Realiteetteja työttömyydestä/työmarkkinoista

Kaikille moralisoijille tie...

1. Työttömyys tai työvoimapula on talouselämän yksi joustokeino niin kuin rahapolitiikkakin oli ennen EU:ta. Eli kun taloudessa menee hyvin uhkaa työvoimapula ja kun menee huonosti uhkaa työttömyys.

2.Työmarkkinoihin vaikuttavat myös rakenteen muutokset mm. väestörakenteen vinoutuminen(liikaa vanhenevaa työvoimaa suhteessa nuoriin työmarkkinoille tuleviin). Myös ns. globalisaatio eli työpaikkojen siirtyminen halpatuotantomaihin kuuluu rakennemuutokseen.

3.Työmarkkinoihin vaikuttaa myös eri hallitusten työvoima-/koulutus- ja talouspolitiikka. Eli kuinka paljon koulutetaan millekin alalle työvoimaa ja kuinka paljon myönnetään määrärahoja esim. tukityöllisämiseen tai verojen alentamiseen ym.

4.Työttömyydestä/työttömistä puhuttaessa ei voida puhua yhdestä ihmisryhmästä. Kyseessä on todella kirjavan taustan omaavia ihmisiä. On korkeasti koulutettuja vaikeasti työllistyviä, on korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia huonosti suomea puhuvia, on syrjäytyneitä alkoholisteja, on huumeongelmista kärsiviä, on mielenterveysongelmaisia, on kitkatyöttömyydestä(lyhyt aikainen työttömyys esim. yrityssaneerauksen yhteydessä)kärsiviä, on työtä vieroksuvia ym. ym. ym.

5. Työttömyyskorvaukset, työttömien koulutukset ym. tukitoimet ja toimeentulotuet maksetaan yleisistä verorahoista siis sinun ja minun maksamista veroista. Jos nämä korvaukset lopetettaisiin kokonaan purkautuisi hiljainen yhteiskuntasopimus. Tarkoittaa sitä, että ne jotka eivät saa töitä ja olisivat vailla toimeen tuloa hankkisivat toimeentulonsa muuten ja rikollisin keinoin. Silloin sinun ja minun täytyisi hankkia vartiointi kotiin ja olisi katsottava millä alueilla voi liikkua(realiteetti jo monissa maissa).

5.Julkisuudessa puhuttu työvoimapula on työvoimapulaa vain joillakin aloilla. Tosin työvoimapula on laajentumassa ja yritysten asenteet muuttumassa. Puolivuotta sitten lehtiartikkelissa kerrottiin, että ulkomaalaiset työntekijät alkavat sijoittua työmarkkinoille. Yritykset pitävät positiivisena asiana monikulttuurisuutta ja kielitaitoa. Myös yritysten
trainee-ohjelmat lisääntyvät. Eli ei välttämättä palkata täysin osaavia vaan yritys itse kouluttaa
työnhakijat. Kaikkia ei tarvitsekaan yhteiskunnan varoilla kouluttaa.

6. Avoimiin työpaikkoihin on keskmäärin 3-4 kertainen määrä hakijoita/työpaikka. Joten kaikkia työttömiä ei valita työpaikkoihin. Tästä antaa viitteitä myös kuukausittain julkaistava työttömyysprosentti joka muistaakseni oli 7,6% kesäkuulta. JÄRKYTTÄVÄN iso suhteessa talouden noususuhdanteeseen. Nyt pitäisi työttömyysprosentin olla vain 3-4%. Eli jossain mättää.

7. Työttömyydessä on myös vastuuta yrityksilläkin ja heidän ylettömällä voitontavoittelulla. Ne työntekijät jotka aiemmin tasapainottivat yrityksissä ruuhkahuippuja on nyt saneerattu pois ja seurauksena on huonosti voivia töitätekeviä suomalaisia.

9

645

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • täälläkin
    • Väittäri

      Muuten hyvä analyysi, mutta muutamaan kohtaan puuttuisin hieman.

      >1. Työttömyys tai työvoimapula on talouselämän yksi joustokeino niin kuin rahapolitiikkakin oli ennen EU:ta. Eli kun taloudessa menee hyvin uhkaa työvoimapula ja kun menee huonosti uhkaa työttömyys.

      Tässä kohtaa ei yleensä oteta huomioon tuottavuuden kasvua. Kohoava talous ei enää johda työvoimapulaan eli näy kohoavana työllisyytenä, ellei työelämän rakenteisiin puututa. Ilmiö huomattiin jo 1970-luvulla, jolloin lanseerattin käsite "jobless growth". Tuolloin talouskasvukäyrä ja työllisyyskäyrä lopullisesti erkaantuivat toisistaan.

      Periaatteessa talouden korkeasuhdanteessa voidaan vain kääntää haniskasta liukuhihnaa nopeammalle ja kytkeä robotit kolmosvaihteelle. Kehitys näkyy hyvin nykytilanteessa: 90-luvun alusta on teollisuustuotantomme kaksinkertaistunut, mutta tehtyjen työtuntien määrä pudonnut noin 400 miljoonaa vuotuista tuntia. Kehitys myös - monien tutkimusten mukaan - tulee jatkumaan, ellei jopa kiihtymään.

      >5.Julkisuudessa puhuttu työvoimapula on työvoimapulaa vain joillakin aloilla. Tosin työvoimapula on laajentumassa ja yritysten asenteet muuttumassa. Puolivuotta sitten lehtiartikkelissa kerrottiin, että ulkomaalaiset työntekijät alkavat sijoittua työmarkkinoille. Yritykset pitävät positiivisena asiana monikulttuurisuutta ja kielitaitoa.

      Erityisen positiivisena työnantajat kokevat ulkomaalaisten edullisuuden. Vieraaseen maahan saapunut ja sen käytäntöjä vasta opetteleva on helppo ottaa pienimmällä mahdollisella korvauksella töihin. Lisäksi tällaisilla ihmisillä on usein hyvin nöyrä asenne ja halu integroitua yhteiskuntaan. Kyseessä on käytännössä hyväksikäyttöajattelu - siksi Suomeen halutaan väkeä nimenomaan köyhistä maista.

      >6. Avoimiin työpaikkoihin on keskmäärin 3-4 kertainen määrä hakijoita/työpaikka. Joten kaikkia työttömiä ei valita työpaikkoihin. Tästä antaa viitteitä myös kuukausittain julkaistava työttömyysprosentti joka muistaakseni oli 7,6% kesäkuulta. JÄRKYTTÄVÄN iso suhteessa talouden noususuhdanteeseen. Nyt pitäisi työttömyysprosentin olla vain 3-4%. Eli jossain mättää.

      Kyseessä on VIRALLINEN työttömyysprosentti. Se on saatu fiilaamalla todellista. Esimerkiksi länsinaapurimme oikeaksi työttömyysprosentiksi McKinseyn tutkimuslaitos arvioi viime vuonna 15. Koska Suomessa lienee hieman heikompi tilanne, todellinen prosenttimme lienee jonkinverran tuon päälle.

    • yhteiskuntaa..

      Ongelmahan on useasti siinä, että ylipäänsä edes otetaan joku luuseriasenne "köyhä, renttu, syrjäytetty" ja samaistutaan siihen. Sitten jäädään katkerina odottamaan sitä että yhteiskunta tulisi ja pelastaisi.

      Ei ole vaikea arvata, että millaista tällaisen ihmisen elämä jatkuu. Ihan takuuvarmasti pysyy köyhänä, syrjäytettynä tai renttuna. Muutosta asialle tuskin tulee, sillä kohtalo ja rooli on silloin sisäistetty, joten sitkeyttä ja kamppailuhenkeäkään ei varmaan isommin löydy. Ihmepelastusta on vain turha odotella.

      Ei se työllisen juokseminenkaan aina niin herkkua ole, ja luterilaisen ankaran työmoraalin vähitellen löystyessä suuntaus alkaa olla jopa hälyttävästi työn vastainen.

      Kummallisesti työn tekeminen ei enää olekaan arvostettu asia, vaan vähitellen arvostus alkaa olla enemmän perhe-elämässä, kavereissa, vapaa-ajassa, harrastuksissa, jne. Siksi moni ns. luuseri ei edes aina yritä työllistyä vaan valitsee mielummin yhteiskunnan turvaverkkojen varassa elämisen ja sitä kautta täyden vapaa-ajan.

      • paska!

        Suurin osa työttömistä on tavallisia perheenisiä ja äitiä, joiden ainoa korvaus on se työttömyyskorvaus tai ei sitten mitään. He ovat hyvinkin osaavia ja ahkeria. Työttöminä he ovat siksi, koska jostain kumman syystä työnantajat haluavat palkata mieluummin teitä vähäjärkisiä pölkkypäitä. Suurin osa työttömistä haluaa töihin, se joka sitä ei usko, on typerys.


      • luuserista
        paska! kirjoitti:

        Suurin osa työttömistä on tavallisia perheenisiä ja äitiä, joiden ainoa korvaus on se työttömyyskorvaus tai ei sitten mitään. He ovat hyvinkin osaavia ja ahkeria. Työttöminä he ovat siksi, koska jostain kumman syystä työnantajat haluavat palkata mieluummin teitä vähäjärkisiä pölkkypäitä. Suurin osa työttömistä haluaa töihin, se joka sitä ei usko, on typerys.

        Se, joka hakee itselleen itsetunnon kohotusta kirjoittelemalla työttömien palstalle, vasta luuseri onkin. Tuskin sustakaan töissä on mihinkään. Kokemuksesta tiedän, että suurimpia työttömien haukkujia ovat työpaikan laiskurit. Harjoittelussakin osaamisenii ei ollut mikään ongelma työpaikan osaajille, mutta laiskat luuserit haukkuivat kaikki harjoittelijat. Harjoittelijat vievät heidän aikaansa..no tietysti vievät kun eivät itsekään osaa niitä asioita, mihin pitäisi perehdyttää.

        Sinäkin TIEDÄT, että työttömistä löytyy paljon suurempia osaajia kuin sinä. Siksi sinä yrität ruokkia tuota virheellistä asennetta, mikä muuten monella on kolahtanut omaan nilkkaan kun se työttömyys onkin tullut omalle kohdalle. Vaikka mitä tänne kirjoittaisit, meillä ei ole eikä tule olemaan mitään näyttöä siitä, että olisit ahkera tai osaava.


      • omillaan.
        luuserista kirjoitti:

        Se, joka hakee itselleen itsetunnon kohotusta kirjoittelemalla työttömien palstalle, vasta luuseri onkin. Tuskin sustakaan töissä on mihinkään. Kokemuksesta tiedän, että suurimpia työttömien haukkujia ovat työpaikan laiskurit. Harjoittelussakin osaamisenii ei ollut mikään ongelma työpaikan osaajille, mutta laiskat luuserit haukkuivat kaikki harjoittelijat. Harjoittelijat vievät heidän aikaansa..no tietysti vievät kun eivät itsekään osaa niitä asioita, mihin pitäisi perehdyttää.

        Sinäkin TIEDÄT, että työttömistä löytyy paljon suurempia osaajia kuin sinä. Siksi sinä yrität ruokkia tuota virheellistä asennetta, mikä muuten monella on kolahtanut omaan nilkkaan kun se työttömyys onkin tullut omalle kohdalle. Vaikka mitä tänne kirjoittaisit, meillä ei ole eikä tule olemaan mitään näyttöä siitä, että olisit ahkera tai osaava.

        Samaan virheajatteluun liittyy se, että vedetään mustavalkoisesti rajaa rikkaisiin ja muihin. Mitä se hyödyttää? Voi tietysti vuodattaa työtöntä osatonta katkeruuttaan ja jollain omalla tavallaan konkretisoida syylliset aina muualle. Vaan mitä se auttaa siihen omaan konkreettiseen tilanteeseen? Ei sitten mitään.

        Ihminen on kuitenkin itse avainasemassa oman menestyksensä suhteen. Muiden syyttelyllä ei omaa tilannettaan muuta. Ja ajatellaas sitä rajanvetoa vähän tarkemmin. Kuka on rikas? Muutama milli varmaan riittää siihen, sehän on selvä. Älyttömän rikkaita on kuitenkin Suomessa kovin vähän ja on järjetöntä jakaa maailma heihin ja muihin.

        Jos ajattelen, että haluan rikastua ja alan kartuttaa omaisuuttani, ja alan myös toimia sen mukaan, niin missä kohtaa edetessäni sitten lakkaan olemasta köyhä? Rikkaan ja köyhän välillä on sellainen harmaa alue, jossa ei oikein ole kumpaakaan. Ja kun todetaan, että ollaan siellä harmaalla alueella, niin mistä tietää, kun sieltä pääsee rikkaaksi? Rajanveto ei siis todellakaan ole mustavalkoinen köyhä-rikas-asetelma, vaan väri vaihtuu euro kerrallaan asteittain harmaan eri sävyjen kautta.

        Jos omalla asenteella, työllä, ideoilla, riskien ottamisella, yrittämisellä ja vähän onnellakin onnistut vuosien mittaan rikastumaan, niin silloinhan kaikki köyhät saavatkin siis vai alkaa inhota ja halveksia sinua siitä, että olet "niitä rahakkaita", siis niitä rikkaita, joiden syytä kaikki köyhyys ja kaikki maailman surkeus on.

        Itse pidin itseäni joskus selvästi duunariluokkaan kuuluvana, mutta en "alistunut" siihen vaan halusin kiihkeästi ylöspäin. Suomessa ei sentään ole sellaista kastijärjestelmää, joka määräisi arvosi syntymähetkellä niin voimakkaasti, ettei sitä voisi koskaan muuttaa paremmin pärjäämiseksi.

        En olisi ikinä uskonut, että saisin joskus kasaan edes nykyisen omaisuuteni verran. Se tuntui silloin joskus nuorena aivan mahdottomalta. Ja se ei olisi todellakaan onnistunut sillä, että olisin samaistunut joksikin luuseriksi ja suunnannut turhaan energiani katkeruuteen ja tai joidenkin rikkaiden halveksimiseen.


      • opettaa..
        omillaan. kirjoitti:

        Samaan virheajatteluun liittyy se, että vedetään mustavalkoisesti rajaa rikkaisiin ja muihin. Mitä se hyödyttää? Voi tietysti vuodattaa työtöntä osatonta katkeruuttaan ja jollain omalla tavallaan konkretisoida syylliset aina muualle. Vaan mitä se auttaa siihen omaan konkreettiseen tilanteeseen? Ei sitten mitään.

        Ihminen on kuitenkin itse avainasemassa oman menestyksensä suhteen. Muiden syyttelyllä ei omaa tilannettaan muuta. Ja ajatellaas sitä rajanvetoa vähän tarkemmin. Kuka on rikas? Muutama milli varmaan riittää siihen, sehän on selvä. Älyttömän rikkaita on kuitenkin Suomessa kovin vähän ja on järjetöntä jakaa maailma heihin ja muihin.

        Jos ajattelen, että haluan rikastua ja alan kartuttaa omaisuuttani, ja alan myös toimia sen mukaan, niin missä kohtaa edetessäni sitten lakkaan olemasta köyhä? Rikkaan ja köyhän välillä on sellainen harmaa alue, jossa ei oikein ole kumpaakaan. Ja kun todetaan, että ollaan siellä harmaalla alueella, niin mistä tietää, kun sieltä pääsee rikkaaksi? Rajanveto ei siis todellakaan ole mustavalkoinen köyhä-rikas-asetelma, vaan väri vaihtuu euro kerrallaan asteittain harmaan eri sävyjen kautta.

        Jos omalla asenteella, työllä, ideoilla, riskien ottamisella, yrittämisellä ja vähän onnellakin onnistut vuosien mittaan rikastumaan, niin silloinhan kaikki köyhät saavatkin siis vai alkaa inhota ja halveksia sinua siitä, että olet "niitä rahakkaita", siis niitä rikkaita, joiden syytä kaikki köyhyys ja kaikki maailman surkeus on.

        Itse pidin itseäni joskus selvästi duunariluokkaan kuuluvana, mutta en "alistunut" siihen vaan halusin kiihkeästi ylöspäin. Suomessa ei sentään ole sellaista kastijärjestelmää, joka määräisi arvosi syntymähetkellä niin voimakkaasti, ettei sitä voisi koskaan muuttaa paremmin pärjäämiseksi.

        En olisi ikinä uskonut, että saisin joskus kasaan edes nykyisen omaisuuteni verran. Se tuntui silloin joskus nuorena aivan mahdottomalta. Ja se ei olisi todellakaan onnistunut sillä, että olisin samaistunut joksikin luuseriksi ja suunnannut turhaan energiani katkeruuteen ja tai joidenkin rikkaiden halveksimiseen.

        ..jos elää yksin ja täysin itsekkäästi. Minulla on ollut vaihtoehtona jättää sairas lapsi muiden hoidettavasti ja lähteä pois tai tyytyä siihen mitä täältä saa. Sairaan lapsen hyvä hoito ei todellakaan ole suomessa itsestäänselvyys, verkostoitumisen kautta on tietoa asiasta. Eli muuttaminen sairaan lapsen kanssa ei ole lapselle hyvä ratkaisu. Mutta kyllä se vetää katkeraksi, kun jokainen yritys päätyy epäonnistumiseen ja aina syy on itsessä. Olen miettinyt monesti, että kun en olisi yrittänyt mitään, olisin varmasti onnellinen. Kaverini sai vakipaikan oltuaan 10 vuotta putkeen kotona välillä työttömänä, välillä äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Kävi tradenomiksi siinä sivussa, kuten minäkin. Mutta hän ei tehnyt mitään muuta. Minä tein ihan liikaa, kursseja, pätkiä yms. Minun ongelmani on se, että yritän, mutten saa ikinä mitään aikaan. Ne työllistyvät, jotka antavat vain olla.


      • työmarkkinakelpoine
        omillaan. kirjoitti:

        Samaan virheajatteluun liittyy se, että vedetään mustavalkoisesti rajaa rikkaisiin ja muihin. Mitä se hyödyttää? Voi tietysti vuodattaa työtöntä osatonta katkeruuttaan ja jollain omalla tavallaan konkretisoida syylliset aina muualle. Vaan mitä se auttaa siihen omaan konkreettiseen tilanteeseen? Ei sitten mitään.

        Ihminen on kuitenkin itse avainasemassa oman menestyksensä suhteen. Muiden syyttelyllä ei omaa tilannettaan muuta. Ja ajatellaas sitä rajanvetoa vähän tarkemmin. Kuka on rikas? Muutama milli varmaan riittää siihen, sehän on selvä. Älyttömän rikkaita on kuitenkin Suomessa kovin vähän ja on järjetöntä jakaa maailma heihin ja muihin.

        Jos ajattelen, että haluan rikastua ja alan kartuttaa omaisuuttani, ja alan myös toimia sen mukaan, niin missä kohtaa edetessäni sitten lakkaan olemasta köyhä? Rikkaan ja köyhän välillä on sellainen harmaa alue, jossa ei oikein ole kumpaakaan. Ja kun todetaan, että ollaan siellä harmaalla alueella, niin mistä tietää, kun sieltä pääsee rikkaaksi? Rajanveto ei siis todellakaan ole mustavalkoinen köyhä-rikas-asetelma, vaan väri vaihtuu euro kerrallaan asteittain harmaan eri sävyjen kautta.

        Jos omalla asenteella, työllä, ideoilla, riskien ottamisella, yrittämisellä ja vähän onnellakin onnistut vuosien mittaan rikastumaan, niin silloinhan kaikki köyhät saavatkin siis vai alkaa inhota ja halveksia sinua siitä, että olet "niitä rahakkaita", siis niitä rikkaita, joiden syytä kaikki köyhyys ja kaikki maailman surkeus on.

        Itse pidin itseäni joskus selvästi duunariluokkaan kuuluvana, mutta en "alistunut" siihen vaan halusin kiihkeästi ylöspäin. Suomessa ei sentään ole sellaista kastijärjestelmää, joka määräisi arvosi syntymähetkellä niin voimakkaasti, ettei sitä voisi koskaan muuttaa paremmin pärjäämiseksi.

        En olisi ikinä uskonut, että saisin joskus kasaan edes nykyisen omaisuuteni verran. Se tuntui silloin joskus nuorena aivan mahdottomalta. Ja se ei olisi todellakaan onnistunut sillä, että olisin samaistunut joksikin luuseriksi ja suunnannut turhaan energiani katkeruuteen ja tai joidenkin rikkaiden halveksimiseen.

        oot sää sitten lutunen reppana, pidä se pää siellä perseessä edelleen....


      • käsiksi.
        työmarkkinakelpoine kirjoitti:

        oot sää sitten lutunen reppana, pidä se pää siellä perseessä edelleen....

        Ei saa jäädä katkerana perseelleen istumaan vaan yrittämään sitkeästi eteenpäin. Kyllä luovuttaja pummeja notkuu aivan liikaa jo veronmaksajien riippana.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4283
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3487
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1817
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1707
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1443
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      950
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      863
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      852
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      849
    Aihe