Juudaksen mysteeri

petter kirjoitti:

Sitten meidän katseemme lopulta kiintyy neljänteen opetuslapseen, Juudas Iskariotiin, ja hänessä tapaamme kerrassaan merkillisen temperamentin ja ihmisen. Juudas on melkeinpä vaikeatajuinen, salaperäinen olento, ja kuitenkin niin yksinkertainen. Hän on nuori, tuskin kolmeakymmentä vuotta, mutta hän on kiihkeä messias-uskoja ja -odottaja, ja hän on kiihkeästi tullut vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus Natsarealainen on tämä messias. Ja hänen käsityksensä messiaasta on se juutalainen käsitys, että messias vapauttaa Juudan kansan ja tulee hallitsemaan maailmaa. Onhan ollut puhetta Jeesuksenkin kanssa, että hänen uskolliset opetuslapsensa saavat hallita maailmaa. Juudaksen mieleen on tämä syöpynyt juutalaisena messiaskäsityksenä, ja hän on kiihkeästi odottanut sitä aikaa, jolloin tuo tuhatvuotinen valtakunta alkaisi. Hän on monta kertaa tuntenut itsensä melkein kärsimättömäksi, kun se viipyy niin kauan. Miksi Jeesus ei jo aloita?

Juudas on erikoislaatuinen ihminen, sellainen, jota tänä päivänä nimitämme mediumiksi. Sentähden Juudas on monta kertaa kyllä - Jeesuksen seuraajana ja opetuslapsena - nähnyt näkyjä, että enkelit ovat Jeesuksen ympärillä ja taivaat aukenevat - että siis Jeesuksella on näkymättömään maailmaan suhteita, joita toisilla ei ole. Tämä on kehittänyt hänen messias-uskoaan, ja hän odottaa kiihkeästi sitä päivää, jona Jeesus astuu esiin omassa majesteetissaan, jona tapahtuu se suuri ihme, että kaikki ihmiset maan päällä saavat tietää, että Jumalan Poika, Messias, on tullut. Silloin alkaa tuhatvuotinen valtakunta, ja aletaan hallita maailmaa. Juudas on henkisesti katsoen materialisti, ei jokapäiväisellä tavalla, vaan sillä tavalla, että hän käsittää henkiset asiat materialistisesti. Hän ei ole käsittänyt sitä, kun Jeesus sanoi: »Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta». Hän on käsittänyt, että Jeesus on Messias, joka hallitsee, kun enkelit tulevat ja puhaltavat pasuunoihinsa. Niin hän ajattelee nytkin tuolla ehtoollisella, kun hän, joka on mediumi, joutuu hurmioon ja näkee noita asioita nauttiessaan lepää ja viiniä. Jeesus on kyllä puhunut siellä ehtoollisella, että »yksi teistä tulee pettämään minut», mutta ei sano, kuka se on.

Juudaskaan ei ole sitä ymmärtänyt sillä tavalla, että hän pettäisi. Hän ei ole omistanut sitä itselleen. Hän on ehkä toisten kanssa katsellut ympärilleen, kuka se pettäisi Jeesuksen. - Muistamme evankeliumista, että Johannes, joka istui Jeesuksen rinnalla, kysyy: »Kuka se on meistä, joka pettää?» Jeesus kuiskasi Johannekselle: »Hän on se, jolle kastetun palan annan.» Ja Jeesus otti leivän ja kastoi viiniin, ja antoi Juudakselle ja sanoi: »Tee pian, minkä aiot tehdä!» Ja evankeliumissa sanotaan, että silloin Saatana meni häneen. Juudas meni ulos. Ei hän vieläkään käsittänyt, että kaikki loppuisi tragediaan. Hän käsitti, että nyt on tullut aika, jolloin hän - Juudas - pakottaa Jeesuksen näyttämään maailmalle, kuka Jeesus on. Hän ajatteli: »Ja se hetki on tullut sillä tavalla, että minä Juudas olen ilmoittanut juutalaisille papeille ja roomalaiselle sotaväelle, että Jeesus tulee tänä yönä sinne Getzemaneen. Sillä minä olen tuntenut koko sielussani, että nyt sen hetken täytyy tulla, jolloin Jeesus ilmoittaa, kuka hän on, ja tulee esiin kaikessa majesteetillisuudessaan.» Juudas uskoo yhä sitä. Ei ole aikaa epäillä, sillä Saatana meni häneen. Se merkitsi, että koko houkutus kaikessa loistossaan meni häneen. Nyt hän lopulta uskoi. Hän riensi ja ilmoitti, missä he voisivat ottaa Jeesuksen kiinni, millä tavalla se voisi tapahtua. Sillä Jeesus oli aina - kuten muistamme - lymynnyt, eikä antanut itseänsä kiinni, ei roomalaisille eikä juutalaisille. Hän hävisi aina kaikkien näkyvistä. Mutta nyt tänä yönä tuon ehtoollisen jälkeen Jeesus menee opetuslapsineen puutarhaan. Sitten tulevat kansanjoukot ja sotamiehet. Juudas on sopinut, että se on se mies, jota hän suutelee.

Juudas tulee Jeesusta vastaan ja suutelee häntä, ja Jeesus katsoo häneen melkein hymyillen. Siinä on traagillista paatosta, mutta samalla anteeksiantoa. Ja Juudas ymmärtää silloin aivan äkkiä, että nyt hän sittenkin pettää Jumalan Pojan, nyt hän sittenkin pettää sen korkeimman. »Se korkein ei tulekaan tällä tavalla ilmi, ei tule Jumalan valtakunta sillä tavalla, juutalaisten maailmanvalta sillä tavalla. Ei tapahdu mitään sellaista. Minä olen erehtynyt.» Ja samalla hän näkee Jeesuksen silmissä täydellisen anteeksiannon. Jeesus aivan kuin sanoo hänelle: »Minä tiesin kyllä, mitä piti tapahtuman, mutta tämän piti näin tapahtua. Ja sinä tiedät, että minä olen aina sinua rakastanut ja annan anteeksi sinulle.» - Mutta Juudas ei voinut antaa itselleen anteeksi, että hän oli niin kerrassaan erehtynyt. Hänen rakas opettajansa olisi voinut vielä elää maan päällä ja näyttää esimerkkiä. Kuka sen tietää, miten Jumalan valtakunta olisi voinut tulla. Ja Juudas lähtee ja hirttää itsensä ainoastaan sen takia, että hän luulee kaiken työn menneen hukkaan hänen takiaan. - Hän oli Juudas, yksi niistä, jotka rakastivat Jeesusta koko sydämestään. Ei meillä saa olla sellaista tavallista käsitystä, että hän oli kadotuksen lapsi ja Jumalan pettäjä, niinkuin dogmatiikassa sanotaan. Silloinhan me voisimme yhtä hyvin sanoa, että hän oli maailman pelastaja, koska Jeesus ristiinnaulittiin hänen takiaan. Älkäämme sotkeko dogmatiikkaa siihen. Tämä oli suuri tragedia. Juudas teki kaiken rakkaudesta ja uskosta. Hän erehtyi. Kuka meistä ei erehtyisi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä