elämää...

synnyin raahessa 1970.kävin koulut ja amiksen putkipuolen.päivääkään en oo niitä hommia tehnyt.ei kiinnosta ku siinä voi käjet likastua.no hommia löytyi elektroniikkafirmasta.parivuotta siellä hommissa,armeija,sitte alko raahe kypsyttään.kuulin että saloon otetaan nokian imussa porukkaa töihin.eiku sinne.asunnon sain 30km päästä työpaikasta,missä ei ees puhelinkenttää löytyny sillon.otin sen että pääsen asettuun ja kuljin sieltä töissä kunnes sain kaupungista asunnon.7v.olin siinä elektroniikkafirmassa töissä,ja hommasin ensi omistusasunnon täysin uudesta kerrostalosta salon keskustasta.ihan velkarahalla kylmästi.28neliön saunallinen yksiö.mieli kuitenkin haikaili helsinkiin ja elämää piti saada ympärille.sitten eräällä helsingin reissulla linnanmäellä tapasin tulevan vaimoni.no se oli aluksi kaukosuhde hesa-salo.sitten hommasin varastomiehen paikan helsingistä,sanoin salon vakityön irti.laitoin salon kämpän vuokralle,ja muutin vaimon yksiöön mannerheimintielle.sekin on jo maksettu,eli halpaa asua.eipä kiinnostanut varastohommat,vaikka 3 eri työpaikkaa kokeilin.sitte tuli mieleen että näin ei voi pomppia edestakas työstä toiseen,ja päätin opiskella uuden ammatin.kävin välinehuoltajan koulutuksen ja olen nykyään suuren sairaalan leikkausosastolla hommissa helsingissä.naimisiin mentiin 2002 ja poika syntyi 2003.salon kämppä maksaa itse iteään vuokratuloilla,ja parin vuoden päästä myydään molemmat asunnot ja ostetaan isompi.elämä on mallillaan.olen ihan onnellinen.