repsahdus :(

...vaikeeta! itekki tulin just oksentamasta. luulin et täl kertaa olisin pystynyt oikeesti lopettaan. olin ollut jo useamman päivän oksentamatta ja eilenkää en oksentanu vaik söinki vähän liikaa...
oli tosi rankka jakso tos pari viikkoo.. oksensin jokapäivä ja pahimmillaan useita kertoja päivän aikana. sitä ennen meni monta kuukautta et en repsahtanu ku pari kertaa, ja pystyin sit siihen lopettaan
pääseeköhän tästä paskasta ikinä enää lopullisesti eroon. . .
alkaa tuntuun jo et ennemmin kuolis ku eläs tän paskan bulimian kans! muutenki joutunu kestää niin paljo kaikkee paskaa täs elämäs---ei sen pitäny näin vaikeeta olla!!!! :'(

olin ite kans monta kuukautta niin ettei tarvinu ahmia ollenkaan. osa syy oli se et aloin seurustelemaan ja se anto potkua ja muutakin ajattelemista. aluks se oli semmosta et tuntu ettei mikään muu tyydyttäny esim. koulupäivän jälkeen ku se et sai vaan syödä kaikkea hyvää. seurustelin hetken ja huomasin myöhemmin että kaipasin silti sitä vanhaa "harrastusta".

koko homma alko kunnolla riistätytyä käsistä kun aloin juomaan enemmän; humalapäissään sitä tekee mieli kaikkea suolasta ja siinä tapahtui se käänne et aloin kaiken makean sijaan ahmimaan oikeata ruokaa. senkin jälkeen pystyin kuitenkin pariks viikoks saamaan itestäni sen verran irti et lopetin hetkeks. kuitenki se palas... harmillista mut sen myötä paino on alkanu nouseen.

oon sairastanu bulimiaa jo niin kauan et tavallaan keho ei enää vastaa oksennusreaktioon kun työntää sormet kurkkuun. se tottuu siihen eikä saa kunnolla kaikkea ulos. kuitenkaan mitään muuta ei kannata sinne kurkkuun tunkea jos näin sattuu; tein sen ja paikathan siinä repeyty kun liian kovaa materiaalia (kyniä sun muuta) repi limakalvoja.

taistelen edelleen tätä koko hommaa vastaan ja tiedän myös sun tunteen et mielummin lakkais olemasta kokonaan ku eläis tässä helevetissä. kuitenkaan ei kannata menettää niin pahasti toivoa.

se auttoi mua myös kun uskaltauduin kertomaan parille ihmiselle tästä. toisaalta se sai aikaan mussa itessä aika paljon stressiä, kun todellakin kuten sanoit kaikki nämä ihmiset alkoi kyttään ja kun iski pahat himot itketti oikein kun ei pysyny sitä tekeen kun tiesi että silloin muut arvais...

keksin sitten semmosen jutun, että kun mulla on myös muita intohimoja, kitaran soitto ja piirtäminen, että aina kun iskee himo, alan tekeen näitä kahta muuta, ja yritän olla miettimättä koko ahmimisjuttua. se autto oikeesti! en lopettanut kokonaan, mutta jotku kerrat jäi väliin.

luin myös jostain laihdutusjutusta joskus, että jos on jokin himo, se menee ohi n. 10 minuutissa, jos sille ei anna periksi. huomasin sen justiin siinä kun aloin tekeen muuta.

sairastin myös anoreksiaa ennen bulimiaa, joten olen myös tehnyt sitä etttä kun iskee himo, katselen vanhoja kuvia missä olen hoikka, ja se saa jättämään syömisen väliin; olisi kiva näyttää edes vähän hoikemmalta, ja jättämällä syöminen väliin edesauttaa sitä kyllä edes vähän.

toivottavasti sait edes jotain irti tai sait ajatuksia siitä mikä eniten auttais sua eniten pääsemään irti aluks edes joistakin kerroista. hiljaa hyvää tulee kuten sanonta kuuluu.. klisee mutta kyllä se vaan on totta =)

repsahduksia luultavasti tulee kaikille jotka tätä on joskus sairastanu pitkin elämää, mutta se ei tarkota etteikö vois nauttia elämästä. monet sairastaa tätä vuosikaupalla, mutta ne kerrat jää pariin kertaan vuodessa. siitä ei kannata masentua! ja se että jos joku siitä tietää antaa myös potkua kun kerrot että tässä kuussa ei ollut sellaista kun kerran. ihminen joka sinusta välittää osaa silloin iloita sun kanssa sun saavutuksesta =)

jos jaksoit edes osan lukea niin kiitos. myös muille jaksamista. älkää luovuttako.

t. marika

Voin olla viikonkin ahmimatta ja oksentamatta, mutta sitten taas repsahdan. Mutta ei se varmaan niin vaarallista ole, sitten vaan jatkan normaalisti syöden.

Itselläni käy aina just samalla tavalla. Jos olen yksin ja ajattelen, et otan vain yhden leivän. Se maku.. Annan itseni ootta toisen.. Loppujen lopuksi koko paketti mennyt ja haluan lisää jotain syödä. En pysty lopettamaan.

Perheen ja kavereiden kanssa pystyn syömään hillitysti, koska jotenkin olisi noloa ahmia järkyttäviä määriä toisten ihmisten seurassa. Mutta yksin kotona...

Itse en ole vielä löytänyt kuin yhden ratkaisun. Poika ystäväni "asuu" luonani ja hän ostaa ruuat kaappiin. Ja syödään yhdessä.. Ja en kehtaa mennä ahmimaan toisen ruokia pois... ja oksentaa sitten ulos kaikkea..