipujen tullessa, mitä Herra haluaa hänen tällä kertaa oppivan.
Tuon kertoja loukkasi noin vuosi sitten itsensä pahoin pudottuaan tikkailta. Luita meni poikki ja seurasi paljon kipuja ja suunnitelmat muuttuivat. Nyt hän on temppelilähetyssaarnaajana Helsingin temppelissä. Myös hän sanoi oppineensa paljon kärsimystensä aikana.

Mietin sitä, mitä Jeesus on luvannut seuraajilleen. Sehän ei ole vain taivaallisia tunteita, kuten kirjoitat.

Muistan lupauksista ainakin pari; Hän lupaa, että maailmassa hänen seuraajillaan on ahdistuksia. Toisaalta hän lupaa antaa rauhan, ei sellaista kuin maailma antaa, vaan toisenlaisen. Ymmärrän sen sisäisenä rauhana, joka on niin syvällä sisimmässämme, ettei sitä voi kitkeä pois edes monenlaiset ulkoiset ahdingot. Hän ei lupaa ettei vaikeuksia tulisi, mutta lupaa olla kanssamme niiden vaikeuksien keskellä.

Olisi niin helppoa sanoa, että katse tulisi kääntää pois niistä vaikeuksista ja kiinnittää se Jeesukseen, joka on kanssamme. Jotkin vanhat ja viisaat kertovat ahdistusten tärkeimmän opetuksen olevan sen, että opimme luottamaan Jeesukseen välittämättä ulkoisista olosuhteista.

Jos minä antaisin tuollaisen neuvon jollekin, niin se olisi hurskastelua. Mutta jos tuollaisen neuvon saa kuulla jonkun sellaisen suusta, joka itse on käynyt läpi monenlaisia ahdinkoja, sairauksia tai jopa vainoja, niin sellaisen sanomana se voi olla ihan todellinen neuvo, josta saa lohtua.

Minulla oli joskus erilaisia huolia ja silloin mietin sitä, miksi Jumala ei voisi niitä ratkaista helposti ja nopeasti. Kuitenkin omat ajatukseni muuttuivat kun satuin lukemaan siitä, miten kristittyjä oli uskonsa takia ristiinnaulittu.

Kaikkia elämässä eteen tulevia vaikeuksia ei kuitenkaan tarvitse hengellistää. Elämään kuuluu monenlaista ja aika paljon myös asenne ratkaisee. Tarkoitan sitä, että ne monenlaiset asiat voi ottaa rikkautena tai vain häiriötekijöinä. Meillehän annetaan "hyvän elämän" mallia monenlaisten kauniiden ja rohkeiden kautta, mutta onko meidän ajatuksemme hyvästä elämästä oikeansuuntaisia?

Tarkoitukseni ei ole nyt antaa vastauksia, vaan enemmänkin pohtia sitä, mihin asioihin Jumala tahtoisi meidän kiinnittävän huomiota. Vaikeuksista kuitenkin voi jotain oppia, ne avaavat näkemään aina jotain hieman toisella tavalla kuin tasaisen tylsä arki (ellei sitten juuri se arjen tylsyys ole se vaikealta tuntuva asia, voihan niinkin joskus olla).

Uskon, että joka tapauksessa on aina hyvä huomata se, mitä kaikkea on. Kun vaikeudet tulevat kohdalle, se ei ole niin yksinkertaista ja mieleen voi tulla kaikkein synkimmät uhkakuvat. Ehkä niitä kuitenkin rajoittaisi se, jos silti yrittäisi nähdä myös sen, mikä on hyvin. Uskon, ettei Paavali turhaa kirjoittanut (hänelle ahdistukset olivat totisesti tuttuja):
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa"

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta siinä voi silti piillä jokin viisaus.

Etsitkö nyt kiihkeämmin Jumalaa kuin helppoina päivinä?

"Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat. Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää." Ps 25:2-5