Kysymys

...että profetia esitetään ensin ja mahdollisimman yksiselitteisesti. Jos se toteutuu, se oli oikein. Jos ei, pieleen meni. :)

Profeettojen 7 testiä paljastavat erehtymättä, kuka on oikea ja kuka on väärä profeetta:

1. Profetioiden täytyy toteutua (5.Moos 18:22)
2. Profetioissa ei saa olla valheita eikä kerskuntaa (Jer. 23:32)
3. Profeetta ei saa varastaa sanoja muilta (Jer. 23:25,30)
4. Profetiat eivät saa missään kohdassa olla ristiriidassa Raamatun kanssa (Jes. 8:20)
5. Profetioiden täytyy tuottaa hyviä hedelmiä (Matt. 7:15-16)
6. Profeetta puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi (1.Kor 14:3)
7. Profeetan täytyy tunnustaa Paavalin kirjoitukset Herran käskyiksi (1.Kor 14:37)

Niin Veijonen putos heti pois peleistä!!

Kiitokset asiallisista vastauksista.

On siitä varmaan pitkiä kirjojakin kirjoitettu, mutta muutama puoliuninen ajatus (klo 23.02)
kuitenkin.
Ensinnäkin Raamatussa mainitaan armolahjojen joukossa henkien erottamisen lahja.
Esimerkiksi Paavali käytti sitä, kun orjatyttö kulki perässä ja selitti, että lähetystyöntekijät
olivat Jumalan palvelijoita. Viesti oli sinänsä oikea, mutta lähde väärä, eli pimeys.
Läheteiltä meni useampi päivä sen puikkaroimiseen, oliko sanoma aito ja Jumalasta
lähtöisin.
Itse olen muutaman kerran törmännyt vastaavaan ilmiöön, esim. yöjunassa jossakin Sarajevosta
pohjoiseen huumeissa ollut, nuokkuva hippi yhtäkkiä terästyi ja paukaisi: "Sinun nimesi on se ja se." Oli muuten tottakin, mutta lähde ei kyllä ollut Jumala, vaan huumeiden laajentama tietoisuus, pohjimmiltaan pimeys.

Tärkeää on se, että profetia on Raamatun ilmoituksen mukainen. Jos se ei ole, sen voi jättää omaan arvoonsa. Eli jos joku pfofetoi, että maailmanloppu tulee silloin ja silloin, se on Raamatun vastainen, lopun tietää Isä Jumala yksin, emme me ihmiset.

Myös profetian sävyä kannattaa miettiä.
Jumala voi toisaalta olla ankarakin, käskeä panemaan pois jotakin vääriä asioita, mutta pohjimmiltaan tällainenkin profetia on nostava, ihmisen hyväksi toimiva.
Jos profetia on pelkkää tulta ja tulikiveä,
saastan kaatamista ihmisen päälle, ei lähteenä ole Jumala, vaan vanha kehno tai esim. ihmisen oman sielun likaisuus ja katkeruus.
Usein profetian kanssa käy myös niin, että
astian = profeetan oma epäilys tuo profetiaan vieraita "häntiä", vaikka profetia sinänsä olisikin Jumalalta.

Muistan, kuinka eräs Raamatun opettaja kerran kertoi saaneensa profetian, joka alkoi: Sinä mies siellä.. Epäilys iski heti ja hän jatkoi profetiaa: Sinä mies tai nainen siellä sitten varsinainen sanoma, ihan Jumalalta tullut.
Kun tämä urhea profeetta pääsi kokouksesta kotimatkalle, vaimo totesi ykskantaan: Se ei muuten ollut Sinä mies tai nainen siellä, vaan Sinä mies siellä! Eli Jumala oli antanut profetian niin miehelle kuin vaimollekin.
Ja niin mies tunnusti, että epäusko oli iskenyt ja hän oli lisännyt varmuuden vuoksi tuon tai nainen -lisän. Eli olemme inhimillisiä, ihmisiä vain. Ja silti Jumala käyttää meitä.

Sellaisenkin perusteen Raamattu mainitsee, että profetia, joka toteutuu, on Jumalasta. Tähän tietysti se varaus, että osa profetioista on ehdollisia, esim. varoitus siitä, että kansa tai yksilö kohtaa vaikeuksia, jos ei tee parannusta. Tällöin ihminen parannuksen tehdessään välttyy uhanneelta vaikeudelta, pysyy
Jumalan suojeluksessa eikä joudu Saatanan kanssa samalle kentälle.

Hyvä yleisperiaate on kalan perkaus, eli tutkitaan tosiaan profetia ihan kaikessa rauhassa, emme me kalaakaan ruotoineen syö.