Uskonnon ja hengellisyyden ero

Tosin kyllä väärällä palstalla taas.

Mutta eikös noi aika pitkälti synonyymeja liene, mitä nyt hengellinen on ehkä vähän vanhahtavampi termi.

Hengellisyys itsessään taitaa viitata johonkin "hänessä asuu pyhä henki" tms. härräpärrään. Ja eikös noi uskovaiset laske sekä uskon että pyhän hengen armonlahjoiksi(kuten myös palkankorotukset, hyvät säät ja hienon auton).

Jotenkin kuitenkin omaan korvaani uskonnollinen elämä kuulostaa siltä että se on kaikkien käyttämä termi mutta hengellinen elämä taas lähinnä uskovaisten itsensä käyttämä positiivinen termi uskontovereistaan, joiden kokevat olevan ns. "hyviä uskovaisia".

Tämä tähän keskusteluun avaukseksi, kyllä varmasti joku aiheesta jopa jotain tietää.

Eräs määritelmä: http://www.selfcon.fi/henkisyys.htm

Minusta kummatkin ovat osittain hörhöjä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Verotus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi#Alkoholin_k.C3.A4ytt.C3.B6_ja_alkoholin_suurkulutus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaaliturva

http://fi.wikipedia.org/wiki/Terveydenhuolto

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivopesu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakkoruotsi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Köyhyys

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkollisvero

------------------------------
Toisaalla:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rikkaus

http://www.pulssi.fi/

http://www.lammi-kivitalot.fi/portal/suomi/

http://www.x-yachts.dk

http://www.travel.fi/saaristomeri/

Ulkoinen/sisäinen, uskonnollinen/henkinen. Henkinen elämä liittyy useimmiten kaikeen muuhun kuin ulkoiseen uskonnollisuuteen ja sen riitteihin ja symboleihin.

Henkisyys on sisäistä-paloa ja ymmärrystä, hyvin henkilökohtaista ja siksi muille jakamatonta tietoisuutta, kun taas uskonnollisuus on päinvastaista yhteisöllistä hurma-henkisyyttä, joka monesti hävittää yksilöstä viimeisetkin 'pyhyyden' tuntemukset, tuoden tilalle joukko-hysterian eli yleisen porukka-fiiliksen tuoman tunteen 'jostain'.

tiedostavan realismin.

Hengellisen elämän pohjana voisi ajatella olevan uskon siihen että on olemassa ihmistä korkeampi voima joka hallitsee maailmankaikkeutta.

Tiedostavan realismin pohjana taas on *tieto* siitä että on olemassa ihmistä korkeampi voima joka hallitsee maailmankaikkeutta.

Tiedon voisi ajatella perustuvan esim. siihen että ihminen ei voi syntyä tai olla syntymättä oman tahtonsa perusteella, kuolemaakaan emme voi välttää vaikka meille tulisi mieleen että haluamme elää ikuisesti, kuoleminen oman tahdon perusteella kyllä onnistuu mutta siinäkin hommassa tahto on vain yksi osatekijä.

Tämä ihmistä korkeampi voima voisi olla nimeltään esim. luonnonlaki, tie, tapa jolla asiat tapahtuvat, syyn ja seurauksen laki tms.

Tieto altistaa meidät eksistentialistiselle ahdistukselle, on vaikeaa ja työlästä punnita elämän merkityksettömyyden ja sattumanvaraisuuden pohjalta moraalisia ohjeita joita seurata elämän poluilla.

Uskon ja uskonnollisuuden perustana kai on todellisuuspako eksistenssin sattumanvaraisuudesta, merkityksettömyydestä ja "tilapäisyydestä". Eksistenssihän ei oikeasti ole tilapäistä, vain "minä" on hetkellinen ilmiö, keho on aina ollut ja tulee aina olemaan osa maailmankaikkeutta.

Harvoilla on henkistä valmiutta kohdata tämä "minän" mitättömyys ja katoavaisuus, siksi usko kääntää asiat päälaelleen, selittää "sielun" ikuiseksi ja ruumiin katoavaiseksi, usko on hengen mielialalääke.

Uskonnot voivat pyrkiä selittämään eksistenssiä (buddhalaisuus) tai sitten ne ovat sosiaalisia ja poliittisia ilmiöitä sääteleviä, pragmaattisia teorioita joissa uskoa käytetään yhteiskunnan hierarkian tukemisen eettisenä perustana (pragmaattinen talmudilainen juutalaisuus, profeetallinen juutalaisuus,eli kristinusko ja islam).

Hengellisessä elämässä lienee moraalinen, elämän kunnioitukseen, eksistenssin suojelemiseen ja edistämiseen perustuva arvoasetelma, jota sitten yritetään vaihtelevalla menestyksellä soveltaa käytännön elämään. Se perustuu parhaimmillaan omaan ajatteluun jolla voi olla tiedonpuutteesta ja realismista aiheutuvia taipumuksia mystiikkaan.

Uskonnollinen ihminen on luonut jumalan omaksi kuvakseen, ympäten häneen sellaisia ominaisuuksia joita itse arvostaa ja kysyy sitten neuvoa elämän eri tilanteissa tältä mielikuvitushenkilöltä. Uskonnollisuus perustuu dogmien varauksettomaan hyväksymiseen ja niiden soveltamiseen käytännössä omien resurssien varassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnollisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hengellisyys

keskitytään väittelemään useimmiten uskonnon ja tieteen ristiriitaisuuksista.
Toisaalta hengellistä elämää viettävä uskovaiseksi laskettava ihminen ei välttämättä eroa vastaavanlaista elämää viettävästä ateistista. Heidän kokemuksensa maailmasta saattaa olla hyvinkin yhtenevät.