Voiko Totuuden Henki valehdella?

Ehkä tuosta aiheesta tarvitaan opetusta, joka olisi sen verran kriittistä, ettei pikkuvarpaan kutinasta parantumista laskettaisi ihmeparantumiseksi.


Harvat ns. parantumiskokouksissa käyneet tahtovat liittyä seurakuntiin. Niilon kokouksissa kävi kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta vain pieni osa heistä liittyi helluntaiseurakuntiin.


Ei ole aivan totta se, että Katoliset tutkisivat ihmeitään yhtään paremmin, kyllä siellä on niin valtavasti pyhien paikkojen ja pyhimyskuvien ja patsaiden kautta tapahtuneita "ihmeitä", että on aivan selvää liiottelua ja jopa valheita niissä jutuissa.

En ole itse nähnyt kokouksissa ollessani kenenkään parantuneen, mutta tunnen muutamia harvoja jotka ovat joskus parantuneet.

Parantuminen on harvinaista nykyisin.

On seurakuntia, kuten Nokia Missio jossa puhutaan parantumisista, mutta en yhtään luota sen paikan puheisiin, enkä toimintaan.

...ihmepranemisen kohteeksi itsensä todistanutta osoittautuikin lääk.tri Miettisen maallisissa tukimuksissa pelkäksi luutotteluksi?

Erikoistun ortopediaan ja traumatologiaan. Luutottelu on vieras käsite minulle, mutta haasteellinen tutkittavaksi. Hesekielin kirjassa [37:3->] sanotaan: "Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra, Herra, sinä sen tiedät". Niin hän sanoi minulle: "Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa".

Mutta tarkoititko luu-tottelu vai luut-ottelu? No niin, kirjoitusvirhehän siinä oli. Tarkoitat luulottelua, mutta kerronpa jotain.

Lääkärit kohtaavat monenlaisia ihmeitä, joita ei voida koululääketieteen keinoin selittää. Varsinaisia, lääketieteellisiä, selittämättömiä ihmeparanemisia tapahtuu harvoin, mutta niitä tapahtuu. Tiedän muutaman tapauksen, joita on tutkittukin: koomassa olleen ihmisen sisäelinten (maksa, haima, munuaiset) toiminnan palautuminen 3 viikon toimimattomuuden jälkeen normaaliksi, kuolion paraneminen jalasta, joka odotti amputointia ja verkkokalvon rappeutumisesta johtuvan näkökyvyn palautumisesta. Jokainen näistä tapauksista on 1970-1987-väliseltä ajalta. Lisäksi kolme kuolleeksi todetun potilaan virkomista eloon; viimeinen viime vuodelta Tampereella. Lääketiede ei anna tällaisille selitystä, mutta ne ovat lääketiellisesti todettuja tosiasioita. Kuitenkin hyvin harvinaisia.

Kun prognoosi (ennuste sairaudesta) on irresersiibeli (hallitsematon, kuolemaan johtava shokki) ja hoidon lopettamisesta huolimatta potilas toipuu, on kysymyksessä asia (ihme) jota emme voi selittää, mutta on hoitohenkilökunnalle kuten potilaille ja heidän omaisilleenkin iloinen asia.

Tri Miettisen tutkimuksiin en ole paneutunut enkä tunne henkilöä.