meidät vapaiksi synnin ja kuoleman orjuudesta!
Sydämen usko on kasvamista Kristuksen tuntemisessa, taipuen KAIKESSA hänen tahtoonsa.
Joten minä joka olin ennen synnin orja, olenkin nyt omasta vapaasta tahdostani "Kristuksen orja", kilvoitellen kaikkea pahaa ja väärää vastaan, mutta en omalla voimallani, vaan Kristuksen antamalla uskon voimalla.
Se on uskon hedelmää ihmisen sydämessä, että koko sydämisesti pyrkii pois kaikesta väärästä.
Mutta nyt en tarvitse sitä tehdä yksin, sillä uskon kautta Pyhä Henki auttaa valitsemaan ja tekemään oikeita ratkaisuja!
Sydämen usko on kasvamista Kristuksen tuntemisessa, taipuen KAIKESSA hänen tahtoonsa.
Joten minä joka olin ennen synnin orja, olenkin nyt omasta vapaasta tahdostani "Kristuksen orja", kilvoitellen kaikkea pahaa ja väärää vastaan, mutta en omalla voimallani, vaan Kristuksen antamalla uskon voimalla.
Se on uskon hedelmää ihmisen sydämessä, että koko sydämisesti pyrkii pois kaikesta väärästä.
Mutta nyt en tarvitse sitä tehdä yksin, sillä uskon kautta Pyhä Henki auttaa valitsemaan ja tekemään oikeita ratkaisuja!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana osallistua tuollaiseen aiheeseen: Jeesus osti meidät omikseen!
Raamatun vanhimmasta kirjasta, Jobin kirjasta, löytyy tuo toteamus. Ja missä olosuhteissa - uskonystävätkin syyttelivät syyttelemsitään.
Mutta kun Jumalan Poika taas alkoi osoittaa voimaansa Jobissa, niin johan ystävätkin taas olivat ystävällisiä tukijoita ja juhlijoita.
Huomaatko - Jobin rukous hänen sanojensa muistiin merkitsemisestä kuultiin, vaikkei hän sitä jaksanut uskoa; vain toivoi.
Kun Kristus - vain koetellakseen uskomme kestäväisyyttä - hetkeksi vaikenee, silloin ei jää muuta kuin - Kristus yksin. Ja Hänen sanansa.
Job 19:29
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Job 19:20-25 :
20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta. [Ps. 102:6]
21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.
22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, [19:26,27: 1. Kor. 13:12]
27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
28 Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."
29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.
Jopin postia saanut